tiistai 6. toukokuuta 2008

"Hän nurkan takana meitsiä kyttää: nähdäkseen, ja itseään lypsää..."


















Saako aikuinen ihminen masturboida katsellessaan lasten kuvia? Saako lapsista fantasioida eroottisesti? Onko alastoman lapsen vartalon esittämisessä väistämättä jotakin arveluttavaa?

Suuri online-taideyhteisö deviantART on tehnyt kaikessa poikkeavuudessaan ja dekadenttiudessaan virallisen linjauksen, jonka mukaan yhteisön jäsenet eivät saa esittää sivustolla valokuvia alastomista, alaikäisistä lapsista. Jopa vastasyntyneiden sukuelinten näkyminen kuvissa on kiellettyä, kuten myös yli kaksivuotiaiden tyttöjen esiintyminen kuvissa "rinnat" paljaana. Alle kaksivuotiaan lapsen paljaiden pakaroiden näyttämisestä voidaan kuitenkin neuvotella, mikäli penis tai vagina jäävät katseen ulottumattomiin. Lisäksi linjauksessa vaaditaan, etteivät teini-ikäiset yhteisön jäsenet saa tuottaa sivustolle eroottista taidetta. En ole varma, pitääkö kielto sisällään ainoastaan valokuvauksen vai myös esimerkiksi maalaustaiteen, ja millaisista elementeistä "eroottinen" taide lopulta koostuu. Varmaa on kuitenkin se, että esimerkiksi Sally Mannin taide olisi deviantARTissa mustalla listalla. Tehtiinhän Suomessakin tutkintapyyntö hänen viimesyksyisestä näyttelystään "ihmisarvon vastaisena".

DeviantARTin mukaan linjauksen taustalla ovat "lastensuojelulliset kysymykset" ja etenkin eräiden vanhempien huoli siitä, kuka katsoo heidän lastensa kuvia ja millaisella katseella. Kyseessä on siis "- - the very sickening subject of online pedophiles and predators". Vaikka sivuston ylläpitäjät myöntävät, ettei lasten kuvia metsästävien petojen lukumäärä lienekään todellisuudessa niin valtava, kuin mitä mediassa toisinaan myllytetään, on deviantARTin ensisijainen tehtävä kuitenkin tarjota turvallinen yhteisö, joka pyrkii pitämään ei-toivotun aineksen poissa.

En voi olla pohtimatta, millaisesta asenneilmapiiristä ja suhteesta seksuaalisuuteen deviantARTin sensuurivaatimukset kertovat. Mielestäni on ensinnäkin arveluttavaa, että miljoonien käyttäjien vapautta tuottaa taidetta tai vähintäänkin esittää sitä julkisesti rajoitetaan vetoamalla "poikkeaviin", "sairaisiin" yksilöihin, jotka "saattavat" levittää iljettävää petotautiaan silkan katseen voimalla. Tragikoomisinta linjauksessa on kuitenkin tapa, jolla deviantART itse seksualisoi lapsen ruumiin ja tekee siitä jotakin häpeällistä ja likaista: yli kaksivuotiaan lapsen ruumiissa on jotakin kiusoittelevaa ja kutsuvaa, joka on kätkettävä aikuisten halukkailta katseilta. Lastensuojelun sijaan (tai vähintäänkin sen rinnalla) voitaisiin puhua myös aikuisten suojelemisesta. On lisäksi hämmentävää, millä tavoin linjauksessa suhtaudutaan yli kaksivuotiaiden tyttöjen nänneihin.

