Siitä kirjoitetaan Hesarissa. Se esiintyy Epäkorrektia, Tuomas Enbuske! -sarjassa. Sitä osoitellaan pyssyllä Tulva-lehden kansikuvassa ja sen edesottamuksia analysoi Tieteessä tapahtuu. Mikä se on? Se on tietenkin tapaus Laasanen! Lueskelin viime keväänä Henry Laasasen kohuteosta Naisten seksuaalinen valta (2008) ja harkitsin tuolloin kirjoittavani jotakin aiheesta. Homma jäi lopulta sikseen, kuten kirjoittamisen kanssa on "viime aikoina" usein käynyt. Laasasta tursuaa kuitenkin yhä niin monesta tuutista, että päätin tarrata uudelleen aiheeseen kiinni punaisin kynsin ja keltaisin hampain. Lähestymistapani on kuitenkin hitusen erilainen, kuin mitä aluksi suunnittelin: laajan analyyttisen kritiikin sijaan pohdin tiettyjä Laasasen teesejä lähinnä omasta, subjektiivisesta kokemuksestani käsin.Ennen henkilökohtaisten kokemusteni reflektointia katson kuitenkin tarpeelliseksi määritellä, missä itse seison. Ensinnäkään Laasanen ei ansaitse mielestäni henkilöön menevää loanheittoa vaan hänen kirjoituksiaan on syytä tarkastella asiallisesti, vaikka sitten kriittisesti. (Poleemisesta sävystäni huolimatta myös oma pyrkimykseni on olla asiallinen.) Toisekseen on otettava vakavasti se, että "alemman tason miehiksi" identifioituvia on todella olemassa. En myöskään epäile, etteikö Laasanen kuvaisi jotakin olemassa olevaa ilmiötä, onhan kiistaton fakta, että ökymiehet saavat paljon kuumaa pesää. Myötämielisyyteni loppuu kuitenkin lyhyeen, siksi runsaasti ongelmia Naisten seksuaalisessa vallassa on aina tutkijasubjektin paikantamisesta väitteiden empiiriseen todentamiseen. Laasanen esimerkiksi väittää, ettei tee normatiivisia tai eettisiä kannanottoja, mikä on sangen kummallinen väite ottaen huomioon, että koko teos on poliittinen pamfletti.
Mikä minua sitten Laasasen teoksessa henkilökohtaisesti häiritsee? Koen Laasasen "naiset" ja "miehet" hyvin kaukaisiksi paitsi omasta kokemusmaailmastani, myös siitä maailmasta, jossa vaikkapa lähipiirini elää. Missä on kaikki ne varakkaat miehet, joita minun pitäisi jahdata ja joiden kikkeliä minun pitäisi kiusata kiristääkseni itselleni (ja tulevalle kakkakäärölleni) taloudellista hyvinvointia? Missä on ne taivaalliset raha- ja koruvirrat, jotka kaltaiselleni nuorelle naiselle itsestään selvästi kuuluvat? (Lounasseurani epäili osuvasti Henryn vastaavan, että olen liian ruma.) Miksi elän ihmissuhteessa, jossa olen (ainakin toistaiseksi) se enemmän ansaitseva osapuoli? Missä on naisen halu, missä seksuaalinen nautinto? Laasasen naisille pimppi on vain vaihdon väline, tavara, jota vaihdetaan toiseen tavaraan. Miehille pimpero on puolestaan pakonomaisen purkautumisen kohde, astia, johon tyhjentää ikävä, orjuuttava kiima. Oma kokemukseni ihmisistä ja maailmasta poikkeaa niin vahvasti laasaslaisesta markkina-arvon maailmankaikkeudesta, että minulla on vaikeuksia ymmärtää, mistä Laasasen käsitykset nousevat. Pelkät viittaukset tutkimuksiin, joiden mukaan naiset arvostavat kumppanissaan taloudellista tai sosiaalista asemaa miesten keskittyessä tisseihin ja perseisiin, eivät riitä. Minä haluan tietää, missä Laasasen kuvaamaa maailmaa eletään.
Ai niin. Vaikka olenkin ollut "viime aikoina" suorastaan pöyristyttävän laiska keskustelija omassa blogissani, olen yhä aidosti kiinnostunut myös lukijoideni kokemuksista ja mielipiteistä. Pyrin olemaan jatkossa aktiivisempi, vaikka en maailman nopein vastaaja olisikaan.
(John William Waterhouse: The Siren)
61 kommenttia:
Minusta Laasanen trivialisoi naisten työn. Se loukkaa minua. Hänen teoriansa ovat minusta jonkinlainen 50-lukulainen fantasia Sugar Daddyä jahtaavista pikkuvaimokkeista.
Mutta eukot ovat aina raataneet siinä missä miehetkin. Ei kellään ole ollut muuta mahdollisuutta paitsi ehkä jollain häviävän pienellä aristopopulaatiolla. Ja niidenkin aristonaisten on täytynyt synnyttää, ja se vasta onkin karskia, veristä työtä.
Omissa fantasioissani olen aina tehnyt työtä. Lapsena (ja nytkin, köh) unelmoin ehkä epärealistisita ammateista a la jedi-ritari ja astronautti, mutta aina olen nähnyt itseni nimenomaan työtä tekevänä ihmisenä. Koska aikuinen ihminen, aikuinen nainen, työskenetelee jos vain suinkin voi.
Pahin pelkoni olisi elää jonkun toisen armoilla.
Pääni on täynnä räkää enkä pysty argumentoimaan sitäkään vähää mitä yleensä, mutta haluanpa vain todeta, että sanoit koko lailla sen mitä olen itse tästä ajatellut. En oikeasti, kerta kaikkiaan tiedä, mistä Laasanen puhuu puhuessaan miehistä ja naisista. Olen ollut suorastaan hämmentynyt: missä hiivatin kuplassa minä ja kaikki läheiseni ja vähän kaukaisemmatkin tuttuni oikein elämme, kun kukaan ei elä noin - en tunnista Laasasen kuvaamaa asetelmaa myöskään esimerkiksi lehdissä, kirjoissa tai elokuvissa näkemistäni parisuhteista, paitsi tietenkin kaikkein kliseisimmän tusinaviihteen asetelmista. Niitä taas yleensä pidetään kaikista eniten todellisuudesta vieraantuneina. Hmm.
Sepäti se. Homman varsinainen ongelma todellakin on, että Laasasen universumi ei tunnu oikein edes sivuavan kenenkään elämismaailmaa.
Henkilökohtaisesti voisin itse esittää samankaltaisia kommentteja. Omassa lähipiirissäni vallitsee hyvin tasa-arvoinen ja vapaamielinen ilmapiiri, jossa Laasasen ajatelmat eivät tunnu pätevän.
Laasanen käyttää kuitenkin tilastomateriaalia tukenaan ja sen perusteella voisi väittää, että jossakin myös piileskelevät ne miehet ja naiset, joista stereotyypit on tehty. Myös pieni katsaus vaikkapa Suomi24-keskustelupalstalle vahvistaa tätä epäilystä.
Kuitenkin erilaisten alakulttuurien ja aatemaailmojen olemassaolo ohi tilastollisista stereotyypeistä vahvistaa käsityksen, jonka mukaan sekä kulttuuri että yksilöiden tahto pystyvät vaikuttamaan vahvasti myös seksuaalisuuteen, jonka usein katsotaan virheellisesti olevan miltei deterministinen voima.
Laasanen vaikuttaakin olevan tässä suhteessa sikäli konservatiivinen, että hän on juuttunut stereotyyppien maailmankuvaan, eikä ota huomioon "tutkimuksessaan" sitä, että on toisenlaisiakin tapoja elää.
Lystikästä on se, että pohdintasi halusta, nautinnosta ja normatiivisuudesta ovat täsmälleen niitä seikkoja, joista kritisoin Laasasta Tieteessä tapahtuu lehden artikkelissani.
Näitä samanlaisia naisten laatimia kommentteja on ilmestynyt tasaisena virtana sen jälkeen, kun Laasanen juttunsa julkaisi. Ihmetellään, missä oikein ovat ne pimppinsä kovaan hintaan myyvät naiset.
Minäpä kerron: baareissa ja yökerhoissa. Voisin milloin tahansa kirjoittaa paljon Laasasen kirjaa rankemman ja todemman opuksen pelkästään siitä, mitä joka ilta ja yön näen baaritiskini takaa. Kirjan nimeksi sopisi vaikka "Rahalla saa."
Yökerho on tietenkin vain laboratorio, jossa markkina-arvoteoria esiintyy paljaimmillaan. Ns. tavallisessa elämässä on tottakai naisia, jotka raatavat niska limassa laiskan ukon eteen ja hoitavat vielä erotiikkapalvelut samaan hintaan.
Mutta kun katselee ennakkoluulottomasti ympärilleen missä tahansa, voi todetan Laasasen olevan monessa asiassa oikeassa. Varsinkin näin pikkujouluaikaan on opettavaista katsella, milaisissa vetimissä ja miksi pikkurouvat ja -neidit illanviettoon saapuvat. Joskus tekee ihan pahaa seurata sitä kokolihan tarjontaa.
No, turha jatkaa pitempään. Naisiin eivät tieteelliset, tai muutkaan todistelut koskaan päde. He ovat ana oikeassa - ja sekin on osa markkinointia.
Olen valmis uskomaan, että tilastot kertovat ihan olemassaolevista ilmiöistä. Toisaalta on selvää, että nuo ilmiöt ovat paikallisia.
Laasasen kuvaamia ilmiöitä näkee esimerkiksi yökerhoissa (sitä on tosiaan valaisevaa tarkkailla, olen joskus käynyt piruuttani katselemassa) ja myös nettitreffien maailmassa. Mies saa naisilta vastauksia jos ilmoittaa profiilissaan tulonsa siihen vaihtoehdoista ylimpään suuruusluokkaan (kertoi empiirisiä kokeita tehnyt ystäväni).
Toisaalta ystäväpiirissäni suunnilleen ikäiseni naiset ansaitsevat keskimäärin enemmän kuin puolisonsa - eivätkä nuo puolisot ole mitään renttuja, ovatpahan vain valinneet mielekkään mutta pienipalkkaisen työn. Laasasen kuvaamaa talousajattelua on oikeasti vaikea löytää siitä sosiaalisesta ympäristöstä, jossa olen tottunut elämään.
Ehkä ongelma siis on se, että jotkut ihmiset eivät lainkaan viihdy Baarimikko Sepe Suden kuvaamassa yökerhomaailmassa, mutta syystä tai toisesta eivät löydä sieltä ulos. Onhan sen pakko olla iso maailma, sen voi päätellä tilastoista. Mitäköhän vaaditaan jotta pääsee livahtamaan tänne missä me muut elämme? Tiettynlaisia sosiaalisia taitoja? Vai silkkaa tuuria?
Sepe, pyritkö johonkin tuolla loppukaneetillasi? Huomasitkohan, etteivät Junakohtaus ja Seksualisti ole naisia?
Baarimikko,
kuten sisar Eufemia niin sattuvasti huomautti, minä todellakaan en ole nainen.
Lisäksi yökerhot ovat oikeasti vallan tavattoman kapea siivu elämää ja pariutumismarkkinoita sekä pitkittäin että poikittain, so. paitsi että niissä käyvät vain tietyn tyyppiset ihmiset, niissä käyvät myös vain tietyn ikäiset ihmiset.
Mulla on itselläni sellainen hypoteesi, että Marina-arvoteoria, kuten Laasanen sitä selittää, pätee ääripäissä. On miehiä, jotka eivät kelpaa kenellekään, ja on miehiä, joiden käskystä yhdeksän naista kymmenestä kiskoo hameen hampaisiin, mutta siinä välillä on julmettu lauma meitä, jotka emme ole YT emmekä AT emmekä oikeastaan T ollenkaan vaan ihan vain M eikä koko MAT mielestäni selitä meidän flaksiamme tai sen puutetta (vai miten voisi markkina-arvoilla muuten kuin hyvin väkinäisesti selittää sen normimiehen normikokemuksen, että joskus flaksi käy ja joskus sitten taas ei)oikeastaan ollenkaan.
Monet kiitokset artikkelistasi, Seksualisti. Huomaan olevani tekemisissä tiedeväen kanssa ja sikäli siis heikoilla. Enhän voi todistaa mitään tieteellisten lähteiden, vaan ainoastaan omien havaintojeni pohjalta. Luin artikkelisi läpi ja printtasin sen talteen, jotta voin perehtyä siihen tarkemmin.
Tämä lause jäi vaivaamaan mieltäni: "Myös miehet voivat kieltäytyä elättäjän
ja maksajan rooleista."
