(Nan Goldin: Heart-shaped Bruise, 1980)
Nan Goldinin valokuvat lumosivat sekä minut että toverittareni, kun kävimme katsomassa Kiasmassa hänen näyttelyään. Intiimit teokset maalautuivat tajuntaani sellaisella voimalla, etten enää kyennyt ja halunnut jatkaa matkaani Sinebrychoffin taidemuseon Peru-näyttelyyn. Pidin etenkin The Ballad of Sexual Dependency -sarjan kuvista, joihin myös Heart-shaped Bruise kuuluu. Teossarjassa on voimakkaasti läsnä rakkauden, kiiman ja väkivallan löyhkä. Goldin kuvaa myös huumeiden käyttöä ja aidsia, joka alkoi niittää hänen ystäväpiiriään 1980-luvun loppupuolella. Näyttelyssä kannattaa katsoa myös Goldinin videoinstallaatio Sisters, Saints & Sybils, joka on paitsi sisaren itsemurhan aiheuttamien traumaattisten kokemusten purkamista, myös feministinen kannanotto niiden kapinoivien naisten puolesta, joilta on riistetty vapaus omaan ruumiiseensa ja koskemattomuuteensa. Keskustelin ennen näyttelyä erään työtoverin kanssa, joka kritisoi Goldinin tapaa tehdä lähipiiristään ja henkilökohtaisista kokemuksistaan taidetta. Itse olen täysin päinvastaista mieltä: onko mielekästä jakaa taidetta ja taiteen tekemistä "yksityiseen" ja "julkiseen"? Millä tavoin "henkilökohtaista kokemusta" voi mitata?
2. Ysäritekno
Olen tavallaan järkyttynyt ja toisaalta kihisevän riemuissani siitä, että olen löytänyt uudelleen eurodancen, tuttavallisemmin ysäriteknon. Genren sisällä on tietenkin suollettu kammottavaa sontaa, mutta myös mitä mainioimpia tanssibiittejä ja yksinkertaisesti erinomaisia biisejä: esimerkiksi Culture Beatin Mr. Vainissa, Cappellan U Got 2 Let The Musicissa, Nightcrawlersien Push The Feeling Onissa ja U96:n Club Bizarressa on uskomatonta vapauden ja raikkauden tuntua. Ohessa U96:n ja Daisy Deen nerokas Love Religion.
3. Neverwinter Nights: A Dance with Rogues
Varkaiden kilta, biseksuaalisia romansseja, raiskauksia, seksuaalista ahdistelua, prostituutiota ja kuumia drow-haltioita. Pelasin syksyllä hurmoksessa Neverwinter Nights -pelin maailmaan sijoittuvaa loistavaa fanimoduulia A Dance with Rogues, jonka kutkuttavuutta ja nerokkuutta en voi kylliksi korostaa. Peli on jaettu kahteen osaan, joista varsinkin toinen on välillä liiankin taistelupainotteinen. Parhainta pelissä on kuitenkin mainio juoni, joka sai minut toisinaan suorastaan kiihdyksiin ja uppoamaan romanttisiin seikkailufantasioihin.
