sunnuntai 14. kesäkuuta 2009

Amor kuuntelee tarkkaan

Olenko koskaan kertonut teille ensisuudelmastani? Anna Kontulan pamfletin innoittamana kerron tarinan suukosta, maalaiskylästä ja seksuaalisesta kontrollista, jota sain maistaa karvaasti sinä talvena, kun olin yhdentoista. (Olen ollut huono tyttö tietysti myöhemminkin, mutta tämä oli aivan ensimmäinen kerta, kun minut sujautettiin siihen lokeroon.) Elettiin sitä aikaa, kun koulukiusaus oli pahimmillaan: tyttökumpujani tuijotettiin ja kähmittiin, enkä saanut hetkenkään rauhaa lällätykseltä, kotkotukselta ja huutelulta. Olin käymässä sukulaistyttöni kanssa erään pojan luona, joka oli minuun suorastaan pakkomielteisen ihastunut. Kuuntelimme Banglesin Eternal Flamea, keinahtelimme ja tanssimme. Ensisuukko toimitettiin lumisella syrjätiellä pikkuserkkuni todistamana: minun ja pojan huulet painuivat toviksi yhteen, kuivasti ja liikkumatta. En oikein muista, mitä ajattelin tai koin. Olihan se jännittävää. Suukkoa lienee seurannut hilpeä kotimatka jäisiä teitä pitkin liukastellen.

Pian tämän jälkeen koulun kentällä järjestettiin rusettiluistelut, johon saavuimme pikkuserkkuni isän kyydillä. Muistan, että minua kiusattiin taas, ja sain pikku paskiaisista kyllikseni siinä määrin, että päätin kävellä kotiin. Poika lähti mukaani ja saattoi minut kyläkaupalle asti. Ehkä pitelimme toisiamme kädestä, ehkä emme. Hyvästeiksi vaihdettiin taas samanlainen kuiva suudelma ja minä ajattelin, että tämä ei oikeastaan tunnu miltään. Ilta oli jo pimennyt ja lyhtypylväät paljastivat kävelevän hahmoni ohi matelevalle autolle. Sukulaismies komensi minut sisään navetanhajuiseen, mutta lämpimään nelipyöräiseensä ja läksytti minua jo siinä lyhyen ajomatkan aikana. Saarna liittyi jotenkin siihen, että olin lähtenyt pojan matkaan. Poika (ehkä kahdentoista vanha) oli kenties päiväsaikaan aivan turvallinen, mutta rusettiluistelut, pimeys ja lumi tekivät hänestä jollain tapaa vaarallisen ja arvaamattoman. Vai olinko se sittenkin minä, se vaarallinen ja arvaamaton? Sukulaismies sanoi isälleni minusta ja puuhistani jotakin kitkerää, kun jäin kyydistä.

Holtittomuuteni seurauksiin en olisi millään osannut varautua. Se, mikä oli minulle hitusen hämmentävä, mutta kiehtova kokemus, oli jotakin, josta tuli lopulta koko kylän yhteinen päivittelyn aihe. Ensirakastajani oli näet juorunnut suudelmastamme koulutovereillemme, ja koulutoverit kuuliaisesti vanhemmilleen. Koulussa minua ei kiusattu enää vain ison perseen ja heiluvien tissien vuoksi, vaan myös siksi, että olin pussaillut pojan kanssa. Myöhemmin sain tietää, että pahoista teoistani juoruttiin kyläkaupalla asti. Juorut ja vihjailut kantoivat tietenkin myös vanhempieni korviin, ja muutaman päivän ajaksi isäni lakkasi puhumasta minulle. Ensin en yhtään arvannut, mistä hänen hiljaisuutensa johtui ja yritin kysellä sitä häneltä vastausta saamatta. En ollut tietenkään tyhmä ja keksin syyn suuremmitta ponnistuksitta. Vaikka minua ei sentään kutsuttu koulussa huoraksi, jollakin ylimaallisella tavalla osasin liittää tämän kaiken huoruuteen. Nämä ihmiset varmaan ajattelevat, että olen joku huora, kirjoitin päiväkirjaani. Ehkä myös vanhempani ajattelivat minusta niin, tai ainakin isä. Olin raivoissani ja loukattu ja ihmettelin, miksi yksin minä sain kantaa tuon pakkasenpureman paskasuudelman seuraukset. Minut oli merkitty pojan huulilla, mutta minun huulistani ei jäänyt häneen minkäänlaista tahraa.

Isäni tuli tietysti aikanaan kuorestaan, eikä ensisuudelmani ollut ikuisesti kylän suurin uutinen. Sinä talvena minä kuitenkin opin jotakin tyttöydestä.

3 kommenttia:

lupiini kirjoitti...

Huh, intensiivinen kirjoitus! Miten onkaan, olen lukenut nyt useammasta blogista, miten perheessä isää on suojeltu viitteitä tytön orastavaan seksuaalisuuteen tai sitten että isä on hermostunut ylimitoitetusti löydettyään siitä todisteita.

Mistä tulee mieleeni, että isälleni ei ole koskaan saanut missään nimessä kertoa, että minulle on tehty abortti. Ja mikä vielä skitsompaa, kun joulukuussa kerroin olevani tällä kertaa toivotusti paksuna, minua hävetti aivan suunnattomasti paljastaa se isälle, vaikka hän on varmaan arvannut minun harrastavan jonkinlaista yhdyselämää, olenhan 31 ja naimisissakin.

Kipeetä. Tyttöjä ohjeistetaan samaan aikaan avioelämään niin monin eri tavoin, mutta liian aikaisin tai väärällä tavalla oirehtiva kiinnostus seksiin (ja juuri tytöthän ovat usein seksuaalisia jo leikki-ikäisinä) halutaan kitkeä kauhistuttavana. Kaippa siksi, että avioelämää ei tule, ei kotiliettä eikä lapsia, jos on leimattu huoraksi.

Siren kirjoitti...

Kun olin jo vanhempi, läksytin isääni hänen reaktiostaan. Hän oli hitusen nolona, vähän kuin pahanteosta yllätetty koiranpentu. Hänen ylimitoitettu reaktionsa on hämmentävä varsinkin, kun meillä on ollut kuitenkin varsin avoimet välit ja olemme keskustelleet paljon rakkaudesta ja seksuaalisuudesta jo paljon ennen aikuisikääni. (Eikä hän koskaan reagoinut mihinkään enää tuolla tavoin.)

Hurja tuo sun raskausjuttusi! Kirjoitat, ettei isällesi saanut kertoa abortista. Kehottiko äitisi sinua pysymään vaiti? Jänniä tosiaan nämä isien suojelemiset. Pistää oikein vihaksi.

Arawn kirjoitti...

Jännää on. Itse olen elänyt niin eri maailmassa, että vasta joskus aikuisiällä oivalsin, että isät usein ovat suojelevia tyttäriään kohtaan. Minun nimittäin ei ollut... sellainen höppänä omissa maailmoissaan elämä taiteilijalapsi-isä, joka jos olisi löytänyt minut sängystä miehen kanssa, olisi vain sanonut "oho" ja sulkenut oven. Myöhemmin olisi heittänyt läppää, että nyt on tyttärellä mies. :D

Nämä amerikkalaiselokuvien isien uhkailut vävyehdokkaille tyyliin "minulla on sitten lapio - kukaan ei jää kaipaamaan sinua", menivät aina minulta ihan yli hilseen... Oikeassa elämässä törmäsin tähän vasta, kun mieheni isä kielsi mieheni pikkusiskoa menemästä poikaystävälleen yöksi - ja pikkusisko oli tällöin jo ylioppilas. :D