On kiinnostavaa pohtia, millaisena lapsen seksuaalisuus nähdään konservatiivisessa diskurssissa, jonka mukaan lapsia on suojeltava paitsi alastomuuden ja seksuaalisuuden näkemiseltä, myös aikuisten katseilta. Ajatellaanko lapsia seksuaalisuuden ulkopuolelle jäävinä ruumiittomina olentoina vai haisevatko he päinvastoin niin voimakkaalta aistillisuudelta, että heiltä on varjeltava myös ympäristöä? Lueskelin syksyllä Elina Haavio-Mannilan ja Osmo Kontulan tutkimusta "Matkalla intohimoon: nuoruuden hurma ja kärsimys seksuaalielämäkertojen kuvaamana" (1995), jossa aikuiset ihmiset muistelevat lapsuutensa ja nuoruutensa seksuaalisia kokemuksia. Kertomukset ovat herkullisen lihallisia ja saivat minut muistelemaan omaa lapsuuttani. Muistan unelmoineeni alle kouluikäisenä turkiksiin verhoutuneesta, alastomasta jättiläisnaisesta, jonka ruumiin poimuihin ja kätköihin tein pesän. Haaveilin myös mustaan asuun verhoutuneesta kissanaismaisesta naisesta ja Batman-tyylisestä miehestä, jotka piileksivät musiikkiopiston kellarissa olevissa vessoissa. Fantasiani olivat kiistämättömän aistillisia ja mieltä kiihottavia. Seksuaalisuus ja kiinnostus ruumiiseen olivat läsnä myös oikeissa leikeissä: leikin ystävättäreni kanssa hävyttömiä barbileikkejä, joissa kaikki nussivat kaikkia. Teimme eroottisia kuunnelmia, kärsimme "suklaahimosta" ja pohdimme, onko oikea sana "orgasmi" vai "organismi". (Minä olin väärässä.) Halusimme ja himoitsimme, vaadimme ja kaipasimme. Jo silloin.

Tiedän toki, että on olemassa aikuisia ihmisiä, jotka suostuttelevat ja pakottavat lapsia ja nuoria seksiin tai johonkin muuhun. Sukulaismieheni olisi halunnut kopeloida tissejäni, kun olin yhdeksän. Ryyppyremmiin kuuluneet miehet jahtasivat sukulaisnaiseni "pientä lintua", kun hänen isänsä oli sammunut. Tuttavaani käytettiin seksuaalisesti hyväksi, kun hän oli lapsi. Näitä kertomuksia voisi jatkaa loputtomiin, mutta kuinka on seksuaalisten kuvastojen laita? Vahingoittavatko perhealbumien ja taiteen kuvastot vai pitäisikö huomio kiinnittää sittenkin yksilöihin, jotka vahingoittavat?

Lukekaa tämä erinomainen kirjoitus aiheesta.

(Sally Mann: Emmet, Jessie, Virginia 1989)

12 kommenttia:

lupiini kirjoitti...

Sally Mann on ollut yksi lempitaiteilijoistani siitä asti, kun ensimmäisenä opiskeluvuonna tein hänestä laajan tutkielman (taiteilijat oli arvottu), johon kuului myös teosten varioiminen tuoreella tavalla. En löytänyt mallikseni lapsia, ehkä onneksi, ajatella nyt, millaiseen tuplamoraalittomuuteen olisin syyllistynyt Mannin yllyttämänä. Silloin kuvittelin Mannin töistä syntynyttä kohua jenkkien fundisoikeiston hihhuloinniksi ja ajattelin, ettei meillä Suomessa kukaan ainakaan näkisi niissä mitään pervoa. Toisin kävi.

Lempikuvani Mannilta on Jessie at five. Siinä viisivuotias pikkutyttö poseeraa sensuellisti, helmet kaulassa. Tytön katse on intensiivinen ja flirtti, hän ei ole vain kuvattava vaan aktiivinen toimija. Voin kyllä kuvitella, että viisivuotiaan flirtti hämmentää joitakuita.

Itse en muista aikaa, jolloin en olisi ollut seksuaalinen. On hassua, että vaikka psykologian ja lääketieteen valossa ihmisen tiedetään syntyvän seksuaalisena olentona, lasten seksuaalisuus pyritään kieltämään, koska sitä ei osata kategorioida vaan se nähdään samankaltaisena aikuisen seksuaalisuuden kanssa, jotenkin. Ja sitten ollaankin kieltämässä paljaspyllykuvia ja perheiden saunavuoroja, noin kärjistäen.

Allyalias kirjoitti...

Mitenhän siinä niin kävikään, että olemme omaksuneen pedofiilisen katseen normiksi? Että yhä useammin katsomme lasten kuvia pedofiilikatsein, etsien (ja usein löytäen)"sopimattomuutta".

Välillä tuntuu, että pelko menee jo tasolle "ei saa kytätä pesukoneessa pyöriviä pikkareita".

On muuten tosi kamala ajatus, että joku kyttää lapsia ja vetää käteen.
... Mutta onko vika LAPSISSA ja heidän ALASTOMUUDESSAAN? Verhoammeko lapset moraalisyistä eräänlaiseen huntuun, kuten naisia on jossain päin verhottu?

