Seurasin taannoisena iltana Akateemisessa kirjakaupassa Johannes Ojansuun ja isä Mitron keskustelua lankeemuksesta. Itse keskustelu oli melkoisen mielenkiinnotonta pölvästeilyä, mutta minun on nyt paljastettava sen huippukohta. Keskustelun tiimellyksessä Ojansuu syleili vitutusta positiivisena, ihmisen liikkeelle panevana voimana ja ehdotti, että kirkkokin omaksuisi "vitutuksen" käsitteen omakseen. Tähän isä Mitro, tuo nokkela törkimys, vastasi: "Kohtahan se tulee ihan kirurgin veitsellä."
17 kommenttia:
Harva kirkonmies onnistuu saamaan vilpittömän hymyn kasvoilleni ja tulee samalla kutkuttaneeksi henkeäni. Isä Mitro siinä onnistuu kerta toisensa jälkeen. =)
Mä en tajunnut tota juttua.
Lisäksi isä Mitro on turskea turre ja itseään täynnä väärällä tavalla.
Isä Mitro on muutenkin kuin vilpitön lapsi, joka näkee keisarin ilman vaatteita: hän on lähes ainoa, joka ei hymistellyt Kauhajoen tapahtumaa, vaan sanoi sitä teurastukseksi julkisessa sanassa.
Isä Mitron julkisilla sanomisilla on puolensa, mutta Akateemisessa taisivat hyvän maun rajat vähän ylittyä. Olen pikkuriikkisen pöyristynyt.
Mitro soljahtaa mielestäni perinteiseen hovinarrin kategoriaan, ja voi siis sen turvin huudella mitä huvittaa.
Puhe hyvästä mausta sisällöltään konsensuaalisena ja pysyvänä asiana on suuri, mutta yleinen vitsi. Se, että oletetaan moraalisella tavalla hyvän maun olevan mahdollista vaikuttaisi kumoavan makuun viittaamisen koko mielekkyyden, mikäli maulla tarkoitetaan esteettisen laadun arviointia. Hyvä maku lakkaa siinä samassa kuin hyvät tavat alkavat.
PARHAUTTA :D
Junakohtaus: Turskea turre! :D Kyseessähän oli siis viittaus Olli/Marja-Sisko Aaltoon. (Isä Mitro vaikuttaa minusta samaan aikaan narsistiselta ja sympaattiselta. Jännää.)
Alcinoe: En oikein tiedä, kuinka suhtautua Mitron heittoon. Se herätti minussa toisaalta epäuskoisia silmänmuljautuksia, toisaalta huvitusta ja nokkeluuden ihailua. Epäkorrektista huumorista vielä lisää vastauksessani Tulta syöksevälle.
Iines: En tiedä tarkemmin, millä tavoin isä Mitro kommentoi Kauhajoen tapahtumia. Sinänsä viittaukset "teurastukseen" eivät ole mielestäni välttämättä mitenkään avointa tai kriittistä keskustelua. Millaiseen hymistelyyn tarkalleen ottaen viittaat?
Eileithyia & Leena, jotenkin isä Mitron hahmo tosiaan on hyvin hovinarrimainen.
TSL: Haukahduksesi on tervetullut ja kriittinen kontribuutio keskusteluun, mutta haluan kirjoittaa vielä lisää omasta osittaisesta närkästyksen tunteestani. En vastusta poliittisesti epäkorrektia huumoria ja olen jopa sen ystävä (kuten tietänet), mutta minua kiinnostaa silti tietää, mitä Mitro ajattelee transsukupuolisuudesta. Transsukupuolisuuteen liittyy aika vahvoja stigmoja ja siksi suhtaudun Mitron letkautukseen hieman epäröivästi. Minua turhauttavat henkilökohtaisesti asenteet, joiden mukaan on hirveän hupaisaa ja hassunhauskaa, jos miehelle tehdään pillu. En tietenkään sinänsä tiedä mitään Mitron intentioista tai mielipiteistä aiheeseen liittyen, joten kyseessä voi olla myös oma ennakkoluuloni.
Mikko: Arvasinkin, että heitto vetoaisi sinuun. :P
Mä kerran sitä katselin läheltä vähän aikaa eikä siinä mun silmään ollut mitään sympaattista. Pelkkä viinaan, ruokaan ja tyttöihin menevä turre, jolla on asema kihahtanut nuppiin.