Tietysti he voivat, mutta silloin he myöskin saavat olla yksin. Tunnen toki muutamia alkoholisoituneita miehiä,joiden koko palkka menee viinaan ja vaimo joutuu maksamaan kodin muut menot. Mutta yleensä nämäkin ovat ensin maksaneet sen kodin tai saaneet perintönä. Täytyykin varmistaa pari tapausta.
Mutta noin yleisesti ottaen miehellä ei ole maksajan roolissa vaihtoehtoa. Niin baarissa kuin tasa-arvoisessa liitossakin hänen oletetaan hoitavan pääosan kuluista.
Seksualisti mainitsi ohimennen, että miehet haluavat seksiä tasaisesti aina, mutta naiset syklisesti, siis vain ajoittain. Tästä biologisesta ilmiöstä voisin julkaista baaritiski"tutkimuksen" vaikka heti.
Olen vuosien varrella oppinut tarkasti havaitsemaan, milloin naisasiakkaalla on se "sykli" menossa. Silloin ei tarvita formulatähteä eikä BB-kuuluisuutta. Kuka tahansa mies kelpaa. Baarimme ruma portsarikin on monesti joutunut auttajaksi, kun "syklisisko" ei ole parempaakaan onnistunut pokaamaan. Ja pokemme on todella ruma mies, lisäksi vielä köyhä ja hiukkasen väkivaltainenkin.
Mutta nyt pitää kiirehtiä töihin tarkkailemaan illan markkinatarjontaa.
ps. Olen lukenut Laasasen kirjan ja minusta se ei mitenkään hyökkää naisia vastaan. Kutenen minäkään. Minähän rakastan naisia!
Sepe, sanot että noin yleisesti ottaen miehellä ei ole maksajan roolissa vaihtoehtoa. Juuri tämä väite minua kummastuttaa. Minusta se ei ole tosi.
Kyllä, tilastot kertovat, että miehet ansaitsevat keskimäärin naisia enemmän. Tilastot kertovat myös, että heteroparisuhteissa mies ansaitsee keskimäärin naista enemmän. Tilasto ei kuitenkaan ole laki; ihminen voi olla se tyypillinen tapaus tai sitten voi olla olematta.
Kuten sanoin, minun ystäväpiirini koostuu merkittävissä määrin tilastopoikkeamista. Esimerkiksi:
- lääkärinainen ja animaattorimies
- opettajanainen ja toimistotyöläismies
- kustannustoimittajanainen ja kuvataiteilijamies
- assistenttinainen ja apurahatutkijamies
- yrittäjänainen ja taksikuskimies
Toki joukkoon mahtuvat myös graafikkomies ja valokuvaajanainen sekä insinöörimies ja muusikkonainen; heidän tapauksissaan mies ansaitsee enemmän. Mutta ystäväpariskuntieni kohdalla enemmistö naisista tosiaan ansaitsee miestään enemmän.
Vaikka miehet keskimäärin ansaitsisivat puolisoitaan enemmän, niiden parien lukumäärä, joissa nainen ansaitsee enemmän, kasvaa jatkuvasti. Luin kesällä artikkelin, jossa kerrottiin, että Britanniassa 30% pareista on sellaisia, joissa nainen ansaitsee enemmän. Olisi hauska kuulla Suomen vastaava luku; melkeinpä veikkaan, että se on vielä suurempi.
Miehillä siis on vaihtoehtoja. 30% on paljon. Ei voi olla mitenkään kohtuuttoman vaikeaa kuulua siihen.
Sepe-sudelle.
Tarjoudun muutoksen esitaistelijaksi!
En ole koskaan tarjonnut naiselle mitään lähestymistarkoituksessa, en ole myöskään maksanut treffeillä. Ja läheisemmissä suhteissani olen aina ollut sitä mieltä, että kukin vastaa omista menoistaan.
Silti minulla on ollut vilkas ja tyydyttävä seura- ja seksielämä. Tämänhän ei pitänyt olla mahdollista?
Sepe-Susi,
mä olen tällä hetkellä suunnilleen niin köyhä kuin tässä yhteiskunnassa kukaan voi olla ja kiitos kysymästä romantiikkarintamalla menee paremmin kuin hyvin.
Eufemia,
mä luulen että mitä enemmän tulee noita tuttavapiirisi pareja, sitä iisimmäksi tää homma käy sekä miehille että naisille. Ihan äkkiä en tosin usko, että naiset lakkaisivat valkkaamasta jollain tavalla hyvin pärjääviä miehiä, vaikka sitten surkeuden maksimoinnissa hyvin pärjääviä, mutta itse tienattu raha helpottaa kummasti valkkaamaan siipan esim. sellaisesta miehestä, joka suhtautuu inohimoisesti johonkin, mistä rahaa ei tule.
Seksualisti,
mä olen matkan varrella tarjonnut daameille paljonkin, mutta se on eri asia kuin yrittää ostaa seuraa, mitä mä taas en ole tehnyt. Mun mielestä kuuluu peruskohteliaisuuteen oikeassa tilanteessa tarjota lasillinen tms.
Ooh, kommenttilaatikkohan suorastaan pursuaa! Hauskaa! Reflektoin aluksi Baarimikko Sepe Suden ja tavallaan myös Eufemian ensimmäistä kommenttia, minkä tenttiinlukupaniikiltani ehdin.
Sepe: Varmistan aluksi, että puhumme samasta asiasta. Viittaatko baarikuvauksellasi kokonaisvaltaisesti MAT-teoriaan vai lähinnä siihen, että miesten raha virtaa naisille? Tarkoitatko ”pimpin kovaan hintaan myymisellä” sitä, että miehet tarjoavat baarissa naisille drinkkejä tai muita hyödykkeitä? (Milläköhän tavoin nämä ”pimppiään myyvät naiset” muuten kokevat tai näkevät tilanteen?) Tunnistan toki esimerkiksi tarjoamiskulttuuriin liittyvän ilmiön, mutta epäilen, onko ”baariympäristö” (baariympäristöjäkin on hyvin erilaisia) baareissa käyvistä ihmisistä puhumattakaan niin homogeeninen, kuin mitä väität. On epäilemättä totta, että tietynlaiset miehet ja tietynlaiset naiset saavat yökerhossa runsaasti seksuaalista huomiota. Olen kuitenkin sitä mieltä, että myös baareissa käy ihmisiä, joilla on erilaisia ja toisistaan poikkeavia intressejä, arvostuksia ja motiiveja. Ei ole myöskään kyse ”laiskoista ukoista” tai eukoista vaan siitä, että ihmiset järjestävät sosiaalisia vuorovaikutussuhteitaan monin eri tavoin – on siis olemassa muutakin, kuin ääripäitä.
Kirjoitat myöhemmin: ”Mutta noin yleisesti ottaen miehellä ei ole maksajan roolissa vaihtoehtoa. Niin baarissa kuin tasa-arvoisessa liitossakin hänen oletetaan hoitavan pääosan kuluista.” Olen tästä eri mieltä jo oman kokemuksenikin perusteella. Jos miehellä ei ole mitään vaihtoehtoa, kuinka on mahdollista, että esimerkiksi useat ystäväpiirini tavallisen näköiset, tavallisesti (tai suorastaan vähän) tienaavat miehet saavat jatkuvasti pelehtimisseuraa? Minulle on tarjottu joskus treffeillä, mutta useimmiten ei, ja lisäksi olen tarjonnut myös itse. En todellakaan odota, että mies maksaa kuluni. Myös kokemukseni seurustelusta ja yhdessä asumisesta poikkeavat esittämästäsi kaavasta: kulut on pääasiassa jaettu puoliksi ja kaikenlaiset hankinnat on tehty yhdessä. Myös lapsuudenkotini on hyvin kaukana laasaslaisesta maailmasta: isäni ja äitini ovat ”tavallisia” duunareita, jotka ovat hoitaneet taloudenpidon yhdessä. Muun muassa tämän kokemuspohjani vuoksi siis ihmettelen, mistä Laasasen jutuissa on kyse.
Myytinmurtajalle, mutta myös yleisesti:
”...olen nähnyt itseni nimenomaan työtä tekevänä ihmisenä. Koska aikuinen ihminen, aikuinen nainen, työskenetelee jos vain suinkin voi.
Pahin pelkoni olisi elää jonkun toisen armoilla.”
En pidä tarjoamastasi aikuisuuden määritelmästä järin paljon, jos nyt ylipäätään pidän monestakaan sellaisesta. Tarjoamasi aikuisuus kuulostaa siltä, että se on jo ennakkoon eletty. Käsitykset aikuisuudesta ovat ajasta ja paikasta toiseen tietenkin vaihdelleet. Aikuisuuden kriteerit eivät ole aina olleet kaikille yhteiskunnan jäsenille samat, enkä usko, että ovat vieläkään. Työn historiallinen, tai sanotaanko yhteiskuntahistoriallinen, voittokulku yli politiikan on säpsähdyttävää, jos ajattelee niiden vaikutusta koko vallitsevaan ihmiskuvaan ja tämän myötä myös aikuisuutta ja maturiteettia koskeviin käsityksiin. Millä tavalla eroavat toisistaan a) työn ihminen, joka tulee kypsäksi alkaessaan tuottaa ja arvioida oman toimintansa hyötyä sekä toisten hyötyä sitä enemmän mitä ”likempänä” kyseinen sosiaalinen viiteryhmä sijaitsee, ja b) poliittinen ihminen, joka katsotaan kypsäksi tämän tullessa kyvykkääksi ja halukkaaksi arvioimaan yhteistä etua ja toimimaan julkisesti sen puolesta. Maturiteetin julkinen esiintyvyys on pitkälti kutistunut raha- ja lapsivirran sekä muuten huomaamattomana pysymisen muotoon.
Tarjoamasi kuva ihmisyydestä tuntuu vieraalta. Saat sen kuulostamaan siltä aivan kuin se asettuisi vääjäämättä, tai että ainakin oma olemisesi asettuu, ”työn” ja ”armon” rajaamaan maailmaan. Näenkö tässä sen maailman, jonka tunnen? En, vaan sen maailman, jonka olemassaolon mahdollisuutta pelkään.
***
Yleisesti:
Tuo yllä oleva, Arendtin ’Vita Activassaan’ esittämään pohdintaan perustuva, vertautukseni kahden erilaisen yhteiskunnallisen maturiteetin välillä liittyy mielessäni myös Laasasen työhön (onko se sitä, ”työtä”?). Siitä, kuvaako Laasanen jotakin olemassaolevaa sosiaalista toimintapaa ja elämismaailmaa ei ole oikeastaan edes kysymystä (vrt. Junakohtaus). Olennaista ei ole nähdäkseni myöskään se, ottaako Laasanen työssään erilaiset alaryhmät huomioon (vrt. Seksualisti). Myönnän kuitenkin, että Laasanen liioittelee, eikä hän edes tapaile ajatuksia, joita pyrin tässä itse tavoittelemaan. Lähtökohtaisesti kuitenkin riittää, että hän kuvaa jotakin olemassaolevaa toiminta- ja ajattelutapaa; kenties jopa edistää sellaista. Keskeisempää on se, ketkä hänen kuvaamallaan tavalla toimivat ja miten he päätyvät toimimaan juuri näin. Toisin sanoen: keitä ovat ne ihmiset, jotka ovat omaksuneet markkinoiden kautta ajattelun omaa toimintaansa ja arvon arviointiaan ohjaavaksi logiikaksi, joka ulottuu pitkälle intiimiin elämään ja formaalisen kaupankäynnin ulkopuolelle?
Lisäksi voidaan toki pohtia, missä mielessä ajatus markkinoista on esikäsitteellinen ja väistämättä läsnä inhimillisessä toiminnassa. Vastaukset tähän vaihtelevat ja viittaavat kussakin tapauksessa henkilökohtaisiin poliittisiin ideologioihin.
On yhtä kaikki huimaa, kuinka markkinoilla menestyminen voi nousta joillekin keskeiseksi tavaksi jäsentää omaa sosiaalista olemista, kun asian voisi toki jäsentää muutenkin. Samalla tämän havaitseminen on mielestäni tervetullut kehotus kiinnittää huomiota omaan elämisen tapaan ja siihen, millaisissa tilanteissa jäsennämme ulottuvillamme olevat vaihtoehdot markkinalogiikan avulla. Hahmotettuamme tämän, voimme kysyä, miksi ajattelemme näin, mutta samalla
vastustamme Laasasen esittämää sukupuolimarkkinoiden logiikkaa. Väitän, että se kertoo meistä ja etiikastamme paljon.
Katselen Laasas-keskustelua tässä aamukahvia hörppiessäni ja huomaan, että minun on todella vaikea päästä samalle aaltopituudelle muiden kanssa. Se johtunee osaltaan siitä, että olen ainoa tässä joukossa, jolla ei ole vähintään maisterintutkintoa. Toinen syy lienee siinä, että katselen seksin eri ilmenemismuotoja työkseni. Se on varmaan luonut mieleeni vääristyneen kuvan koko asista.
