perjantai 14. maaliskuuta 2008

...And now for something completely different

Olen saanut hetkeksi (mutta vain hetkeksi) kyllikseni pornosta, väkivallasta ja mielenterveydellisistä ongelmista, joten muotiblogien ja toisaalta myös ihastuttavan aistillisen Mademoiselle Vosgesin inspiroimana aion astua itsetuhoa vastaan käyvälle polulle. Myös Eufemian taannoin kirjoittama ylistys neule- ja muotiblogeille väikkyy mielessäni, ja aionkin apinoida sitä mitä pikimmiten omalla muotibloggauksella, kenties jopa viehkeän sateenvarjoposeerauksen omaksuen. Kirjojen, elokuvien ja hyvän ruoan lisäksi kulutan luultavasti eniten vaatteisiin ja pukeutumiseen, vaikka olenkin suurimman osan ajasta toivottoman huolimaton, piittaamaton ja homssuinen pukeutuja. Ryvetän kenkäni huonoon kuntoon, en pidä talvitakeistani huolta ja useimpina aamuina ei ole puhettakaan siitä, että ehtisin ehostautua tai panostaa pukeutumiseeni. Minulla on ollut kaikenlaisia pukeutumiskausia aina kokomustasta vaatetuksesta romanttiseen kukkahippiröyhelötyyliin. Nykyään olen mieltynyt kai varsin pelkistettyyn, klassiseen ja naiselliseen tyyliin, joskin silmääni miellyttävät myös tietynlainen tyttömäisyys ja kujeilu. Olen lukenut jo pitkään hyvin laiskasti ja valikoivasti blogeja, mutta yllätin itseni syksyllä koukuttumalla muotiblogeihin. Aluksi suurin osa muotiblogeista vaikutti karmivan yhtenäiseltä ja tympeältä massalta harmaine säkkitunikoineen ja piukkoine leggingseineen, mutta löysin pian myös varsinaisia helmiä, joista seuraavaksi muutama sananen.

Only Shallow -blogin Rannalla on hyvin kaunis ja persoonallinen tyyli, joka herättää minussa ihastusta lähes jokaisella blogivierailullani. Suurin osa hänen vaatteistaan on second handia, mikä viehättää myös. Olisi luonnollisesti oiva ja eettinen valinta preferoida kierrätettyjä vaatteita. Löydän kuitenkin yllättävän harvoin esimerkiksi UFF:ilta mitään minua miellyttävää. Syynä voi tietenkin olla myös se, että silmäni ei ole vielä kovinkaan harjaantunut helmenkalastaja, koska tutustun tarjontaan verrattain harvoin ja usein hieman ylimalkaisesti. Kuuden euron päiviltä löysin kyllä mitä mainioimman ruskean, vyötäröä korostavan nahkatakin. Helsingin second hand -tarjonta on ylipäätään minulle vielä turhankin suuri mysteeri. Esimerkiksi Vallilan makasiineilla olisi varmasti vaikka mitä, mutta paikan päälle pitäisi ryömiä todennäköisesti heti, kun kirppis aukeaa. Pidän lisäksi enemmän itsepalvelukirppiksistä, koska minua ahdistaa hipelöidä vaatteita omistajan valvovan silmän alla. Inhoan syvästi kaikenlaista tyrkyttämistä. Ahdistun usein myös pienissä putiikeissa, koska koen äärimmäisen palvelualttiuden ja innokkuuden tai vaihtoehtoisesti vahtimisen erittäin kiusalliseksi.

Olen kuitenkin karaissut itseäni viime aikoina kiertelemällä toverini kanssa kiinnostavissa putiikeissa. Esimerkiksi Play It Again, Sam (Rauhankatu 2) on ehdottomasti käymisen arvoinen ja kiehtova, joskin luokattoman kallis vintage- ja second hand -liike. Alkuviikolla tutustuimme Punavuoren ja Eiran kierrätystaivaaseen: Ruuturouva (Fredrikinkatu 16), Amado (Albertinkatu 9), Kaunis Veera (Albertinkatu 10), Happy (jossakin viiskulman tienoilla, ehkä Fredalla) ja Hepsankeikka (Korkeavuorenkatu 17). Kauniissa Veerassa ja Amadossa oli luksusvaatteiden lisäksi myös kohtuuhintaisia ja hyväkuntoisia vaatteita. Vaatteiden sijaan lankesin kuitenkin Kauko Röyhkän Mielummin vanha kuin aikuinen -levyyn, joka irtosi Popparienkelistä (Fredrikinkatu 12) muutamalla lantilla (5 €). Myös Kalliosta löytyy kiinnostava second hand & new -puoti Hilda Viola (Toinen linja 15 B).

