Rokataan hieman, tanssitaan hieman

Kävin tänään osoittamassa mieltäni uutta yliopistolakia vastaan. Mielenosoituksen osallistujamäärä vaikutti ilahduttavan suurelta, mutta itse marssin järjestämisessä oli mielestäni puutteita. Eduskuntatalon edessä vallitsi hämmennys siitä, mihin seuraavaksi mennään ja mitä oikeastaan pitäisi tapahtua. En oikein ymmärrä, miksi eduskuntatalon eteen ei voitu jäädä pitämään poliittisia puheita, vaan joku tapahtuman järjestäjistä jopa sanoi megafoniin, että nyt voidaan jo lähteä, koska "kyllä ne kuitenkin tietävät, mitä me tästä ajatellaan". Palopuheiden sijaan marssilla kuultiin rasittavaa jumpsutusmusiikkia, ja samoja iskulauseita huudettiin kyllästymiseen saakka. En ymmärrä, miksi mielenosoituksesta on tehtävä jammailubileet, kun kerrankin olisi mahdollisuus saada oikeasti äänensä kuuluviin. Yliopistolain vastustamisen ei pitäisi myöskään leimautua silkaksi vasemmistolaismeiningiksi, vaan kyseessä pitäisi olla poliittiset rajat ylittävä, yhteinen kamppailu.