Kerron hiukan siitä, mitä tapahtui eilen illalla. Baariin pölähti kymmenkunta nuorta, viimeisen päälle laitettua naista. Ymmärsin, että he opiskelivat samassa oppilaitoksessa ja juhlivat jostain tentitsä pääsyä.
Eipä aikaakaan, kun sisään purjehti jo pienessä laitamyötäisessä oleva autokauppias X ystävänsä romukauppias Y:n kanssa. X lähetti naisten pöytiin pikku purtavaa, samppanjaa ja drinksuja. Siis jokaiselle, aika levein ottein.
Tuntia myöhemmin X ja Y poistuivat paikalta mukanaan neljä naista. Laskun hän maksoi nakkaamalla tiskiin läjän seteleitä. Sain satasen verran tippiä.
Vielä tunti ja baarista poistui pankkimies Z mukanaan kaksi naista tuosta samasta pöydästä. Rennosti hänkin tytöille tarjoili.
Loput neljä olivat jo aika humalassa, kun tiskini taa istahti huippu-urheilija G mukanaan törkyjuttuja tekevä toimittaja B. Joku naisista tuli kyselemään G:ltä, tietäisikö tämä jotain mukavampaa paikkaa. G soitti tilataksin ja koko remppa lähti matkoihinsa.
Kerroin tässä nyt vain yhdesä seurueesta, toki baatrissa paljon muutakin tapahtui.
Mutta pitäisikö minun nyt tämän näkemäni perusteella kertoa kaikille, että nämä opiskelijaneitoset etsivät eilen illalla itselleen tasa-arvoista demokraattista kumppania, joka maksaa omat laskunsa, mutta ei heidän?
Korostan siis vielä sitä, että äskeiset naiset eivät olleet mitään maksullisia vaan ihan tavallisia mukavia nuoria naisia.
Taidan ottaa vielä pienet unet. Ensi yöstä tulee pitkä ja raskas. Iso konferenssi tulee pitämään hauskaa.
Piti vielä sanomani, että Tulta syöksevä lintu on aivan verraton nimimerkki! Ikävä kyllä tällainen AMT vain ei ymmärrä juuri mitään hänen tekstistään.
otetaan vaikka kappale:
"Tarjoamasi kuva ihmisyydestä tuntuu vieraalta. Saat sen kuulostamaan siltä aivan kuin se asettuisi vääjäämättä, tai että ainakin oma olemisesi asettuu, ”työn” ja ”armon” rajaamaan maailmaan. Näenkö tässä sen maailman, jonka tunnen? En, vaan sen maailman, jonka olemassaolon mahdollisuutta pelkään."
Ei, en tosiaankaan ymmärrä. Voisitko suomennella hiukan. Olisi kiinnostavaa tietää, mitä oikeastaan ajat takaa.
"Laasasen kuvaamaa talousajattelua on oikeasti vaikea löytää siitä sosiaalisesta ympäristöstä, jossa olen tottunut elämään."
Toisaalta on ihan tunnistettu fakta, että korkeasti koulutetuilla, hyvin tienaavilla naisilla on nykyään vaikeuksia löytää itselleen sopivaa (lue: yhtä hyvin tai paremmin koulutettua/tienaavaa) miestä.
Sepe,
huoli pois. En mäkään maisteri ole, ihan pelkkä tyhmä stuidu vaan.
Jos mä veikkaamaan käyn, sulle on käynyt nyt vähän sama kuin vaikka jepareille käy herkästi eli kun yhtä ja samaa näkee ja näkee, sitä rupeaa ottamaan ihmiset sitten siltä kantilta. Kyllähän totakin kamaa ihan satavarmaan on ja riittää, mutta ei se sittenkään ole maailman asioista kuin pieni viipale.
Myytinmurtaja: Heh, Sugar Daddy! Näen Laasasen teorian soveltuvan aika kehnosti suomalaiseen nyky-yhteiskuntaan, mikäli hän pyrkii (niin kuin kai pyrkii) selittämään sitä kokonaisvaltaisesti.
Omissa fantasioissani voisin harrastella hieman tiedettä ja taidetta vailla huolta taloudellisesta toimeentulosta. Ehkä Henry on sittenkin oikeassa!
Seksualisti: Lueskelin artikkelinne lävitse ja näkemyksemme ovat ainakin osittain aika samankaltaisia. Tekstistä pomppasi kuitenkin esiin joitakin seikkoja, joita haluaisin tarkentaa ja joista voisin ehkä jopa kirjoittaa paremmalla ajalla. Mikä muuten on se "seksualismi", johon viittaat artikkelinne lopussa?
Sepe: Hei, minäkään en ole vielä maisteri!
Lintu viserteli: Toisin sanoen: keitä ovat ne ihmiset, jotka ovat omaksuneet markkinoiden kautta ajattelun omaa toimintaansa ja arvon arviointiaan ohjaavaksi logiikaksi, joka ulottuu pitkälle intiimiin elämään ja formaalisen kaupankäynnin ulkopuolelle?
Yritin aivot käryten suomentaa lausettasi. Käsitin sinun kysyvän, millaisia ovat ihmiset, joiden seksualikäyttäytymiseen markkinat vaikuttavat. olinko lähelläkään?
Vastaan kuitenkin. Aamuviestissäni kuvaamani nuoret naiset tietävät hyvin tarkkaan arvonsa markkinoilla satunnaisina panopuina. Heillä ei itse asiassa olisi varaa istua baarissani, mutta he tietävät jo sisään tullessaan, että kohta alkavat ilmaiset drinksut virrata pöytään.
Lähtiessään viisikymppisen kauppaneuvoksen matkaan he tietävät tarkkaan, mitä ovat menossa tekemään. Tunnen tuon herra X:n vuosien takaa. Hän ei yritäkään huijata ketään. Hän sanoo antavansa tuhannen euron "stipendin" niille, jotka lähtevät hänen kanssaan liikeystäviä viihdyttämään. Eilen hän olisi ostanut koko pöydällisen, mutta vain neljä suostui.
Jos nuo nuoret naiset olisivat halunneet jotain "tasa-arvoista, voimauttavaa ja sivistävää" seuraa, he toki olisivat menneet johonkin opiskelijakuppilaan, jossa kaikki todella maksavat omat kahvinsa ja keskioluensa. Kyllä, sellaisia paikkoja todella on!
Sen sijaan että puhuisivat Goethen lyriikasta kynttilänvalossa ponnaripäisten fil. maistereiden kanssa nämä nuoret tytöt kuitenkin lähtevät rikkaan törkimyksen matkaan. Eivät siksi, että haluaisivat X:n miehekseen. He tietävät hyvin, että jos X haluaa vaimon, hän ostaa jonkun mallitytön tai missin. (lähde: 7 päivää)
Tytöt haluavat yksinkertaisesti pitää hauskaa, kerätä kokemuksia ja saada hiukan rahaa naurettavan opintotukensa päälle. Kuka voisi heitä tästä moittia? Tämä kaikki onnistuu siksi, että heillä on jotain sellaista, joka kiinnostaa herra X:ää ja hänen liikeystäviään.
Toisin sanoen, markkinat tässä pelaavat, ei tunteet tai joku sielu.
Aikanaan tytöt menevät naimisiin, kuka reippaan putkimiehen, kuka fil. lisensiaatin tai Ulkoministeriön virkamiehen kanssa.
Sormuksia ostettaessa on tärkeää, että aviomies on luotettava, tuo tilinsä kotiin, hoitaa lapsia, kun äidillä on menoa tyttöjen kanssa. Nyt eivät miljoonat enää ratkaise, koska morsio tietää takuuvarmasti, etteivät hänen avunsa riitä miljonäärin pokaamiseen. Siispä putkimies. Hyvä niinkin.
Junakohtaukselle: Olet aivan oikeassa. Sananlaskun mukaan, "kuka härjillä kyntää, se härjistä puhuu". Poliisit puhuvat enimmäkseen konnista ja näkevät niitä kaikkialla. Minä näen joka ilta ja yö pimpin ostajia ja myyjiä ja tottakai se vähän vinouttaa maailmankuvaani.
Siren sanoi kivasti: Omissa fantasioissani voisin harrastella hieman tiedettä ja taidetta vailla huolta taloudellisesta toimeentulosta. Ehkä Henry on sittenkin oikeassa!
Moni opiskelija tai aloitteleva taiteen tekijä todella voi omistautua mielipuuhalleen hankkimalla itselleen sponsorin, kuten Venäjällä sanotaan. Yllättävän monet todella tekevät näin. Jos siis kaipaat hiukan lisätuloja hauskalla tavalla, tervetuloa illalla baariini. Siellä on kello 21:n jälkeen viitisenkymmentä amerikkalaista.
No niin, johan siinä tulikin. Nyt salille, sieltä parturiin ja sitten töihin.
Sen vain halusin vielä sanoa, että ei se Henry ihan tyhmä mies ole.
Moni nainen kirjoittaa tässäkin blogissa, että hänelle on kunnia-asoia tulla toimeen omillaan. Hyvä niin.
Mietinpä vain, että mitä tuo omillaan toimeen tuleminen yksilölle tarkoittaa? Melko suhteellista millä kukin toimeen tulee. Toisaalta tässä yhteydessä keksustelussa herättää mielenkiintoani oman toimeentulemisen korostamisen lisäksi se, että mitä odottaa toisen käsittävän "omillaan toimeen tulemisella".
Jos oman toimeentulemisen tavoitteet ovat korkealla, niin vastinparilta lienee odottavan samaa? Merkitsevätkö nämä samaa naisille ja miehille?
Tilastollisesti on osoitettu, että Suomessa miehen pienempi ansiotaso kasvattaa avioeron riskiä miehen työttömyden ohella merkittävästi. (Marika Jalovaara, 2007)
Naistutkimuksen lähtökohdista käsin syitä tähän on haettu miehen heikolla itsetunnolla suhteessa vaimon parempiin ansioihin. Mutta sitä miksi edelleenkin mies kokee työttömyydestään ja heikommasta tulotasostaan naiseen nähden alemmuutta, ei tutkimuksissa ole edes yritetty selittää.
Miksi tämä lisää avioeronriskiä, mikäli arvorakenteet yhteiskunnassa olisi pariutumisen pelisääntöjen osalta merkittävästi muuttuneet moderneimmiksi?
Parisuhdemarkkinoiden ympärillä käydyn keskustelun ydin ei ole minussa (subjektina), vaan niissä osotuksissa joita toiseen parisuhteessa asetettaan.
Vasta viime vuosien aikana (noin 5 vuotta!) meillä on ollut mahdollisuus tarkastella ihmisten asenteita kirjoituksissaan (treffipalstat ja keksusteluryhmät) autenttisesti riittävän laajasti. Treffipalstat paljastavat niitä odotuksia mielestäni parhaiten mitä laajasti ottaen vastakkaiseen sukupuoleen asetetaan pariutumisen suhteen. Merkittävää on myös havainnot miten itseä näillä palstoilla markkinoidaan.
Tähän keräämääni aineistoon suhteutettuna Laasasen tuomat argumentit osuvat hämmentävän hyvin.
Arkikikeskusteluissa odotukset miehen paremmasta ansiotasosta eivät ole ajan saatossa miksikään muuttuneet. Tähän odotukseen pyrkivät sekä miehet että naiset mahdollisimman laajassa otannassa. Pariutumisen näkökulmasta ja suhdemarkkinoilla tällä on siten merkitystä.
Historiassa on aina ollut myös poikkeuksia, esimerkiksi miestaiteilijoiden rikkaat mesenaattinaiset ja muusat. Tällöin heidän atraktiivisuutensa on perustunut muihin tekijöihin kuin taloudelliseen varallisuuteen. Nämä kuitenkin ovat poikkeuksia, joista edelleenkin historiassa kirjoitetaan. Miksi?
"...keitä ovat ne ihmiset, jotka ajattelevat toimintaansa markkinoiden kautta..."
Parisuhdekeksustelussa "markkina" kieltämättä kalskahtaa kylmältä, varsinkin kun pariutumista on lähihistoriassa haluttu käsittää romantiikan ja rakkauden tuloksena.
Markkinat ovat kuitenkin osuva ilmaus kuvaamaan pariutumista sosiologisena ilmiönä, sellaisena kun se toteutuu.
Olisiko osuvampaa puhua pariutumismekanismista?
"Olisiko osuvampaa puhua pariutumismekanismista?"
Nähdäkseni ei olisi, koska ihmiset käyttävät, näemmä, yhä enemmän nimenomaan "markkinoita" kuvaamaan omaa toimintaansa. Katson, että on tutkimukselle eduksi, mikäli tutkija voi sosiaalista toimintaa kuvatessaan ottaa tutkimiensa ihmisten käsitteistön vakavasti ja tukeutua siihen. "Markkinat" eivät edes samalla tapaa kalskahtaisi, mikäli kyseessä olisi vain satunnaisen tutkijan oma villitys.