Lopuksi vielä muutama sananen blogeista: Polka dots on viehko ja kiinnostava muotiblogi, jonka kirjoittajan tyylistä diggailen kovasti. Tissien ja polkkatukan lisäksi minua ja Jonnaa yhdistää mieltymys korkeisiin vyötäröihin, trensseihin, vyötärövöihin ja palloiluun. Olen ollut verrattoman onnellinen siitä, että olen viimeinkin löytänyt korkeavyötäröiset housut ja hameet, jotka pukevat vartaloani niin paljon paremmin, kuin lähinnä persvakoa korostavat matalavyötäröiset hirvitykset. Näin minulle julisti myös The Body Shape Bible, jota en missään nimessä tunnusta selailleeni, enkä ainakaan töissä. Myös pitkäaikaisella blogituttavuudellani Anulla on aina kiinnostavia kirjoituksia tyylistä, kaupungista, muodista ja musiikista blogissaan Eräänä iltapäivänä. Lopuksi on mainittava myös maailman suloisin ja sympaattisin muotiblogi Colour me !, josta saadaan ilmeisesti maistiainen myös seuraavassa Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä. (Oikaisu 16.3: Blogeja esitellään tämän päivän kulttuurisivuilla, ei siis kuukausiliitteessä.)

5 kommenttia:

Vt kirjoitti...

Minä olen jo pitkään odottanut sitä päivää, kun Only Shallow -blogin kirjoittaja esiintyykin valokuvassa suoraan kameraan päin tuijottaen, eläimellisesti irvistellen.

(Häh, eivätkö muut nuoret tyylittömät miehet muka seuraa muotiblogeja?)

Kuluu päivät lupsakammin, kun on elämässä sisältöä.

Siren kirjoitti...

Voit ottaa karvaiseen käteesi uusimman Trendin, jossa Ranna katsoo suoraan kameraan ja hymyilee suu auki. Kuva ei ole kyllä kovin eläimellinen tai irvistelevä, mutta niinku vink, vink kuitenkin.

lupiini kirjoitti...

Mua muotiblogit on ärsyttäneet aina jotenkin vaikeastimääriteltävällä tavalla, vähän kuten kotirouvien askartelu- ja puuhastelublogit. Olen tykönäni yrittänyt analysoida ärtymystäni ja se on ollut yllättävän vaikeaa. Panostanhan itsekin pukeutumiseen, pidän kiireettömyydestä ja käsillätekemisestä. Luultavasti äkeydessäni on kyse jostain luutuneesta "näin feministin kuuluu kelata"-hommelista, mikä on harmillista, koska feministin ei kuulu kelata mitään tiettyä. Ja pohjimmiltaan on kai kyse omasta, syvällejuurtuneesta pelosta että osoittautuisikin itse pinnalliseksi mikäli intoilisi liikaa jostain painokuosihameista, vaikkei tuo intoilu kai ole pois miltään syvällisemmältä.

Meleeratun harmaat, pussittavat halattijättipaidat ovat muuten varsinaista ongelmajätettä. Sen sijaan nykymuodissa on tosi kivaa juuri korkeavyötäröisyys (vissiin moni suomalainen on aika persjalkaista sorttia ja empirevyötärö tasapainottaa vartalon suhteita) ja hippimäiset tunikat. Salsahameet katosivat jo, mikä on harmi.

Kiitos myös blogisuosituksesta, tuo Isomunainen ystäväni on ihan loistava!

Siren kirjoitti...

Isomunainen on mahtava! <3

Minäkin olen ollut jossakin määrin ärtynyt neule-, askartelu- ja muotiblogeista, mutta en ole oikeastaan liittänyt nyreyttäni feminismiini vaan johonkin tarkemmin määrittelemättömään äkeyteen, johon ei oikein pääse kunnolla käsiksi. Muotiblogit kummastuttavat ja herättävät toisaalta myös kysymyksiä kuluttamisesta: kuinka jollakin on aikaa ja intoa puuhastella noin intensiivisesti pukeutumisen kanssa? Lisäksi muotiblogeihin liittyy myös arveluttava törsäys- ja kulutusmässäilykulttuuri, joka kyllä aiheuttaa piston omassakin lihassa. Minulla on myös takanani vaihe, kun olen suhtautunut ehostautumiseen ja muotiin hyvin ristiriitaisesti.

Tunikat on kivoja! Nyt olen tosin alkanut saada niistäkin jo hieman kyllikseni ja kaipaan jotakin uutta.

Onko sulla muuten mielessä kivoja kirppissuosituksia?

lupiini kirjoitti...

Joo, muotiblogeissa on eittämättä toi ekologinen pointti, se, että joku oikeasti ostaa kahdessa pesussa käyttökelvottomaksi viurahtavia Gina Tricotin tuljutoppeja viikottain, vaikuttaa aika obsessiiviselta... ja mihin piruun se vaatemäärä sitäpaitsi mahtuu? Eri juttu ovatkin vaikka jotkut vintage-muotiblogit tai ihan tiettyyn tyylisuuntaan, kuten 30-lukuun keskittyneet sellaiset...

Hyvistä kirppiksistä voisin kehua Valtteria, koska äitini on siellä tänään myymässä :) Ja sit melkein päivittäin visiteeraamani itsepalvelukirpputori Venla on hyvä ja kohtuuhintainen, kaikkea ihanaa pikku koruketta ja purnukkaa tulee kannettua sieltä kotiin luvattoman usein...