Siren
Isä Mitro käytti radiossa substantiivia "teurastus" kuvatessaan Kauhajoen veritekoa tuoreeltaan. Tarkkaa koko virkkeen sananmuotoa en muista. Törmäsin myös lehdistökeskustelussa mainintaan isä Mitron teurastus-maininnasta, joten en ole yksin tuon muistamani sanankäytön osalta.
Minusta useiden nuorten ihmisten yhtaikaista ja silmitöntä tappamista räiskivällä tuliaseella voidaan sanoa teurastukseksi jälkikäteenkin arvioiden ennen kaikkea sen nojalla, että tappajan ihmisviha on paljastunut: hän oli tehnyt tiettäväksi haluavansa tappaa niin monta ihmistä kuin mahdollista, koska sanojensa mukaan vihasi ihmistä, koko ihmiskuntaa.
En ymmärrä siis, miksi tekoa ei voisi sanoa teurastukseksi. Minusta surma ei riitä eikä murha, teko oli niin karmea, että täyttää hyvin tuon substantiivin "teurastus" merkityksen kuvaannollisesti. Ei tuon sanan käyttäjä alennu mauttomuuteen, vaan teon tekijä. Nämä asiat on mielestäni syytä pitää erillään toisistaan.
Joukkomurha on toki asiatyylisempi nimitys, mutta miksi olisi pitäydyttävä asiatyyliseen sananvalintaan asiattomasta teosta? Siinä olisi hymistelevä ristiriita.
Pst
Edelliset poistot ovat minun, kohdensin kommenttini ensin vahingossa Junakohtaukselle, vanhasta muistista, hän kun taisi kommentoida samaa asia minun blogissani hiljakkoin. Sitten möhlin muuten vaan..
Iines,
mäkin olen tarkan ja kuvaavan sanankäytön ystävä eikä teurastus, joukkoteurastus, massamurha tai muu vastaava ole ollenkaan liikaa sanottu Kauhajoen tapahtumista.
Iines: Tarkoitin kommentillani sitä, että jonkin asian nimeäminen joksikin ei vielä ole kriittisen ja avoimen keskustelun tae. En siis paheksu "teurastuksesta" puhumista sinänsä vaan minua kiinnostaa Kauhajoki-keskustelu laajempana kokonaisuutena. Toisaalta teurastus on mielestäni varsin latautunut ilmaisu, jota voidaan käyttää myös hysteriaa lietsovassa (tunne?)puheessa: analyyttinen keskustelu voi ikään kuin hautautua kauhistelun alle. Sanavalintojen lisäksi onkin siis syytä kiinnittää huomiota siihen, millä tavoin keskustelu jatkuu ilmiön nimeämisen jälkeen.
Paheksuttiinko isä Mitron sanavalintaa muuten julkisuudessa?
Palaan vielä kuitenkin kirjoitukseni aiheeseen. Vertaatko Kauhajoki-keskustelua tavallaan trans-keskusteluun, ts. siihen, että asioista ei puhuta niiden "oikeilla" nimillä?
Junakohtaus: Isäs oli viinaan, ruokaan ja tyttöihin menevä!
Mutta tuleeko Isä Mitrosta demarien eurovaaliehdokas?
Siren,
nii olikii! Ja mä oon kans!
Mutta mä en ole siitä hyvästä hapantunut turskeaksi, eikä ole faijakaan.
Mademoiselle, sellaista olen hieman kuullut. Mein Gott!
Junakohtaus, omaksun kyllä turskean turren osaksi sanavarastoani. (Turskea turre kuulostaa nimittäin aika söpöltä.)
Isä Mitro, voi jeesus kristus. Sen turpean itsetyytyväinen naama pällistelee nykyään joka mediassa, sellainen iso nallukka joka on niin ihanan armollinen itselleen (meinasin yrpätä Megapoliksessa kun se kertoi rakastettavasti omista ekosynneistään). Isä Mitron lempilapseuteen mediassa kuuluu myös se, ettei kukaan kysy siltä esimerkiksi ortodoksikirkon suhteesta homoseksuaalisuuteen (on muuten merkillepantavaa, miten ortodoksista kirkkoa tarkastellaan Suomessa usein jotenkin humaanimpana ja sallivampana vaihtoehtona lutskuudelle, vaikka ne eivät salli esimerkiksi naispappeutta).
Yksi työkaveri sanoi, että Isä Mitro on ortodoksien oma Johanna Tukiainen ja musta läppä oli niin hyvä, että tekisi mieli omia se käyttöön (vaikka toisin kuin Isä Mitron, on Tuksun irviminen musta oikeastaan aika raukkamaista).
Lähetä kommentti