4. Miesasialiike
Henry Laasasen Naisten seksuaalisen vallan (2008) lisäksi olen lueskellut viimeaikoina Arno Kotron ja Hannu T. Sepposen toimittamaa Mies vailla tasa-arvoa -artikkelikokoelmaa (2007), joka on kirvoittanut kitkeriä kommentteja suunnasta jos toisestakin. Teos on haluttu vaieta kuoliaaksi ja sitä on pidetty paitsi silkkana idiotismina, myös vaarallisena idiotismina. Näkisin kuitenkin, että kirjaan olisi syytä suhtautua asiallisesti ja avoimesti, mikäli todella halutaan käydä dialogia sukupuolten tasa-arvosta. Arno Kotro kirjoittaa hyvin asepalveluksen epätasa-arvoisuudesta, kun taas Miika Lehtonen ja Ralf Sund tuovat esiin tärkeitä puheenvuoroja isyydestä ja huoltajuudesta. Myönnän, että Hannu T. Sepposen artikkeli sukupuolittuneesta väkivallasta herättää minussa aika ajoin jopa defensiivisiä vastalauseita, mutta hänen kirjoituksensa suurin anti on mielestäni vaatimuksessa tehdä laajempaa, puolueetonta tutkimusta naisten ja miesten harjoittamasta väkivallasta. En ole vielä lukenut koko kirjaa, mutta asiallisten artikkeleiden lisäksi siihen mahtuu myös kehnoa, konservatiivista ja outoa argumentointia. Esimerkiksi Heikki Sariolan kirjoitus biologisesta isyydestä hyökkäysten kohteena ansaitsee mielestäni niin paljon kritiikkiä, että voisin kirjoittaa siitä aivan oman bloggauksensa. Timo Karjalaisen "Halpoja ikämiehiä" -artikkeli on puolestaan ajoittain aivan käsittämätön: hän kauhistelee sitä, kuinka paljon rahaa miehet keskimäärin "menettävät" naisille lyhyemmän elinikänsä vuoksi. Vaikka miesten kuukausieläkkeet ovat Karjalaisen mukaan noin kolmanneksen suuremmat kuin naisilla, eläkkeitä maksetaan vähemmän miehille, jotka kuolevat nuorempina: "On siis olemassa vaara, että säännönmukaisesti nuorempana kuolevat ihmiset pakotetaan hyvinvointivaltion nimissä vaivihkaa ja tietämättään rahoittamaan itseään pidempi-ikäisten ihmisten vanhuuden turvaa", kirjoittaa Karjalainen. Miesten lyhyempään eliniänodotteeseen on toki kiinnitettävä huomiota, mutta minua ainakin typerryttävät ne konnotaatiot, joita Karjalaisen väitteet sisältävät.
Mielestäni on kiinnostavaa pohtia, millä tavoin kirjoittajat käsittelevät feminismiä ja naistutkimusta. Vaikuttaa siltä, että osassa teksteistä puhutaan "feminismistä", kun taas toisissa kirjoituksissa eritellään "feminismejä", mikä on analyyttisempi ja uskottavampi tapa lähestyä aihetta kuin edellä mainittu. Ymmärrän toki, ettei kyseessä ole tieteellinen teos, mutta toisinaan soisin kirjoittajien viittaavan tarkemmin siihen, kuka tutkija tai feministi, missä ja milloin on kyseessä. Näin argumentitkin saisivat enemmän lihaa luidensa ympärille eikä pauhattaisi vain siitä, kuinka "feministit" sitä ja tätä ja "nekin" tutkijat tuota.
5. Minä ja oikeistopopulismi
Mieltä lämmittää, kun huomaa olevansa samalla puolella oikeistopopulistien kanssa. Hollantilaisen poliitikon Geerd Wildersin Fitna-elokuvan laukaisemia reaktioita Euroopassa aina YK:ta ja huippupoliitikkoja myöten on ollut tuskastuttavaa seurata. Katsoin elokuvan, kun se oli vielä saatavissa LiveLeak.comissa ja on täysin käsittämätöntä, kuinka elokuvaa on kommentoitu. Sananvapautta ei saisi kuulemma "käyttää väärin". Suosittelen lämpimästi Tulta syöksevän linnun kirjoitusta aiheesta.
2. Ysäritekno
Olen tavallaan järkyttynyt ja toisaalta kihisevän riemuissani siitä, että olen löytänyt uudelleen eurodancen, tuttavallisemmin ysäriteknon. Genren sisällä on tietenkin suollettu kammottavaa sontaa, mutta myös mitä mainioimpia tanssibiittejä ja yksinkertaisesti erinomaisia biisejä: esimerkiksi Culture Beatin Mr. Vainissa, Cappellan U Got 2 Let The Musicissa, Nightcrawlersien Push The Feeling Onissa ja U96:n Club Bizarressa on uskomatonta vapauden ja raikkauden tuntua. Ohessa U96:n ja Daisy Deen nerokas Love Religion.