Tuli muuten, anonyymi, vielä mieleeni, että aikaisemmassa tekstissäsi silmääni pisti puhe avioeron "riskistä". Kai se on monille riski, mutta en ole niinkään varma siitä, kuinka rakentavaa on ajatella parisuhteiden saralla tapahtuvia perustaviakin muutoksia ongelmina.
Samaten puhe joistakin toimintavoista ja valinnoista "poikkeuksina" alistaa ne aikaisemmin oletettujen populaatioiden alaisuuteen. Aika usein kyseenalaistamattomana kehyksenä toimii esimerkiksi tietty territorio ja sen kanssa analogiseksi mielletty yhteiskunta. Kyseessä voisi olla "poikkeuksen" sijaan vain "eri".
"Olisiko osuvampaa puhua pariutumismekanismista?"
Tietynlaisten miesten
suhteen asia on yksinkertaisesti
niin, ettei heitä naiset halua.
Heissä ei ole oikein tartuntapintaa nykyaikaiselle naisen roolille, joka on olla avuton ja kesytön.
Eikä välttämättä ole kysymys kovin selkeistä jutuista. Monet asiat syrjityillä miehillä voivat olla aivan OK ja paremminkin, mutta silti naiset ylimalkaisesti katsovat, ettei tästä miehestä ole mihinkään tai ettei ole imagolle sopivaa poimia tuollaista elämäänsä. Naiset alitajuisesti ajattelevat, että he ovat vain tuotteita tietynlaisille miehille, jotka tempaavat miehekkäästi
mukaansa.
On toki sellaisiakin naisia,
jotka pystyvät kanavoimaan kiinnostusta näihin omintakeisiin miehiin, mutta määrällisesti heitä ei ole kovin paljon. Tai ehkä susirumissa naisissa heitä on enemmän, mutta useinkaan nämä syrjityt jätkät eivät ole susirumia, ainakaan yksiselitteisesti. Eivät kyllä mitään sankareitakaan.
Bmad
"Yllättävän monet todella tekevät näin. Jos siis kaipaat hiukan lisätuloja hauskalla tavalla, tervetuloa illalla baariini. Siellä on kello 21:n jälkeen viitisenkymmentä amerikkalaista."
Minäkin tiedän, että
suuri osa - ehkä jopa 90% kaikista
helsinkiläisistä keskiverto- tai hyvännäköisistä naisista ikäryhmässä 17-35
tunnistavat markkina-arvonsa ja välttelevät valintoja, jotka eivät ole sen markkinastandardin mukaisia.
Monet ovat myös valmiit muuttamaan arvonsa rahaksi, mutta tämä ei tietenkään ole vielä ihan yhtä yleistä. Joka tapauksessa naiset pyrkivät välttämään ja profiloimaan sellaisia miehiä, joille "annetaan rahasta, ei muuten".
Laasasen juttujen
kyseenalaistamisessa on vähän sama maku, kuin jos aletaan väittää, että maapallo ei ole pyöreä ennenkuin toisin todistetaan.
Minun käsitykseni mukaan ihmiset eivät vaan haluaisi yleissivistyksen tasolle näitä mekanismeja, vaan niiden pitäisi olla osittain kirjoittamattomia lainalaisuuksia. Ne eivät ilmeisesti kestä päivänvaloa, vaan ovat liian raadollisia ja fasistisia toteamuksia ihmiselle, joka pitää itseään sivistyneenä, vaikkei sitä täysin ole.
Tietenkään asioita ei pidä
yksinkertaistaa liikaa, mutta ei se sitä tarkoita, etteikö
naiset juoksisi karkuun samanlaisia asioita, tavoittelisi samanlaisia asioita ja halveksisi samanlaisia asioita. Mielipide-eroja on, mutta ne ovat varsin pieniä. Poikkeukselliset naiset ovat asia erikseen, mutta heitä on ehkä 1:75. Siis sellaisia naisia, jotka todella ovat erikoisia
ja erilaisia, kuin valtavirtanaiset.
Bmad
Baarimikko Sepe Susi:
"En tunne naisten alitajuntaa, mutta kyllä tuo käytännön tilanteissa näkyy pitävän paikkansa. Naiset eivät siedä nysvääjiä, jotka vain höpöttävät ja vilkuilevat, eivätkä saa oikein mitään aikaan."
Itse arvioin todennäköisyyden
1:75, jonka mukaan 74 naisista ovat tavallisia tai melko tavallisia miesvalinnoissaan, ja loput 1:75 kykenevät valitsemaan sellaisen miehen, joka ei kelpaa suurille massoille. Ehkä susirumien naisten keskuudessa tällainen suhde ei pidä paikkaansa, he voivat olla kymmeniä kertoja myöntyvämpiä.
"Mutta kun paikalle ilmestyy uros, joka sanoo, että nyt tipu mennään eikä meinata mun Jaguarilla Sipooseen uimaan ja naimaan, niin johan alkaa pylly nousta penkistä.
No, minä näen asian niin,
että naiset heijastavat oman suoritusvajeensa miehiin ja haluavat heidät sivupersoonikseen. Naiset keskittyvät seksuaaliseen törkyfilosofiaan ja antavat tai panttaavat jalkovälissä olevaa
kiinnostuksenkohdettaan sen mukaan miten mies heille suorittaa. Kukaan ei edellytä esimerkiksi naista selviämään tappelussa
miesten kanssa (btw, oma avovaimoni kyllä pystyy siihen):)
"Hyvä ystävä: Suomennatko tämän? Jos naiset ovat yhtä aikaa valmiita muuttamaan arvonsa rahaksi ja samalla pyrkivät välttämään ostajiaan, niin millaisia ne sitten ovat?"
No he eivät anna setelitukkoa
vastaan pillua, mutta käyttäytyvät sen mukaan että jalkovälissä kiiltää tavara, jonka arvo on paritonnia vuorokaudessa. Näin ollen se kuka saa tavaraa käyttää ilmaiseksi lataa suorituspaineita ja odotuksia. Nainen ei kuitenkaan tiedä, että heijastaa oman suoritusvajeensa miehiin.
"Minustakin asia on juuri näin. Ei Laasanen varmasti kaikessa ole oikeassa - ei kukaan ole - mutta jo aiheesta syntynyt keskustelu osoittaa, että hänen havainnoissaan on jotain järkeä."
Keskustelu ei ole oikein
puhjennut kukkaan, mutta selvästi näiden asioiden tuominen päivänvaloon on melkoinen kiusa sivistysyhteiskunnalle. Sinänsä ymmärrän ihmisten huolen ja vitutuksen.
Bmad
Seksualisti kirjoitti: "Kuitenkin erilaisten alakulttuurien ja aatemaailmojen olemassaolo ohi tilastollisista stereotyypeistä vahvistaa käsityksen, jonka mukaan sekä kulttuuri että yksilöiden tahto pystyvät vaikuttamaan vahvasti myös seksuaalisuuteen, jonka usein katsotaan virheellisesti olevan miltei deterministinen voima."
Ymmärsinkö oikein, että mielestäsi seksuaalisuuteen voi vaikuttaa tahdolla ja kulttuurilla? Minussa ei siinä tapauksessa ole lainkaan tahtoa eikä kulttuuria, koska minun tekee mieli niin usein. En kerta kaikkiaan voi sille mitään, en, vaikka kuinka tahtoisin tai lukisin Tolstoita.
Kirkot ja lahkot ovat vuosisatoja paasanneet, että homot ja lesbot voi "parantaa" ja että homostelu on pelkkä tahdon ja kulttuurin asia. Mutta kun se ei ole! Jopa pappi voi olla transseksuali, kuten on nähty.
Bmad tuossa jo arveli, ettei tämä keskustelu oikein puhkea kukkaan. Taitaa todella olla niin, että Laasanen tökkäsi asiaa, josta ei ole soveliasta puhua. Itse asiasta, markkina-arvoista pariutumisessa ei kuitenkaan päästä mihinkään. Ehkä ei ole tarviskaan?
Seksualisti sanoi: "En ole koskaan tarjonnut naiselle mitään lähestymistarkoituksessa, en ole myöskään maksanut treffeillä. Ja läheisemmissä suhteissani olen aina ollut sitä mieltä, että kukin vastaa omista menoistaan."
Olisiko jo aika säätää laki, joka kieltäisi kaikenlaisen tarjoilun naisille? Ei edes kahvikuppia, tai tulee kuukausi linnaa. Se veisi takuulla tasa-arvoa lujasti eteenpäin.
Seksin ostohan on jo kielletty lailla, mutta myynti ei. Joskus tälle laille vielä nauretaan hämillisesti. Sehän antaa maksullisille naisille rajattomat valtuudet rikastua. Riittää kun sanoo ostajalle aktin jälkeen:"Nyt viisi tonnia tähän käteen, tai ilmoitan nimesi poliisille. Meidän tapaamisemme on myös kuvattu. Vilkaisepa kattoon, näet kameran, ja kameramies on tuossa seinän takana."
Näin muuten myös jo tehdään. Siitäkään ei kuitenkaan saa puhua.
Näiden vedätysten uhrit takuulla toivoisivat, että heissä olisi kulttuurinen nappi, jota painamalla halut häviäisivät, eikä tarvitsisi ostaa seksiä.
Sepe, seksuaalisuus on eri asia kuin seksuaalinen halu.
Bmad: "No, minä näen asian niin,
että naiset heijastavat oman suoritusvajeensa miehiin ja haluavat heidät sivupersoonikseen."
Hyvä pointti! Markkina-arvoilusta vähän syrjähtääkseni, joillain naisilla tuntuu minusta olevan automaattisena reaktiona tuonkaltainen miehen kautta eläminen. Sen sijaan, että he pyrkisivät itse olemaan Pentti Saarikoski, he haluaisivat olla tämän muusa. Tai sen sijaan, että itse kylpisivät finanssineroudellaan ansaitsemissaan rahoissa, he haluavat kylpeä miehensä rahoissa. Tuossa on kyllä paljon ihan vanhojen pahojen aikojen patinaa. Naisten on joskus vaikea nähdä itsensä sankarirooleissa.
Itse olen aina halunnut olla mieluummin aurinko kuin kuu. Jos mun jostain syystä pitäisi pakosta elää jonkin parisuhde-markkina-arvo -tsydeemin mukaan, *mä* haluan olla se, joka maksaa.
En tosin halua ostaa ketään rahalla. Vaikka mulla olisikin finanssimiljoonia. Musta on kiihottavaa, jos miehellä on esim. persoonallisuus. Ääri-Laasastelu (jos sitä nyt jossain esiintyy), johtaisi ikävään lieveilmiöön: tylsiin, epäseksikkäisiin ja sieluttomiin miehiin.
Tulta syöksevä lintu: en tajunnut. Ajattelen asiaa ja tulen vaikka sun blogiisi kommentoimaan työtä.
Tämä lause jäi vaivaamaan mieltäni: "Myös miehet voivat kieltäytyä elättäjän
ja maksajan rooleista."
Tietysti he voivat, mutta silloin he myöskin saavat olla yksin.
Samoin nainenkin voi kieltäytyä pillunantajan roolista. Ja jää silloin yksin. Miten tämän voi ymmärtää naisen ylivallaksi?
Minä olen samaa mieltä monen muun naisen kanssa täällä, Laasasen teoriat eivät kauheasti minun elämääni kosketa, kovin suoraan ainakaan. En tunne moniakaan naisia, jotka toimivat noin. Miesten ajatuksista kyllä tunnistan tietyt teoriat ja minusta markkina-arvoteoria kertookin eniten juuri miesten tavasta käsittää pariutuminen ja naisten arvottamisesta. Miehen 'keksimähän' se on. Hyvinkin maailmassa voi olla naisiakin, jotka näin toimivat, mutta he eivät kuitenkaan välttämättä ole edes se suurin osa naiskunnasta.
Ja juuri tuon takia ärsyttää esimerkiksi tuon baarimikon varmuus siitä, että teorian täytyy olla totta ja yleispätevä, koska hän on nähnyt sen joskus tapahtuneen. Kuinka suuri osa edes suomalaisista naisista käy baarissasi? Omassa työssäni näen päivittäin paljon vanhoja naisia sekä nuoria pariskuntia, joilla on noin vuoden ikäinen lapsi. Minun työpaikallani ei kukaan koskaan tapaa, rakastu ja lähde panemaan. Pitäisikö siitä sitten kenties vetää se johtopäätös ettei sellaista ikinä tapahdukaan? Jossain vaiheessa sillä ei kauheasti ole enää väliä kun toistellaan että no minäpä näin tätä ja tätä.