Lupus kirjoitti...

Erittäin hyvä kirjoitus aiheesta. Olen ollut aistivinani, että Suomessakin on tapahtunut hyppäys kovempiin ja vainoharhaisempiin arvoihin viimeisen kymmenen vuoden aikana. Minulle alastomuus on aina ollut niin luonnollista etten oikein osaa eläytyä ajatukseen että alastomassa pikkulapsessa olisi jotain eroottista. Pikkulasten kehittymättömien sukupuoliominaisuuksien peittäminen kuvissa on merkki jonkinlaisesta häpeästä, ikään kuin peittäjä olisi itse petojen sukua, ja selvää sukua vanhoilliselle burqa-kulttuurille. Tai sille, ettei viinapulloja saa näkyä kaupan ikkunassa, koska viinapullot itsessään kiihottavat juomaan. Taas tätä ongelmien lakaisemista verhojen taakse.

Tulta syöksevä lintu kirjoitti...

Niin totta. Ja hyviä kommentteja.

Poimin yhden pienen kohdan:

Alle kaksivuotiaan lapsen paljaiden pakaroiden näyttämisestä voidaan kuitenkin neuvotella, mikäli penis tai vagina jäävät katseen ulottumattomiin.

Kehon esteettistä eriarvoisuutta säädöksillä vahvistettuna. Teinien kohdalla asia on muutenkin selvää pässinlihaa: syntiä kaikki alastomuus tyynni. Varmasti parasta lääkettä tuon iän jo ennestään kummitelevaan epävarmuuteen, jossa tarkkaillaan ympäsristön asenteita ja arvoja. Edellisen ajattelumallin mukaan vaikkapa suuremmilla sukuelimillä varustettuja alaikäisiä on vähemmän oikeutettua kuvata kuin helpon häveliäästi piilotettavilla siunattuja. Kypsyvästä tytöstä, jolla on kookkaat tai muuten vain ulkonevat häpyhuulet täytyy antaa sellainen kuva aivan kuin ne eivät näkyisi asennosta, josta ne todellisuudessa normaalisti näkyvät. Tai että kyseessä on jotakin moraalitonta. Yksi esimerkki monien joukosta.

Siren kirjoitti...

Lupiini: Ajattelin itsekin tutustuessani Mannin töihin, ettei Suomessa vastaavaa kohua voisi syntyä. Toki "kohu" tapahtui hyvin pienessä mittakaavassa, mutta olisi kiinnostavaa tietää, mitkä tahot tekivät tutkintapyynnön. En oikein muista, kuinka tarkasti asiasta uutisoitiin. Liittyiköhön närkästys myös Mannin kuviin lahoavasta ihmisruumiista?

Pidän paljon mainitsemastasi maalauksesta. Myös Young Venus after School herättää monenlaisia ajatuksia: lapsi poseeraa divaanilla alastomana, itsetietoisesti.

Ally: Niin, tuo on todella kummallista.

Aloin pohtia tuota käteenvetämistä. Ajatus aiheuttaa minussa vastenmielisiä värähdyksiä, mutta eihän runkkaus toisaalta haavoita ketään. Haluaisin ajatella, ettei runkkaus myöskään tee välttämättä kenestäkään pedofiilia.

Lupus: Olen ollut itsekin haistavinani vastaavanlaisen kehityksen esiinmarssia. Minun pitäisi lukea Antu Soraisen kirjoitus suomalaisen median pedofiilipaniikista. Hän puhui aiheesta ansiokkaasti mm. Pornoakatemia-seminaarissa.

Tulta syöksevä lintu: deviantARTin linjauksessa teinien alastomuus kuitattiin varsin lyhyesti "laittomana" tai ainakin laittomuuksiin usein liittyvänä. Järkyttävää. Ihmeellistä häpeäkulttuurin masinoimista. Viitaten häpyhuuliesimerkkiisi (!), mielestäni myös kookkaisiin rintoihin liitetään monenlaisia moraalittomuuden ajatuksia.

Olemme olleet tähän mennessä kaikki liikuttavan samanmielisiä. Erimielisetkin saavat astua esiin!

Arawn kirjoitti...