3. Neverwinter Nights: A Dance with Rogues
Varkaiden kilta, biseksuaalisia romansseja, raiskauksia, seksuaalista ahdistelua, prostituutiota ja kuumia drow-haltioita. Pelasin syksyllä hurmoksessa Neverwinter Nights -pelin maailmaan sijoittuvaa loistavaa fanimoduulia A Dance with Rogues, jonka kutkuttavuutta ja nerokkuutta en voi kylliksi korostaa. Peli on jaettu kahteen osaan, joista varsinkin toinen on välillä liiankin taistelupainotteinen. Parhainta pelissä on kuitenkin mainio juoni, joka sai minut toisinaan suorastaan kiihdyksiin ja uppoamaan romanttisiin seikkailufantasioihin.
4. Miesasialiike
Henry Laasasen Naisten seksuaalisen vallan (2008) lisäksi olen lueskellut viimeaikoina Arno Kotron ja Hannu T. Sepposen toimittamaa Mies vailla tasa-arvoa -artikkelikokoelmaa (2007), joka on kirvoittanut kitkeriä kommentteja suunnasta jos toisestakin. Teos on haluttu vaieta kuoliaaksi ja sitä on pidetty paitsi silkkana idiotismina, myös vaarallisena idiotismina. Näkisin kuitenkin, että kirjaan olisi syytä suhtautua asiallisesti ja avoimesti, mikäli todella halutaan käydä dialogia sukupuolten tasa-arvosta. Arno Kotro kirjoittaa hyvin asepalveluksen epätasa-arvoisuudesta, kun taas Miika Lehtonen ja Ralf Sund tuovat esiin tärkeitä puheenvuoroja isyydestä ja huoltajuudesta. Myönnän, että Hannu T. Sepposen artikkeli sukupuolittuneesta väkivallasta herättää minussa aika ajoin jopa defensiivisiä vastalauseita, mutta hänen kirjoituksensa suurin anti on mielestäni vaatimuksessa tehdä laajempaa, puolueetonta tutkimusta naisten ja miesten harjoittamasta väkivallasta. En ole vielä lukenut koko kirjaa, mutta asiallisten artikkeleiden lisäksi siihen mahtuu myös kehnoa, konservatiivista ja outoa argumentointia. Esimerkiksi Heikki Sariolan kirjoitus biologisesta isyydestä hyökkäysten kohteena ansaitsee mielestäni niin paljon kritiikkiä, että voisin kirjoittaa siitä aivan oman bloggauksensa. Timo Karjalaisen "Halpoja ikämiehiä" -artikkeli on puolestaan ajoittain aivan käsittämätön: hän kauhistelee sitä, kuinka paljon rahaa miehet keskimäärin "menettävät" naisille lyhyemmän elinikänsä vuoksi. Vaikka miesten kuukausieläkkeet ovat Karjalaisen mukaan noin kolmanneksen suuremmat kuin naisilla, eläkkeitä maksetaan vähemmän miehille, jotka kuolevat nuorempina: "On siis olemassa vaara, että säännönmukaisesti nuorempana kuolevat ihmiset pakotetaan hyvinvointivaltion nimissä vaivihkaa ja tietämättään rahoittamaan itseään pidempi-ikäisten ihmisten vanhuuden turvaa", kirjoittaa Karjalainen. Miesten lyhyempään eliniänodotteeseen on toki kiinnitettävä huomiota, mutta minua ainakin typerryttävät ne konnotaatiot, joita Karjalaisen väitteet sisältävät.Mielestäni on kiinnostavaa pohtia, millä tavoin kirjoittajat käsittelevät feminismiä ja naistutkimusta. Vaikuttaa siltä, että osassa teksteistä puhutaan "feminismistä", kun taas toisissa kirjoituksissa eritellään "feminismejä", mikä on analyyttisempi ja uskottavampi tapa lähestyä aihetta kuin edellä mainittu. Ymmärrän toki, ettei kyseessä ole tieteellinen teos, mutta toisinaan soisin kirjoittajien viittaavan tarkemmin siihen, kuka tutkija tai feministi, missä ja milloin on kyseessä. Näin argumentitkin saisivat enemmän lihaa luidensa ympärille eikä pauhattaisi vain siitä, kuinka "feministit" sitä ja tätä ja "nekin" tutkijat tuota.