Baarimikko Sepesusi:
"Taitaa todella olla niin, että Laasanen tökkäsi asiaa, josta ei ole soveliasta puhua. Itse asiasta, markkina-arvoista pariutumisessa ei kuitenkaan päästä mihinkään. Ehkä ei ole tarviskaan?"
Tarvis on kovempi kuin
koskaan. Nimittäin sukupuolen perusteella, joko tapellaan seksistä tai jaetaan seksiä sille, joka jää pystyyn. Ihmiset, joilla on näin vääristynyt käsitys ihmissuhteista, tarvitsevat ilman muuta tietoa muunlaisista preferensseistä.
Myytinmurtaja:
"Naisten on joskus vaikea nähdä itsensä sankarirooleissa. "
Naista hyvin harvoin näkee
sankariroolissa suhteessa mieheen, joka ei ole sankari. Mennään taas 1:75-teorian puolelle.
Sankaruus on luonteenpiirre, joka ei liity sukupuoleen, eikä oikeastaan ole rooli. Naisella ei ole mahdollisuutta toteuttaa sankaruuttaan kovinkaan pitkälti jos hänen täytyy saada patriarkka
tai muu kivijalka viereensä. Koska mies on keskimäärin naista vahvempi, jää naissankari miessankarille oikeastaan aina
toiseksi.
Jos naisella olisi oikeus
olla sankari ja miehellä oikeus olla olematta sankari, syntyisi akateemisten kylmisnaisten ja miespuolisten nörttien välille kosteita suhteita. Sankaruudenhan ei välttämättä tarvitse olla vain sitä, että pelastetaan ja kannetaan toista. Naispuolinen sankari voi yhtä hyvin olla vaikkapa nörtin henkilökohtainen noita-akka tai S/M-kurittajatar rautoineen.
Ennen kuin naisesta tulee
sankari hänen tulee voittaa inho sellaisia miehiä kohtaan, jotka eivät ole luonteeltaan tai fyysisesti sankariainesta, eli hyväksyä myös miehessä nörtteys ja alentuvaisuus.
E:
"Samoin nainenkin voi kieltäytyä pillunantajan roolista. Ja jää silloin yksin. Miten tämän voi ymmärtää naisen ylivallaksi?"
No jos nainen kieltäytyy seksistä hän varmaan hakeutuu johonkin sellaiseen seuraan missä ei harrasteta seksiä, elikä ei jää yksin. Mutta seksistä kieltäytyminen on aika typerä vertaus kun käsitellään ihmisten seksuaalisuhteita. Ehkäpä nainen nimenomaan pyrkii liikaa kieltäytymään seksistä.
"Hyvinkin maailmassa voi olla naisiakin, jotka näin toimivat, mutta he eivät kuitenkaan välttämättä ole edes se suurin osa naiskunnasta."
Kaikki merkit viittaavat
siihen, että esimerkiksi lyhyet, pisamanaamaiset ja fyysisesti kevytrakenteiset miehet jäävät seksinsaannin ulkopuolelle. Asiaa ei tietenkään tarvitse tutkia tai erityisemmin tunnustaa. Jos suuri osa naisista hyväksyisi suhteeseen vapaamuotoisesti eri tyyppisiä miehiä eivät nämä miehet varmaan olisi puutteessa ja syrjittynä koulun pihalta asti?
Bmad
Käväisin välillä "Myytin murtajan" mukavilla sivuilla, joissa Laasasta myös muistetaan. Mielestäni nimimerkki Fenix sanoi siellä aika osuvasti:
"Haluaisin vielä korostaa tuota toista esiin nostamaani aspektia: sitä viktoriaanista käsitystä, että koska mies on oletusarvoisesti ja neutraalisti aina seksuaalinen olento (mikä toki ei sekään pidä paikkaansa, miesparat!), on naisen vastuulla olla seksin toteutumisen vartija, ja siten naisen on vastattava myös siitä, että hän tekee "oikean" arvion sen sopivasta toteutumisesta. Ja sitähän eivät vaadi vain miehet, vaan myös toiset naiset. Koko yhteiskunnan alitajunta. Ja voi sitä häpeän ja nolouden määrään, jos teet "väärän" arvion, vaikkapa suostut "liian helposti" tai haluat itse tai haluat "oman tasosi yläpuolelta"! Miehelle tuo viimeinen ei ole mikään häpeä, sillä mieshän (muka) haluaa aina ja kaikkia naisia, mutta naiseltahan odotamme sitä viisasta kontrollia ja sopivuuden ymmärrystä!"
Tuo yhteiskunnan alitajunta saattaa olla peräisin ajalta, jolloin ehkäisy ei ollut vielä jokapäiväinen asia. Naisen piti olla tosi tarkkana, että ei ruvennut odottamaan lasta "väärälle" miehelle. Siinä hommassa saattoi saada kimppuunsa paitsi oman suvun myös kaikki kylän juoruämmät.
Isäni, silloinen metsätyömies teki lapsen, minut, papin tyttärelle. Jukoliste, mikä meteli siitä nousi! Hyvä ettei äitiä raahattu roviolle ja tulta alle. Minua hyvät sukulaistätini olivat tyrkkäämässä lastenkotiin, pois silmistä. Syntymäni jälkeen ei vanhempiani kutsuttu kylään yhteenkään sukulaisperheeseen.
Isäni oli kuitenkin poikkeusihminen. Hän luki itsensä yksityisesti vilauksessa ylioppilaaksi ja ennen kuin appiukko oli ehtinyt aamenta sanoa hän oli maisteri ja helvetin hyvässä virassa. Kylläpä hän silloin kelpasi suvulle! Väiteltyään tohtoriksi isäni alkoi itse vierastaa oppimattomia sukulaisia -piruuttaan.
Äitini siis teki yhteiskunnan mielestä väärän arvion antaessaan pihkaniskalle. Nykyisin hän naida retostaisi ensin kyllikseen työmiehen kanssa ja naisi sitten diplomiekonomin. Eikä koira perään haukkuisi. Juuri näinhän tekevät baarissani pimperostaan kauppaa käyvät naiset.
Voisiko olla niin, että tuo entisajan käsitys "sopivista" ja vähemmän sopivista liitoista elää edelleen? Markkina-nimitys olisi sitten uudempaa asiaa.
Itse asiassa äitini menetteli kuin mitä markkinatietoisin pörssipeluri. Hän pani (sananmukaisesti) panoksensa epävarmaan, mutta hyvin houkuttelevaan kohteeseen, sai ensin suvun ja yhteiskunnan naurut päälleen, mutta piru vie: voitti täyspotin. Isukkini rintamuksessa nimittäin on enemmän korkeita kunniamerkkejä kuin Laasasen housujen halkiossa nappeja.
Jos kelpo äitimuorini olisi myynyt neitsyytensä kirkonkylän kauppiaan pojalle tai kansakoulunopettajalle, hän olisi elänyt hiljaisen, tylsän, toki taloudellisesti turvatun elämän. Nyt hän jaksaa retostaa, miten jännittävän, vauhdikkaan ja antoisan elämän hän on saanut osakseen. Hänelle riskin otto onnistui, monille toki ei.
Kommentoin lyhyesti ajatusta siitä onko Laasanen oikeassa vai ei.
Minusta liian usein sukupuolikeskustelua pyritään polarisoimaan joko-tai asetteluksi. Laasanen on itse yksi tällaisista kärjistäjistä. Näemmä myös Laasasen ajatuksista keskusteltaessa joillakin halu vetää mutkat suoraksi ja sanoa onko Laasanen oikeassa vai ei.
Minusta Laasanen on oikeassa monissa asioissa, kuten siinä, että pariutumista voidaan tarkastella markkinoina ja siinä, että miesten tasa-arvo-ongelmien huomioimisessa on puutteita.
Mutta minusta Laasanen on myös monessa väärässä. Hän piirtää sukupuolista stereotyyppisiä kuvia, jotka eivät vastaa todellisuutta. Hän yleistää näkemyksiään liiaksi eikä ota huomioon pariutumisessa ja seksuaalisuudessa esiintyvää vaihtelua. Hän myös käyttää taustateorioita ja tilastoja valikoiden todistaakseen pointtejaan. Tieteellisessä tutkimuksessa pitäisi ottaa huomioon myös vastaesimerkit ja poikkeukset.
Minusta siis asia ei ole yksinkertainen joko-tai -asetelma. Laasanen esittää monenlaisia väitteitä, joita voidaan arvioida myös erikseen hyväksymättä Laasasen koko kehitelmää sellaisenaan.
Sepe-suden kuvaukset baari-iltojen touhuista osuvat täydellisesti Laasasen markkinakehykseen, mutta monien täällä keskustelevien kokemukset ja näkemykset taas eivät. Tämä arkinen ja triviaali huomio osoitttaa sen, että ihmistieteissä yleistäminen on vaikeaa ja johtaa yleensä puutteellisiin selityksiin tai kuvauksiin. Tämä pätee myös Laasasen kohdalla.
No jos nainen kieltäytyy seksistä hän varmaan hakeutuu johonkin sellaiseen seuraan missä ei harrasteta seksiä, elikä ei jää yksin. Mutta seksistä kieltäytyminen on aika typerä vertaus kun käsitellään ihmisten seksuaalisuhteita. Ehkäpä nainen nimenomaan pyrkii liikaa kieltäytymään seksistä.
Et nyt tainnut ihan ymmärtää mistä puhuin. Jos miehen rooli on olla maksaja, jotta saa pillua, ja naisen rooli on olla pillunantaja, jotta saa ihmissuhteen tai rahaa tai mitä siitä nyt sitten saakaan, ja sanotaan, että jos mies kieltäytyy maksamasta, hän jää yksin. Samoin jos nainen kieltäytyy käyttämästä seksuaalisuuttaan tai antamasta pillua vaan siksi, että saisi siitä jotakin irti, jää hän yksin. Joten ei tuossa mitkään valtasuhteet ole kierossa. Jos nainen haluaa tutustua mieheen (siis näissä piireissä, joissa markkina-arvoteoria on totta) hyppäämättä heti sänkyyn, ei hän silloin saa ketään ja jää yksin vaikka ei sitä haluaisikaan.
Itseasiassa, vaikka nainen suostuisikin antamaan pillua, silloinkin mies on tämän kanssa vain seksin ajan ja lopulta nainen jää taas yksin. Useimmiten näissä piireissä miehet suhtautuvat jopa vihamielisesti naisiin, jotka eivät anna. Silloinkin, vaikka nämä naiset eivät olisi edes vaatineet mitään 'korvauksia' miehiltä. Naisen ainoa arvo on antaa pillua.
Kaikki merkit viittaavat
siihen, että esimerkiksi lyhyet, pisamanaamaiset ja fyysisesti kevytrakenteiset miehet jäävät seksinsaannin ulkopuolelle. Asiaa ei tietenkään tarvitse tutkia tai erityisemmin tunnustaa. Jos suuri osa naisista hyväksyisi suhteeseen vapaamuotoisesti eri tyyppisiä miehiä eivät nämä miehet varmaan olisi puutteessa ja syrjittynä koulun pihalta asti?
Eivät viittaa. Tässä on taas tälläinen satunnainen AT-miehen väite, jonka pohja on siinä, että itse ei ole saanut pillua. Luulin, että jos sovittiin, ettei koko maailma ole totaalisen homogeeninen. Minulla on exä, joka on minua vain muutaman sentin pidempi ja muutama kiloa painavampi (itse olen keskimittainen suomalainen nainen ja hieman keskikokoista suomalaista naista hoikempi, en mikään hongankolistaja), mutta hän on ollut kanssani seksisuhteessa, samoin kun tällä hetkellä on nykyisensä kanssa oletettavasti seksisuhteessa. En muista oliko hänellä pisamia, mutta varmasti löytyisi muutama muu piirre, joita mielestäsi ei löydy muilta kuin ikineitsytnörteiltä.
Seksualisti aika hyvin yrittikin selittää näitä. Luin myös nyt lopultakin tuon artikkelin, jonka linkkasit ja siinä mielestäni esiintyi erittäin hyvin tiivistettynä kaikki, mikä on markkina-arvoteoriassa vialla. Se voi päteä johonkin ihmisryhmään, mutta tämä ihmisryhmä on aika pieni. Lopettakaa omiin napoihinne tuijottaminen ja käykää muuallakin kun Onnelassa.
Sanoin aiemmin Laasasen olevan väärässä siinä, että hän käyttää stereotyyppisiä miehen ja naisen malleja.
Tämäkin keskustelu näyttää olevan jumissa samoissa stereotyypeissä. Kun puhutaan Sepe-suden baariesimerkeistä, puhutaan yksittäisistä tositapauksista, mutta keskustelun tyyli jatkuu niistä sujuvasti essentialistisena sukupuolipuheena: "naiset ovat sitä ja miehet ovat tätä".