Siren: "Aloin pohtia tuota käteenvetämistä. Ajatus aiheuttaa minussa vastenmielisiä värähdyksiä, mutta eihän runkkaus toisaalta haavoita ketään. Haluaisin ajatella, ettei runkkaus myöskään tee välttämättä kenestäkään pedofiilia."

Itse asiassa se tekee, jos kiihokkeena käytetään lapsia - siis tarkoitan ihan kuvien (eihän niiden tarvitse olla edes alastonkuvia) tai mielikuvien tasolla. PEdofilia on ymmärtääkseni seksuaalista halua ja kiinnostusta, joka kohdistuu lapsiin riippumatta siitä, toteutuuko se fyysisellä tasolla.

Mikä ei tarkoita, että kieltäisin runkkaamisen.

Noin muuten... jotenkin tästä tulee mieleen sellainen tilanne, jossa naiset verhotaan miesten katseilta, koska muuten tilanne johtaa seksiin. Niin kuin vaikka Saudi-Arabiassa. Että tietyssä mielessä se on kohteessa se vika - jos näkijä altistuu kohteelle, se aiheuttaa väistämättömän ikävän reaktion.

Voe kiesus.

Tulta syöksevä lintu kirjoitti...

Niin, Siren, itsetyydytys ei vahingoita ketään, paitsi itseä, koska peenis putoaa ja elämää hankaloittavat karvat kasvavat käsiin.

Ja, Arawn, minustakin tuo pedofilian rajaus kuulosti oudolta. Olen siis samaa mieltä.

Jos siis on näistä kahdesta kohdasta samaa mieltä, ajattelee myös, että kaikki pedofilia ei ole vastustettavaa. Asiasta keskusteleminen tosin tuntuu käyvän vuosi vuodelta yhä vaikeammaksi, mikä vähentää sanktioinnin uskottavuutta. Pitäisi tosiaan, asiaan liittyen, kaivaa esiin tuo Antu Soraisen juttu. Vaikutti suusanallisen esityksen perusteella Pornoakatemian parhaalta aineistolta.

Siren kirjoitti...

Tulta syöksevä lintu, ilmankos minullakaan ei ole penistä!!!

Arska ja TSL: Tarkennan hieman runkkailukommenttiani, jolla viittasin pikemminkin fantasia-aineistoihin kuin konkreettisten kuvien ääressä hiplailuun. Tekeekö eroottinen fantasia seksistä lapsen kanssa ihmisestä pedofiilin? Fantasiakuvastot voivat olla hyvin moninaisia ja epäilen, ettei esimerkiksi homoseksistä tai merihevosten antamasta suuseksistä fantasiointi tee kenestäkään homoa tai eläimiinsekaantujaa. Vai pitäisikö puhua pedofiilisista/homoseksuaalisista jne. fantasioista? Puhunkohan nyt vahingossa identiteettipolitiikasta , vaikka tarkoituksenani on välttää leimojen lyömistä?

Tuli mieleen Jukka Lehtosen väitöskirjatutkimus, jossa hän haastatteli ei-heteroseksuaalisia nuoria. Joku nuori nainen seurusteli toisen naisen kanssa, mutta sanoi olevansa seksuaaliselta identiteetiltään "hetero". Kiinnostavaa.

Tulta syöksevä lintu kirjoitti...

"Tekeekö eroottinen fantasia seksistä lapsen kanssa ihmisestä pedofiilin? Fantasiakuvastot voivat olla hyvin moninaisia ja epäilen, ettei esimerkiksi homoseksistä tai merihevosten antamasta suuseksistä fantasiointi tee kenestäkään homoa tai eläimiinsekaantujaa."