5. Minä ja oikeistopopulismi
Mieltä lämmittää, kun huomaa olevansa samalla puolella oikeistopopulistien kanssa. Hollantilaisen poliitikon Geerd Wildersin Fitna-elokuvan laukaisemia reaktioita Euroopassa aina YK:ta ja huippupoliitikkoja myöten on ollut tuskastuttavaa seurata. Katsoin elokuvan, kun se oli vielä saatavissa LiveLeak.comissa ja on täysin käsittämätöntä, kuinka elokuvaa on kommentoitu. Sananvapautta ei saisi kuulemma "käyttää väärin". Suosittelen lämpimästi Tulta syöksevän linnun kirjoitusta aiheesta.
7 kommenttia:
A Dance with Rogues on loistava. Loistava!
Hauskaa! En ole ainoa fanittaja!
"Mies vailla tasa-arvoa" on saanut osakseen paljon epäreilua huomiota. Minusta on käsittämätöntä, että niin moni on kehdannut julistaa, ettei edes lue teosta, koska se on oletettavasti niin kurja. Edustaa harvinaista (?) lukutaidottomuutta kutsua puhua teoksesta yhtenäisenä kokonaisuutena tai "miesliikettä" edustavana pamflettina erittelemättä kritiikkiä sen yksittäisten kirjoittajien mukaan. Näin on erityisesti sikäli, että jo esipuhe korostaa äänten olevan erillisiä. Ottaen huomioon miltä alalta melkoinen osa teoksen kritiikkiä tulee on täysin käsittämätöntä, että esipuheen eksplikoima moniäänisyys ohitetaan. Jos ollaan medialukutaidon ja valtasuhteiden ammattilaisia niin sitä taitoa soisi käytettävän. Ihan tosi. Hämmentävää.
Artikkelien anti on varsin hajanaista ja erittäin sidoksissa kirjoittajaan. Mm. Karjalaisen artikkeli on tosiaan aika, sanoisinko, pönttö. Pidän suhteellisen omituisena Karjalaisen propagoimaa käsitystä yhteiskunnasta, mikäli hän todella on sitä mieltä, että yhteiskunnalta saatavien palveluiden tulee olla arvoltaan suorassa suhteessa henkilön yhteiskunnalle maksamiin veroihin. Moista ei saisi irti edes libertaarista. Kuitenkin Karjalainen toteaa:
"Miehet ovat ansainneet rahoitusosuuttaan vastaavan satsauksen terveyttä ja elinikää edistäviin tukitoimiin"
Juu, Marsista ollaan. Karjalainen korostaa miesten lyhyempää elinikää kompensoivan hyvityksen tarvetta. Onneksi Kotro tölväisee häntä omassa asepalvelusta käsittelevässä artikkelissaan:
"Yhtä loogista kuin pakottaa pienituloinen mies armeijaan kompensaatioksi hänelle täysin vieraan miesjoukon urakehityksestä tai naisten pätkätyöläisyydestä, olisi säätää vain naisille pakollinen ylimääräinen kansalaisvelvollisuus, koska miehet kuolevat nuorempina."
Kotron artikkelin allekirjoitan itse lähes täysin. Hän käy briljeeraamatta läpi huomattavan määrän asevelvollisuuden puolesta esitettyjä argumentteja kaksoisstandardeineen. Poikkeuksena on lopun outo väittämä, jonka mukaan kaikkia koskeva kansalaispalvelus tulisi liian kalliiksi. Tämä tuntuu oudolta, mikäli se olisi tarkoitus järjestää nykyistä asevelvollisuusarmeijaa ja siviilipalvelusta vastaavalla tavalla minimipalkkavaateista vapautettuna orjuutena, eikä palkallisena järjestelynä. Ja ei, en kannata vahingon jakamista vielä uusien ihmisryhmien harteille. Sellaistakin näkee. Jos näissä väittelyissä on kaksi osapuolta, kuten jotkut ajattelevat, olisi aika katkeraa kompensoida ensimmäisen epäonnea sanktioimalla myös toista. Toivoisin kuitenkin vapauksien olevan symmetrisiä.
Olen eri mieltä Kotron NATO-sympatioiden osalta.