Jos tarkoitetaan sitä, että jotkut naiset jossakin viiteryhmässä käyttäytyvät tietyllä tavalla, niin keskustelussa tulisi yksilöidä tämä. Kuitenkin tavallinen tyyli on vain sanoa, että "[kaikki] naiset ovat tällaisia".
Sama essentialismi ärsyttää minua suuresti myös arkifeministisessä puhetyylissä. Miksi sukupuolikeskustelua vedetään vuosikymmeniä taaksepäin palaamalla takaisin käsityksiin miesten ja naisten "todellisesta luonnosta".
Vaikka sosiobiologia ja evoluutiobiologia osoittavatkin tiettyjen taipumusten olevan vahvasti sukupuolittuneita, niin niiden esiintyvyys ei ole lähellekään 100% sukupuolen perusteella. Lisäksi osa taipumuksista ja ominaisuuksista risteää ja liukuu sukupuolten välillä.
Tilastollinen arkkityyppi miehestä ja naisesta voidaan toki laatia, mutta kovin moni todellinen yksilö ei osu kaikilta piirteiltään siihen. Ja mikä ikävintä tilastolliselle ihmistieteilijälle, kun kapinallinen yksilö näkee tilaston siitä, millainen hän on, hän saattaa kiusallaankin olla toisenlainen. Äärimmäiseksi vertailukohdaksi voi ottaa vaikkapa tavallisen kuluttajan tilastollisen mallin ja ekoanarkistin, joka tekee kaikkensa ollakseen toisenlainen. Myös paljon lähempänä tilastollista keskiarvoa oleva henkilö saattaa yllättää joskus (kuten on käynyt useasti äitini tapauksessa).
Ja todella, kulttuurisilla käytännöillä on suuri valta seksuaalisuuden toteuttamisen ehtoihin ja muotoihin. Kiihottumisen ehdot eivät ole sellaisenaan helposti muokattavissa "Tolstoita lukemalla", mutta esimerkiksi paneutuminen johonkin seksuaalisuuden muotoon saattaa hyvinkin muuttaa kehollisia reaktioita.
Rautalangasta: ennen en kiihottunut helposti pullukoista naisista, mutta tutustuminen upeaan eroottiseen materiaaliin teki minusta käännynäisen pyöreiden takamusten ihailijan.
Omaa seksuaalisuuttaan voi siis ohjailla tietyissä rajoissa ja kun puhutaan kulttuurista, niin puhutaan huomattavasti suuremmasta järjestelmästä kuin yhden yksilön valinnoista. Silloin ollaan tekemisissä kasvatuksen, sosiaalistamisen sekä perusarvojen ja ihanteiden syntymekanismien kanssa. Kulttuurin ja luonnon suhde on helvetin monimutkainen, eikä selkene millään Tolstoi-herjalla.
Arvelen olevani Seksualistin kahdesta viimeisestä lähes täysin samaa mieltä. Huomioni kiinnittyy kuitenkin pariin seikkaan.
Tästä olen eri mieltä, tai ainakin eri tavalla:
"Sama essentialismi ärsyttää minua suuresti myös arkifeministisessä puhetyylissä. Miksi sukupuolikeskustelua vedetään vuosikymmeniä taaksepäin palaamalla takaisin käsityksiin miesten ja naisten "todellisesta luonnosta"."
Muuten totta, mutta en ole sitä mieltä, että feministisen politiikan muassaan kantama kuva olemuksellisestieheästä sukupuolesta on ensisijaisesti "feminismin" syy. Kyseessä on lähtökohtaisesti vastauss sellaiseen olemukselliseen syrjintään, jonka ovat panneet alulle muut. Mikäli syrjintä tapahtuu kuvitteellisesti eheän sukupuolisen ryhmän perusteella, yksi ymmärrettävä tapa vastata syrjintään on samoin perustein tapahtuva ja samalla tapaa rajattu voimauttava politiikka. Hienoa tietenkin olisi, mikäli nämä ahtaat käsitykset voitaisiin purkaa. Jotkut purkavatkin. Siinä ohessa ja paremman puutteessa myös perinteinen, vastakkainasetteleva feminismi on tervetullutta. Luulisin, että valtaosan ihmisistä suhde seksuaalikapinallisten haasteisiin on etäinen ja vieras.
Jos vääntäisin pilkusta asiaa, ja ainahan väännän, voisin vängätä vielä ilmaisusta "vuosikymmeniä taaksepäin". Pervoudella on oma historiansa ja monia rajapyykkejä on koeteltu luullakseni koko muistiin kirjatun historian ajan. Ymmärrän pointtisi kuitenkin julkisen keskustelun kannalta. Tavallaan tämä painotus kuitenkin kiinnittää huomion yhtä hyvin "julkisen alueen" kuin "sukupuolen" muutokseen.
Tästä olen samaa mieltä:
"Mutta minusta Laasanen on myös monessa väärässä. Hän piirtää sukupuolista stereotyyppisiä kuvia, jotka eivät vastaa todellisuutta. Hän yleistää näkemyksiään liiaksi eikä ota huomioon pariutumisessa ja seksuaalisuudessa esiintyvää vaihtelua. Hän myös käyttää taustateorioita ja tilastoja valikoiden todistaakseen pointtejaan. Tieteellisessä tutkimuksessa pitäisi ottaa huomioon myös vastaesimerkit ja poikkeukset."
Keskeisimmät Laasasen väitteistä voivat pitää paikkansa, mikäli ne ymmärretään tiukasti sijoittuneeksi tiedoksi. Tarkoitan lähinnä moneen kertaan toistettua seikkaa, että markkinoiden kautta ajattelevia sukupuoliessentialisteja on olemassa. Paljon. Laasanen ei kuitenkaan itse esitä väitteitään paikallisena tietona, vaan asiayhteyksien täsmentäminen jää lukijan kontolle. Jotta kirjasta saa irti muuta kuin nuo toteamasi ja hermoja raastavat epäsuhtaisuudet, täytyy sitä lukea melko kiltisti, mikä on hieman epäreilua. Teoksen teoreettinen mössö ja itsekritiikin puutteen ei voi valitettavasti sanoa olevan vertaansa vailla, mutta sanotaanko, että "hyvässä seurassa". Kirja ei ole käteni ulottuvilla, mutta jos olisi, siteeraisin.
Alkaa keskustelu näköjään mennä kovin tieteelliseksi. Kalliin viinan arpeuttamat aivoparkani eivät oikein tahdo pysyä perässä. Puutun siis siihen, mihin tyunnen pysyväni.
Nimimerkki E sanoi: "Tässä on taas tälläinen satunnainen AT-miehen väite, jonka pohja on siinä, että itse ei ole saanut pillua."
Voi hyvä E, miksi et jo jätä tällaisia pois! Tuo heitto on tasan yhtä fiksu kuin ne entiset puheet vanhoistapiioista, jotka ovat kärttyisiä siksi, ettei heillä ole miestä.
Olen seurannut Laasas-keskusteluja muillakin foorumeilla ja aina on joukossa joku E joka katkeruuksissaan nakkelee tuota "pillunpuute"-väittämäänsä.
Käsitin täällä kirjoittavien tiedeihmisten vastustavan Laasasen teorioiden yleistämistä. Kuten Junakohtaus sanoi: Homman varsinainen ongelma todellakin on, että Laasasen universumi ei tunnu oikein edes sivuavan kenenkään elämismaailmaa.
Olen toista mieltä. Ammattini ja henkilökohtaiset kokemukseni osoittavat, että ainakin joissakin piireissä pariutuminen on erilaisiin naamioihin peitettyä kaupankäyntiä.
Vaikka jotkut sanovat, että "naiset sitä ja miehet sitä" ei kai kukaan tosissaan väitä, että KAIKKI naiset olisivat sellaisia ja KAIKKI naiset tällaisia. Varsinkin ravintola-alalla tapaa usein ihmisiä, joiden sukupuolinen suuntautuminenkin jo poikkeaa valtavirrasta. Uskokaa pois, olen nähnyt yhtä ja toista!
Ikävä kyllä alkoholi saa baareissa istuvat pariskunnat usein riitaisiksi. Joskus heitä on ohjailtava ulos jatkamaan huutoaan. Voitteko kuvitella, mikä on yleisin uhkaus, jonka kuulen baaritiskin luona riideltäessä? Se on: arvaa, millon saat seuraavan kerran! Sen sanoo aina nainen. Yleensä mies ei vastaa siihen mitään, mutta näen ajatuskuplan hänen päänsä päällä: arvaa, millon pyydän seuraavan kerran.
Ei ole tavatonta, että pari viikkoa riidan jälkeen jompi kumpi riitelijöistä istuu baarissa yksin yrittäen tarmokkaasti pokata itselleen yhden illan pikapanoa. Ja puolen vuoden jälkeen mies tahi nainen tulee kavereineen juhlimaan avioeroa.
En sano, että kaikki naiset tekisivät näin, mutta jotkut käyttävät pihtaamista painostus- ja rangaistuskeinoja avioliitossa.
Seksualisti sanoi:"Omaa seksuaalisuuttaan voi siis ohjailla tietyissä rajoissa ja kun puhutaan kulttuurista, niin puhutaan huomattavasti suuremmasta järjestelmästä kuin yhden yksilön valinnoista."
Näköjään voi. Tämän aamun lehdessä oli juttu tutkimuksesta, joka kertoi, että kun naisille annetaan vaihdevuosissa testosteronia, he muuttuvat seksuaalisesti halukkaammiksi. Tämän(kin) uutisen perusteella olen kyllä valmis uskomaan, että kemia se meidän vietejämme ohjaa enemmän kuin kulttuuri tai vapaa tahto.
Täytyykin taas lähteä töihin tekemään kemiallisia sekoituksia, jotka nekin vaikuttavat melko lailla käyttäytymiseen.
Seksualisti:
"Kiihottumisen ehdot eivät ole sellaisenaan helposti muokattavissa "Tolstoita lukemalla", mutta esimerkiksi paneutuminen johonkin seksuaalisuuden muotoon saattaa hyvinkin muuttaa kehollisia reaktioita. "
Joo, meillähän elää tavallaan
kaksi kulttuurillista
myyttiä. Toinen on parisuhdemyytti ja toinen tavallisen seksin myytti.
Eli ihmisen tulee pyrkiä parisuhteeseen (toisen hengen omistussuhteeseen) ja harrastaa mahdollisimman paljon tavallista seksiä.
Tavallinen seksi on loppujen
lopuksi rasittavaa naiselle, jos käytetään e-pillereitä ja
se aiheuttaa raskaita emootioita.
Kevyt ruoskiminenkin on monessa mielessä kevyempää ja ihmisläheisempää touhua, kuin tavallinen seksi, johon on otettu malli suoraan lapsenteosta ja ruumiinkulttuurin perinteistä.
Toiselle tehtävät seksuaaliset palvelukset, esimerkiksi
miehen kalun masturbointi ja suihinotto koetaan helposti niin, että mies kiihottuu, nainen kärsii.
Ruumiillisen vuorovaikutuksen ylikorostus muokkaa seksistä hyvinkin vaihtokauppamaista toimintaa.
"Vaikka jotkut sanovat, että "naiset sitä ja miehet sitä" ei kai kukaan tosissaan väitä, että KAIKKI naiset olisivat sellaisia ja KAIKKI naiset tällaisia. "
No mehän näemme Laasasen
teorian tulokset tilastoista, eli esimerkiksi yksinasuvia on paljon ja monet miehet valittavat sitä, että seksiä ei saa, kun on liian nörde tms. Se mitä täällä sanotaan on yhdentekevää tai yksilökohtaista, minun nähdäkseni suuri osa naisista on syyllisiä
tähän tilanteeseen. Tulokset näkyvät tuolla ulkona liikuttaessa. Ei tietenkään kannata mollata naisia, mutta aika
moni nainen ohittaa tietynlaisen miehen, vaikkei tämä haisisi eikä olisi ruumiillisesti muodottamassa tilassa.
Bmad
Mua jäi vaivaamaan toi ATM-hommeli.
(Hetero)naisia ja miehiä on kuitenkin suunnilleen yhtä paljon. Useimmat naiset ovat a) ihan normaaleja, ja b)liitossa ihan normaalin miehen, eikä Fabion, kanssa. Toiselle sukupuolelle partnereiksi todella "kelvottomia"
tyyppejä on häviävän vähän. Mutta jos joku katsoo olevansa ns. "ATM", mistä se voisi johtua?
Siinä voi olla jotain perää, ettei perinteisellä miehellä ole nykynaiselle annettavaa. Ei siksi, että hän henkilönä olisi jotenkin huono, vaan siksi, ettei hän ole muuttunut aikojen muutoksen myötä.