En kyllä ymmärrä mitä virkaa koko termeillä on, jos ne eivät päde missä hyvänsä tilanteessa. Merihevosen antamasta suuseksistä unelmoiva on vissisti bestiality-diggari. Sen sijaan kokemasi ongelmallisuus osoittaa mielestäni sen, että leimoja vastaavaa täysheteroa, umpihomoa tai vain ja ainoastaan mistä tahansa muusta yhdestä asiasta pitävää ihmistä on vaikea löytää. Pedofiliahysteria on halpaa kaksinaismoralismia. Fetisistikin on ihmisten seksuaalisuudesta puhuttaessa lähes tyhjä sana: jokainen ihminen, joka toistaa tai osaa nimetä jonkin seksuaalisen mieltymyksensä ja on siten esineellistänyt monisyisen kokemuksensa on fetisisti. Tässä mielessä en ehkä aivan purematta niele myöskään sitä tapaa, jolla yhä tahdot erottaa "fantasian" ja jonkin 'ei-fantastisen' (?). Aivan kuin teksti ei ilmentyisi konkreettisessa maailmassa ja sille olisi varattu 'abstrakti' ja ainetta koskettamaton olemisen taso. Haiskahtaa sellaiselta kirjalliselta teologialta, jolla länsimainen filosofia ja kirjallisuustiede ovat tavanmukaisesti hivelleet egojaan. On todella olemassa esimerkiksi poliittisia filosofeja, jotka kuvittelevat, ettei heidän kirjoituksiaan häikäilemättömästi politisoida heidän kuvittelemaansa otteluun varatun tekstuaalisen kehän ulkopuolella. LMAO

Jirou kirjoitti...

Olen tässä vuosikaudet mangaa ja animea harrastettuani havainnut, että shota ja lolicon + furrymeno sekä suoranainen bestiality kiihottavat minua kovastikin - piirrettyinä versioina. Sen sijaan ne harvat aidot eläinseksi/pedofilia yms. kuvat, joihin olen netissä törmännyt, ovat olleet todella vastenmielisiä, enkä voisi kuvitella koskevani eläviin kakaroihin pitkällä tikullakaan, eläimistä puhumattakaan. Sama pätee myös yaoihin, eli piirretty poikarakkaus on pop mutta oikea homoporno täydellinen turn off. Heteroseksi nyt juuri ja juuri menee sekä piirrettynä että aitona versiona.

Eli kyllä fantasian kautta fantasioinnilla (heh) ja tosielämällä on ainakin minun nupissani vissi ero. Mutta tämähän on tietysti 100% subjektiivinen kokemus.

Anonymous kirjoitti...

Aiheeseen liittyvä esimerkki Bordeaux'sta, Ranskasta: Paikallinen museo sensuroi näyttelystään Christian Deleclusen valokuvat, joissa esiintyy alastomia isiä ja lapsia.
Mieheys on kai mahdotonta yhdistää ruumiilliseen, alastomaan hellyyteen, joka ei ole seksuaalista. Pedofiilia-paniikki mädättää kaikki mahdollisuudet esimerkiksi rakentaa isyydestä hoivaavampaa kuvaa (ja todellisuutta).

http://www.libebordeaux.fr/libe/2008/04/un-sexe-et-un-e.html

Seksualisti kirjoitti...

Pedofiliahysteriassa on jätetty tekemättä muutamia tärkeitä erotteluja, jotka selventävät asioita huomattavasi.

Ensimmäinen on erottelu pedofilian ja hyväksikäytön välillä. Pedofilia on taipumus, joka sinällään on eettisesti neutraali. Lapsista fantasiointi tai kiihottuminen ei vielä sinällään ole väärin.

Hyväksikäyttö on puolestaan teko, jossa rikotaan toisen ruumiillista koskemattomuutta tai oikeuksia. Lisäksi hyväksikäyttö voi tuottaa monenlaista vahinkoa. Siis: pedofilia ei ole tuomittavaa, hyväksikäyttö on.

Toinen erottelu koskee tuomittavuuden perustelemista. Tärkeänä tunnutaan pitävän sitä, saiko hyväksikäytöstä syytetty nautintoa teostaan. Etiikan kannalta tämä on melko yhdentekevää, nimittäin tuotettu vahinko määrittelee teon hyväksyttävyyden, ei saatu mielihyvä.

Esimerkiksi tyttöjen cheerleader-kilpailuja kotonaan katsova runkkaileva pedofiili ei vahingoita toiminnallaan ketään, mutta yleinen lynkkaustuomio on varma, jos hän paljastuu. Niin vaarallista on nautinto väärästä kohteesta.

Lynkkaustuomion tausta-ajatuksena on jonkinlainen käsitys siitä, että vääränlainen nautinto rappeuttaa ihmisyyttä sinänsä. Tämä on ollut kautta aikojen konservatiiveille kelvollinen peruste tappaa ja kyykyttää vääränlaisia ihmisiä, kuten homoja, transuja, pilvenpolttelijoita tai runkkareita.