Todettakoon nyt vielä, että lähdin itsekin lukemaan teosta samankaltaisista ennakkoluuloista käsin kuin teoksen sitä lukematta teilanneet henkilöt. En kuitenkaan kuvittele, että voin oikeutetusti väittää tietäväni teoksesta mitään sitä lukematta. Samoin kuin olen sitä mieltä, että Wildersin "Fitnasta" voivat oikeutetusti väittää tietävänsä vain ne, jotka ovat elokuvan nähneet (kiitos linkistä).
Olen muuten samaa mieltä Goldinin näyttelystä.
Mielenkiintoista lukea kiinnostunutta tekstiä kirjastamme. Odotan itse ja varmaan moni muukin kirjoittaja lisää pohdintojasi yksittäisistä teksteistä.
Minun on kommentoitava hieman itse. Timo Karjalaisen kirjoituksen tarkoitus on avata sukupuolten taloudellisten suhteiden kokonaisuutta, koko laajuutta. Onhan ollut tavallista vertailla kokonaisansioita suoraan sukupuolten kesken. (todellisista työtehtävätasoisista ansioeroista kirjassamme on oma artikkelinsa) Aika ajoin myös puhutaan esimerkiksi maksamattoman kotityön arvosta, siitä on tehty laskelmiakin. Tiedän että esimerkiksi pitää tuollaisia laskelmia aivan perusteltuina, kun sukupuolten taloudellisten suhteiden kokonaisuutta tarkastellaan.
Mielestäni on aivan perusteltua ja reilua tehdä myös Karjalaisen tapaan tehtyjä kokonaistarkasteluja.
Eräs unohdettu puoli taloudellisista suhteita ja taakoista on miesten ja naisten velkataakka. En ole tietoinen, että maassa olisi vieläkään tehty analyysiä siitä, kuinka miesten kaksinkertainen (suhteellinen) velkataakka vaikutti laman tullessa kymmenien tuhansien miesten elämään.
tasa-arvoterveisin Hannu T. Sepponen
Tipuseni, minäkin suhtauduin kirjaan alunperin ennakkoluuloisesti, eikä syksyisillä kirjamessuilla ollut keskustelutilaisuus (tai mainostus-, whatever) kirjan tiimoilta tehnyt kovinkaan suurta vaikutusta. Hyvä kuitenkin, että tartuin opukseen. Mainitsemasi (media)lukutaidottomuuden määrä on ollut varsin tyrmistyttävä.
Hyvä, kun tuot esiin kirjan moniäänisyyden ja tuon Kotro-esimerkin. Olisin voinut huomauttaa siitä painokkaammin kirjoituksessani.
Hannu T. Sepponen: Hauskaa, että kommentoit.
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että tehdään kokonaisvaltaisia sukupuolten taloudellisia suhteita käsitteleviä katsauksia, mutta epäilen vahvasti Karjalaisen lähtökohtien ja näkemysten mielekkyyttä. Kyseenalaistan myös sen, tekeekö hän artikkelissaan ylipäätään mitään "kokonaisvaltaista". En tiedä, onko artikkelin tarkoitus olla lähinnä poleeminen, vai mitä pitäisi ajatella esimerkiksi hänen luomastaan sukupuolten vastakkainasettelusta, jossa "keskimääräiset" miehet "menettävät" "keskimääräisille" naisille taloudellisia varoja menehtymällä nuorina. Ottaako Karjalainen huomioon yksilöitä? Mielestäni on myös käsittämätöntä, kuinka Karjalainen rinnastaa naisten keskimäärin kehnommat ansiotulot (väitteen paikkansapitävyydestä ollaan toki erimielisiä) siihen, kuinka miehet eivät pääse nauttimaan haudan takaa heille kuuluvista eläkkeistä. Reilu peli!
Oletko muuten tutustunut vastikään julkaistuun artikkelikokoelmaan "Paljastettu intiimi"? En ole vielä saanut kirjaa käsiini, mutta odotan mielenkiinnolla, mitä se sisältää. Kirjoittajakunta näyttää koostuvan tutuista nimistä (Nyqvist, Lattu, Piispa, Näre). Saa nähdä, onko kirjassa mitään naisten harjoittamasta väkivallasta, ja tarkoitan nyt toisenlaista näkökulmaa kuin esimerkiksi Latulla on.