Naisten rooli oli historiassa niin kestämätön, että meidän oli pakko muuttua ja muuttaa maailmaa. Miesten elämä ei ennen vanhaan ollut mitään auvoa, mutta heillä oli kuitenkin parempi asema. Siksi miesten vapautuminen tulee jälkijunassa. Olen huomannut, että vielä nykysinkin poikia rohkaistaan olemaan yhden asian ihmisiä: jos kundi on tietokoneohjelmoija tai palomies, hänen ei välttämättä ole ihan sopivaa olla kiinnostunut mistään muusta. Siis hän saattaa olla tylsää seuraa. Eikä ohjelmoijan sovi käydä salilla, eikä palomies saa ajatella.
Miehet eivät ole tottuneet tekemään itseään naisille tykö muutoin kuin yhteiskunnallisen asemansa kautta. Nyt yleistän erittäin karkeasti, älkää loukkaantuko: geneerinen mies (tm) ei ole saanut opetella mitään muita viehätystaitoja. Kun nykynaisiin ei enää purekaan pelkkä rahanansaintavoima, kundi ei ehkä osaa muuta. Hän ei osaa
laittautua komeaksi, ei treenata itseään nätiksi, ei keskustella naista kiinnostavistya asioista. Ei se ole ihmekään: eivät miehet ole vielä ehtineet vapautua.
(Tämä on siis ihan mietiskelyä minun taholtani. Lähipiirini miehet eivät tietääkseni kutsu itseään ATM:ksi. Mä en kutsu
ketään sellaiseksi.)
Osa ongelmaa ovat myös miesten ja naisten erilliset elämänpiirit. Erittäin subjektiivisen näkemykseni mukaan naiset
ovat ehkä innokkaampia liikkumaan "miesten alueelle" - esimerkiksi menemään "miehisille" opiskelualoille tai
itsepuolustuslajeja harrastamaan. Miehet eivät hevin liiku niille elämänalueille, joissa naisia olisi.
Haluatko pesää, "ATM"? Mene aerobic-tunnille. Siellä jos missä on muijia!
Kylläpä menevät mielipiteet ristiin. Myytinmurtaja sanoi: "Siinä voi olla jotain perää, ettei perinteisellä miehellä ole nykynaiselle annettavaa. Ei siksi, että hän henkilönä olisi jotenkin huono, vaan siksi, ettei hän ole muuttunut aikojen muutoksen myötä."
Panu Höglund taas sanoo omassa blogissaan:
"Miehet ovat jo vuosikymmenten ajan opetelleet - kun kerran käsketty on - vastuuntuntoisempia ja henkistyneempiä seksiasenteita. Samanaikaisesti naisten aseman parantuminen yhteiskunnassa on merkinnyt, että naiset katsovat olevansa oikeutettuja toteuttamaan omia itsekkäimpiä ja lyhytnäköisimpiä seksuaalisia impulssejaan. Miehen kuuluu tyytyä haluamaan rillipäistä älykkötyttöä, mutta rillipäinen älykkötyttö ei halua rillipäistä älykköpoikaa, vaan nahka-asuisen moottoripyörämiehen, joka tulee, käskee, tekee ja panee eikä ämmiltä kysele."
Myytinmurtaja siis arvelee, etteivät miehet ole muuttuneet miksikään ja jäävät siksi ilman. PH puolestaan uskoo miesten muuttuneen liikaa, jolloin he eivät saa. Sensijaan perinteiset, "vanhanajan" urokset juoksevat pesältä pesälle.
Baarimaailmassa olen huomannut, että suora, hiukan röyhkeäkin toiminta tuottaa paremman sadon kuin hienovarainen keskustelu ja ns. sivistynyt flirtti. Ehkä tällainen on ominaista vain baarielämälle, en tiedä. Siinä Myytinmurtaja on aivan oikeassa, että siisti, ehkä korostetunkin muodikas pukeutuminen, hoidettu tukka ja parta jne ovat varsin tärkeitä. Mutta: vaikka olisi millainen muotinukke tahansa, mutta ei osaa käskeä ja johtaa, on vaarassa jäädä yksin. Ainakin minun baarissani istuvat naiset näyttävät tykkäävän sitä, että mies vie ja nainen vikisee.
Myytinmurtaja kehotti menemään aerobic-salille, jos haluaa pesää. Käyn itse salilla kolmisen kertaa viikossa, mutta siellä ei kyllä mielestäni vallitse kovin eroottinen ilmapiiri, vaikka puolet kävijöistä onkin naisia. Mieluummin jokainen tuijottaa omaa peilikuvaansa kuntopyörää sotkiessaan.
Jokainen voi tulla puolustelemaan ja kertomaan, että näin sitä ja näin tätä, kuten vaikkapa tuo baarimikko, mutta jos jokainen on nähnyt eri asiaa ja kokenut erilaisia kokemuksia, pointtini on siinä, että ei niillä ole enää mitään yleispätevää väliä. On turha enää selittää että joku toimintatapa on yleinen naisille tai miehille, jos moni ihminen voi todistaa että ei ole. Miksi käydä keskustelua, jossa sanotaan että jotkut ihmiset tykkäävät sinisestä väristä, jotkut tykkäävät punaisesta väristä. Jotkut taas tykkäävät vihreästä. Ei siinä ole enää mitään relevanttia.
Juuri tuon takia baarimikkokin antaa sen saman kuvan minkä niin moni muu mieskin; ei oikeasti vaan voi hyväksyä sitä, että naisissa olisi jotain muutakin kun rahan perässä juoksijoita ja seksillä manipuloijia. Jos esität tuollaisia väitteitä, tottakai se tulkitaan niin että kaikki tai niin iso prosenttimäärä, että sen voi tulkita kaikisi, on tällaisia. Jos tosissaan tunnustaisit, että näet vain pienen osan tapahtumista, et tuntisi tarvetta erikseen ilmoittaa tuollaista.
Ja miksi heti leimaat naisen sanat tyyliin siinä vain katkera nainen jauhaa paskaa, vaikka itse teit ihan samanlaisia yleistyksiä? Jos totta puhutaan, eikö kuitenkin suurin osa miesasiamiesangstista (joka usein menee täysin asiattomuuksiin) perustu siihen, etteivät kyseiset miehet ole saaneet seksiä? Lopultahan ne argumentit kuitenkin kulkeutuvat juuri tuohon; maailmassa on monta miestä, jotka tarvitsevat pillua heti ja naiset eivät sitä anna.
Eikö teidän mielestä ihan oikeasti tuossa lausunnossa ole mitään vialla?
"Jokainen voi tulla puolustelemaan ja kertomaan, että näin sitä ja näin tätä, kuten vaikkapa tuo baarimikko, mutta jos jokainen on nähnyt eri asiaa ja kokenut erilaisia kokemuksia, pointtini on siinä, että ei niillä ole enää mitään yleispätevää väliä."
Mielestäni se mitä baarimikko
näkee, ei ole mitenkään harvinaista.
"On turha enää selittää että joku toimintatapa on yleinen naisille tai miehille, jos moni ihminen voi todistaa että ei ole."
Päinvastaisia todisteita voi
olla vaikea löytää. :)
"Miksi käydä keskustelua, jossa sanotaan että jotkut ihmiset tykkäävät sinisestä väristä, jotkut tykkäävät punaisesta väristä. Jotkut taas tykkäävät vihreästä. Ei siinä ole enää mitään relevanttia."
Ei olla sellaista keskustelua käyty (minun tietääkseni).
"Juuri tuon takia baarimikkokin antaa sen saman kuvan minkä niin moni muu mieskin; ei oikeasti vaan voi hyväksyä sitä, että naisissa olisi jotain muutakin kun rahan perässä juoksijoita ja seksillä manipuloijia."
Ne ovat ominaisuuksia, jotka
on ujutettu yleiseen naiskasvatukseen. Näistä on enemmän keskusteltu tuolla Laasasen sivuilla.
"Jos esität tuollaisia väitteitä, tottakai se tulkitaan niin että kaikki tai niin iso prosenttimäärä, että sen voi tulkita kaikisi, on tällaisia."
Ei kaikki ole ihan sellaisia, mutta riittävän monet. Ja varmaan olisi parempi, jos tilanne olisi yleensä toisenlainen. Ei sitä kai kukaan miesasiamies vastusta.
"Jos tosissaan tunnustaisit, että näet vain pienen osan tapahtumista, et tuntisi tarvetta erikseen ilmoittaa tuollaista."
Milloin tämä "suuri osa tapahtumista" saadaan esille niin, että atm:iys loppuu?
"Jos totta puhutaan, eikö kuitenkin suurin osa miesasiamiesangstista (joka usein menee täysin asiattomuuksiin) perustu siihen, etteivät kyseiset miehet ole saaneet seksiä? "
Tähän olen halunnut aina vastata: ei. Ruikkupaskaa tämä on, mutta aiheellista ja vieläpä kokeneen ihmiset latelemaa, osassa tapauksia.
Bmad
Kerroin eilen pitkäaikaiselle työtoverilleni Saimille tästä keskustelusta ja hän tietysti innostui ja halusi nähdä, mistä on kysymys. Otimme baarin koneella (työnantajan tietämättä) yhteyden Suden luolaan ja Saimi luki koko kirjeenvaihdon.
Tämän Saimi luki ääneen:"Ja miksi heti leimaat naisen sanat tyyliin siinä vain katkera nainen jauhaa paskaa, vaikka itse teit ihan samanlaisia yleistyksiä? Jos totta puhutaan, eikö kuitenkin suurin osa miesasiamiesangstista (joka usein menee täysin asiattomuuksiin) perustu siihen, etteivät kyseiset miehet ole saaneet seksiä?"
Hän ihmetteli tätä kommenttia, sillä en tosiaankaan ole väittänyt ketään naista katkeraksi paskanjauhajaksi. En myöskään tunne olevani mikään miesasiamies, enkä varsinkaan elä ilman seksiä.
Saimi on paljon minua kokeneempi blogikeskustelija ja siihen vedoten hän kehotti minua lopettamaan kokemuksistani kertomisen tässä blogissa. "Tuo anonyymi on ammattivihaaja", hän luonnehti ja varoitti, että saatan löytää koneeltani vaikka mitä, jos ärsytän ammattilaista liikaa.
Ja kun ajattelen anonyymin aloitusta: "Jokainen voi tulla puolustelemaan ja kertomaan, että näin sitä ja näin tätä, kuten vaikkapa tuo baarimikko", voin tosiaan nähdä siinä jotain uhkaavaa. "Kuka tahansa baarimikko" ei kerta kaikkiaan saa ottaa kantaa asioihin, joista on jo olemassa oikeat mielipiteet.
Kutsunkin nyt bloginpitäjän, jota mielessäni kutsun Pikku Sudeksi tulemaan erotuomriksi. Ovatko kokemukseni ja mielipiteeni tosiaan niin syvältä, ettei niihin voi edes vastata asiallisesti?
Hei, salit ja itsepuolustuslajit mainitsin vain perinteiseinä miesten reviireinä. Siis mestoina, joista miehiä voi löytää, jos heitä haluaa. Hikinen sali ei sinänsä kyllä olekaan mikään erotiikan keskus (tykkään itsekin treenata aivan seinästä reväistyn näköisenä). Minua ne miellyttävät, koska niiden avulla miehelle (ja naiselle) voi tulla tyylikäs kroppa. Minusta se on tärkeä, muttei ainoa, avu. Tappelu sinänsä ei minua kiinnosta. Aggressiiviset miehet ovat mahdollisesti vaarallisia ja siksi minusta hyvin vastenmielisiä.
Onhan naisia paljon, paljon enemmän Työväenopiston virkkuukursseilla, konserteissa, taidemuseoissa. Joogassa niitä vasta käykin. Sinne siis, miehet, jos tahdotte tavata naisia. Turha on sählymatsissa ihmetellä, että missä kaikki eukot ovat. (Ei mulla ole mitään sählyä vastaan.)
Onnettomuuden ydin on olla liian kuuliainen annetuille roolimalleille: jos joku onkin uskotellut, että sukupuolesi velvoittaa sinut hommaan X, se on haitallista vain, jos nielet tuon väitteen kyselemättä. Muihin ihmisiin ja itseensä kannatata tutustua oikeasti: kuka mä todella olen? Mikä mua kiinnostaa, missä olen hyvä? Jos nainen tykkää leipoa, sehän on hienoa. Jos hän tykkää myös tai sen sijaan pelata fudista, sehän on hienoa sekin.
Mutta kannattaako nyt silpoa itseään, ellei ole pakko?
"Minua ne miellyttävät, koska niiden avulla miehelle (ja naiselle) voi tulla tyylikäs kroppa. Minusta se on tärkeä, muttei ainoa, avu. "
Kyllä kai reilu peruskunto nyt on kenelle vaan hyväksi, mutta jollekin rauhalliselle ujolle miehelle/naiselle sellainen "treenikroppa" ei kuitenkaan välttämättä sovi.