Taloussuhteista: huomautan vaan, että vuosikaudet on puhuttu sukupuolten taloudellisista suhteista ja eriarvoisuudesta tietyn intressin ja näkökulman kautta. Tarkastelussa ja usein moitittavana ovat olleet ansioerot "naisten töissä" ja "miesten töissä". Ajatuksena on ollut, että "naistyötä" aliarvostettaisiin sinänsä. Ei siis ole jääty alkuperäisen feminismin vaatimukseen "sama palkka samasta työstä" vaan nyt muotoilu on "samapalkka".
Kirjassamme VATT:n tutkijat ovat laskeneet saman työn ansioeroja sukupuolen mukaan. He ovat päätyneet noin neljän prosentin eroon.
No nyt sitten voidaan puhua myös muista kuin "kassavirtatason" taloudellisista eroista, esimerkiksi vaikkapa sukupuolitetusta velkataseesta (velat suhteessa ansiotuloihin). Laskin itse laman aikaan, että miesten suhteellinen velkaantuminen suhteessa tuloihin oli kaksinkertaista naisiin verrattuna. Sillä oli jokin vaikutus, kun lama tuli. Myös "tasepuolen" taloudellisilla suhteilla ja taakoilla on vaikutuksensa.
Sitten voidaan puhua Timo Karjalaisen laskelman tapaan eräänlaisesta "sukupuolitetusta elinkaaren mittaisesta elatustaseesta" (oma muotoiluni). Siinähän korkeammista keskimääräisistä ansioista (enimmäkseen eri töistä) kustannetaan siis yhteisiä, yhteiskunnallisia menoja koko elämän ajan. Käyttämättä jäänyt osa on muiden käytössä, kuten niiden, jotka elävät pidempään. Se vaan on fakta.
Kun nyt niin monessa muussa kohtaa on tavanomaista, jopa suositeltavaa tarkastella asioita sukupuolinäkökulmasta, on nyt tämä tarkastelu oikeastaan ensimmäinen kerta laatuaan suomalaisessa keskustelussa. En tiedä, miksi se olisi "pönttöä", siinä on kuitenkin kyse aivan todellisista rahavirroista.
On ollut aivan tavallista keskustella ja laskeskella esimerkiksi maksamattoman kotityön arvoa. Siinähän ei ole kyseessä sellainen taloudellinen liike, joka jättäisi suoria jälkiä yhteiskunnalliseen tilinpitoon. Ne on arvioitava erikseen. Kuten puutteellisesti viimeksi sanoin, mm. Timo Karjalainen pitää sellaista arviointia aivan perusteltuna, kun yhteiskunnassa käydään mm. tasa-arvokeskustelua. Yhtälailla voi kysyä, miksi todelliset sosiaaliturvan rahavirrat, joilla on sukupuolitettua(kin) merkitystä, olisivat hyväksyttävän keskustelun ulkopuolella. Reilu peli edellyttää koko totuutta.
Ymmärrän, että asiaan liittyy suuria tunteita ja torjuntaa, kun niin monta vuotta sukupuolten suhteista on keskusteltu tavalla, joka muistuttaa taannoista pääoman ja palkkatyön suhteen keskustelua. Minusta sukupuolten keskinäinen riippuvuus ja suhde on aivan toisen tason asia, vaikka em. tarkasteluja on tarpeen ja hyödyllistä tehdä.
Mutta se on ikävää, jos miesten suuremman taloudellisen ansion tuomasta hyödystä ja jaosta ei saisi hyväksytysti puhua. Kuitenkin piiloisena odotuksena on, että "kyllä niillä rahaa on". Noin puhutaan myös yksilötasolla.
Mielenkiinnolla odotan saavani luettavaksi "Paljastetun intiimin", juuri kuulin myös, että Vastapaino on julkaissut "Yhteiskuntaluokka ja sukupuoli" -teoksen, varmasti kiinnostava kirja.
Hannu T. Sepponen
Kirjoituksessasi on kiinnostavia ajatuksia, joita en kuitenkaan täysin allekirjoita. Jään makustelemaan vasta-argumenttejani, joita minun pitää vielä muotoilla pidemmälle. Ehkä palaan asiaan uuden blogikirjoituksen muodossa.
Lähetä kommentti