"Tappelu sinänsä ei minua kiinnosta."
No, kyllä se on se
tappelutilanteiden hallinta, joka kutkuttaa, ja erityisesti naiset sitä tuntuvat mieheltä vaativan, että mies pystyy estämään muiden lähentelyt ja uhkailemaan
kaupanpäälle henkirikoksella.
Ei kaikkien tarvitse kuitenkaan olla mitään järjestysmiehiä.
Tasa-arvoinen vaatimus se ei ainakaan ole.
Onhan tietenkin totta, että
jokainen meistä haluaisi selviytyä siinä vaiheessa, kun joku kusipää tulee haastamaan riitaa, mutta sen voi yleensä hoitaa monella tavalla.
Bmad
Baarimikko tekee koko ajan taas itse samaa, mistä muita syyttää. Sinähän se olit, joka tuli sanomaan, että naiset käyttäytyvät vain yhdellä tapaa, ja sitten kun joku yrittää sanoa, että se on vain yksi tapa, jonka sinä näet, et suostu uskomaan. Alat nimitellä ja vähätellä muiden mielipiteitä. Ja esität vähättelyjäsi vielä muka yleispätevillä lausunnoilla toisten suusta. Miksi minä en saisi sanoa mielipidettäni? Miksi sinun olisi tärkeämpi kun minun? Miksi sinun täytyy leimata minut vihaajaksi, jos yritän kertoa, että maailmassa on muitakin kokemuksia ja mielipiteitä kun sinun? Onko se oikeasti niin pelottavaa, jos naiset eivät olekaan juuri ja vain sitä, mitä sinä kuvittelet heidän olevan?
En missään vaiheessa väittänyt, että sinun mielipiteesi olisi sataprosenttisen väärä, toivoin vain että ymmärtäisit että se on vain sinun näkemyksesi. Että baariisi hakeutuvat tietynlaiset naiset, jotka toki käyttäytyvät tietynlaisesti. Jos minä tunnen aivan toisenlaisia naisia niin miksi ihmeessä maailmassa ei voisi sitten olla paljon erilaisia naisia? Ja jos tilastollisesti mietitään että kuinka moni kaikista maailman naisista, kaikista ikäluokista, käy vaikkapa Onnelan kaltaisissa baareissa, niin eikö se ole jo aika selvää, että tiedät vain osan totuudesta? Ja puheistasi päätellet et edes halua ottaa selvää muista puolista. Miksi minun tai vaikkapa muiden täällä omista kokemuksistaan kertoneiden naisten sanat eivät riitä vakuuttamaan sinua tai muita miehiä siitä, että ei, kaikkia naisia ei kiinnosta vain raha (tai raha ollenkaan) eivätkä kaikki naiset pihtaamalla kiristä miehiltä elantoa pois, eivätkä kaikki naiset petä jne jne. Ja jos sinulla, tai muilla miehillä on niin pakottava tarve uskoa noin, voisiko alkaa vähän miettiä sitä, että miksi ja mistä se tulee, ja miksi hakeudutte vain tuollaisten naisten seuraan.
Miehet ei esimerkiksi näytä tuntevan sitä käsitettä, että jotkut naiset haluavat harrastaa seksiä vain vakavassa suhteessa, kun ovat edes jotakuinkin varmoja siitä, että mies on kiinnostunut naisesta ihan ihmisenä, eikä pelkkänä pilluna. Jotkut naiset etsivät ihmissuhteesta pitkäaikaista kumppanuutta ja yhteistä elämää, ilman että edes mietitään rahaa ennen kun ehkä sitten kun pitää alkaa laskemaan saadaanko Kelalta asumistukea jos asutaan yhdessä. Kun tämän sanoo, tietyt miehet alkavat pilkkaamaan ja haukkumaan, kun eivät itse ymmärrä moista. Eikö sitten voi edes ymmärtää sitä, että joku voi olla erilainen kuin te, vaikkei sitä tajuisikaan että miten?
Huh, huh!
Jahas, täällä typologiat ovat puhjenneet kukkaansa ja jonkinlaista nahisteluakin esiintyy.
En oikein erota näitä korvamerkitsemättömiä anonyymeja toisistaan. En ainakaan siten, että tietäisin varmasti kuka milloinkin puhuu.
Sepe, alussa esittämäsi anekdootit olivat hauskoja. Arkea kuvaava ei ole koskaan heikoilla; sitä selittävä helposti.
"Arkea kuvaava ei ole koskaan heikoilla; sitä selittävä helposti."
Erinomainen kiteytys, joka avautuu moneen suuntaan, vaikkapa tähän:
Tämä "heikoillaolo" voi näkyä esimerkiksi syrjäytymisenä pariutumiskuvioista. Jos siis elämän koettaa selittää pois, niin – paha kurki, TSL – juuri niin voi käydä!
Aiemmassa anesteettisessa elämättömyydessäni kuvittelin paljon hanakammin kuin nykyisin olevani lähellä Selitystä ja Ratkaisua (tavallinen nuoruuteen liittyvä narsistinen fantasia, oletan). Mitä siitä, jos selitys saattoikin päteä vain takaamalla käytännössä oman onnettomuuteni – mitäpä järkimies ei olisi valmis uhraamaan järkiperäisyyden illuusiolleen! En ollut varmasti ainoa sellainen antisankari, joka vaivihkaa koettaa etsiskellä ihmisyydestä sen neutraalia ja objektiivista ulkopuolta, näppärää mekanismia kaiken takaa: vakaumuksen tasolle tällaista teoriaa on kuitenkin perin vaikea kehittää ilman jäykkää, pysähtynyttä, pedanttia, fanaattista, epäreflektiivistä ja antidialektista ( bloggaajanimimerkki Ironmistressin hengessä) ajattelutapaa ja maailmankuvaa. Jonkinlainen opittu autismi (aikamme oire) tai perverssi akateeminen askeesi (terveiset vain kognitiotieteilijöille) saattaisi myös toimia. Niin tai näin, jokin tuollaisessa Ratkaisussa on kuin soveltaisi Aleksanteri Suuren tunnettua miekkamenetelmää sen todistamiseen, että Möbiuksen nauhalla on kuin onkin kaksi puolta... Silti edelleen hieman kadehdin ihmisiä, jotka kykenevät tuonlaatuisiin typeryyksiin, sillä mitä oletettavimmin (tällaisen oletuksen esittäminen on kyllä problemaattista) elän itsekin itsepetoksessa, jollain toisella tavalla vain.
Runolliseksi ja sekavaksi meni tämä tämänsuuntainen avaus tai avautuminen – mutta temppujen temppu tässä yhteydessä olisi, jos onnistuisi näyttämään havainnollisesti, millä tavoin assosiatiivisen ajattelun kautta voi vapautua pahimmista epämuodollista elämänmenoa ja -laatua haittaavista ajatusluutumista. Nimittäin ainakin eroottisella pelikentällä, josta puhumme, selityksiinsä kiinnittyneet neurootikot antavat vapautuneemmille sekopäille lievästi sanoen suhteettoman etulyöntiaseman.
(Jopas kirjoitin höyrypäisen kommentin: jos se oli demonstraatio jostain, niin kenties juuri liian abstraktista ja itseensä viittaavasta psykologisesta spekuloinnista ja selittelystä. Mukaan tuli keskeneräisiä ajatuksia, jotka vielä hakevat muotoaan...)
TSL: Sitä paitsi, mitä ovat ne kuviot, joina pariutumisen näet? Kuvioita yhä uusina kuvioina? – pariutumisen jonakin pariutumiselle lainomaisena? Miksi kaivata lainomaista pariutumista?
Kuviot väikkyvät omissa silmissäsi; minä vain käytin ensimmäistä mieleen tullutta kansanomaista ilmaisua, fraasia "ulkona kuvioista", ja sen perusteella katsot aiheelliseksi nurista nurinkurisia: Asiani voisi muotoilla yhtä hyvin siten, että jos kaipaa lainomaista pariutumista (eikö ainakin tällainen ole nykymaailmassa jossain mielessä neuroottista, jos kohta hyvin ymmärrettävää?), niin pariutuminen on käytännössä vaikeaa, osittain juuri siksi, että siihen projisoi olemattomia kuvioita. ATM-teoriassa syy-yhteys on toisinpäin, ja jos katsotaan, että kumpikin pätee, saadaan aikaan sellainen osattomuuden noidankehä, jollaisen uskon olevan todellisuutta monen ns. naisettoman nörtin elämässä.
Jatkan. (Tässä välissä alapuolelle ilmestyi termi potristo. Potriston pahoinvointia ei tunneta.)
Niin, tarkoitan, että ymmärtääkseni jo pariutumisen ajatus itsessään on kuvio, joka ei ole mitenkään välttämätön inhimillisen yhteiselon organisoimiseksi - tai vielä mieluummin kaksien toimijoiden välisyyksille rakentuvan sosiaalisen olemisen organisoimiseksi. Mikäli kuviot kuitenkin vaikuttavat väikkyvän omissa silmissäni, olkoon niin. Kuitenkin näen jo pelkän identiteetin rakentamisen, vaikkapa ATM-referenssiin vedoten, esimerkkinä tarpeettomasta ulkoaohjautuvuudesta; noidankehä on toki tällöin vuorovaikutteinen, mutta ei suhteessa juuri siihen toiseen toimijaan, josta suhteessa on kyse.
Kiitos kaikille bloggaushistoriani vilkkaimmaista keskustelusta, jota on ollut mielenkiintoista seurata ainakin tiettyyn pisteeseen saakka. En perusta juupas-eipäs-keskustelusta, johon täälläkin ollaan aika ajoin menty, mutta analyyttisia kommentteja ja kertomuksia arkielämän kokemuksista on ollut ilo lukea. Minulla ei ole oikeastaan keskusteluun muuta lisättävää: tarkoitukseni oli pohtia omaa suhdettani Laasas-keskusteluun ja toisaalta luoda pohjaa keskustelulle, jossa erilaisista kokemuksista ja näkemyksistä voitaisiin keskustella hedelmällisesti.
Sepe-hukka, erotuomariksi en ryhdy. En katso tarpeelliseksi puuttua keskusteluiden kulkuun niin kauan, kuin keskustelu pysyy omasta mielestäni asiallisen rajoissa. Poleemisetkin ilmaisun tavat ovat siis sallittuja, ja niihin kukin reagoikoon parhaimmalla katsomallaan tavalla.
Timo ja TSL, olette söpöjä. <3
Suo anteeksi,Pikku Hukka, että pyysin sinua tuomariksi. Eihän täällä tosiaan sellaisia tarvita, aikuisten ihmisten kesken. Olen vain tottunut toisenlaiseen keskustelukulttuuriin, sellaiseen, jossa ihmiset antavat arvon toistensa mielipiteille, vaikka ne eroaisivatkin omista.
Tässä ammatissa on pakko oppia hyvin joustavaksi, jos aikoo pysyä alalla. Tiskin takana, ahtaassa ja meluisessa, kuin näyttämöllä olevassa tilassa työtään tekevät eivät voi ratketa kovin näkyvään riitaan. Myös asiakkaiden kanssa on tultava toimeen, olivatpa nämä millaisia tahansa. Ja monenlaisia heitä onkin!
Niinpä hämmästyin aika tavalla jouduttuani (tai päästyäni) tähän akateemiseen keskustelupiiriin. Huomasin, että minun sanani käsitettiin kautta linjan täysin väärin ja minua syytettiin paljosta sellaisesta, jota en edes sanonut. Toiseksi muutaman kommentin kieli oli minulle, aikoinaan teologian opinnot keskeyttäneelle, täyttä hebreaa.
Erikoisen rakkaseen muistoon tästä vierailusta jäi työtoverini Saimin "ammattivihaajaksi" niittämä anonyymi, jonka kanssa en todellakan haluaisi jakaa elämääni. En myöskään välittäisi saada häntä asiakkakseni. Tuo raivotar takuulla väittäisi tilaamaansa giniä rommiksi ja nakkaisi sen vasten kasvojani. Ihan kaikessa ystävyydessä kehotan Sinua, arvoisa Raivotar mittauttamaan verenpaineesi. Sieluni simillä näen pullistuneet, sinertävät verisuonet jalolla otsallasi. Sillä jaloa sukua sinä olet, siitä panen pääni pantiksi.
Pikku Hukka, olet herttainen ja totuutta etsivä ihminen. Toivotan Sinulle mitä parhainta menestystä ja onnea opinnoissasi sekä henkilökohtaisessa elämässäsi.
Aaah, sovinnollisuutta!
Siinä sielu lepää.
Kiitos ymmärrettävästä lauseesta, Seksualisti. Jos muutkin haluavat nähdä, mitä hänelle muuta kirjoitin, käykää katsomassa.
Sepe, asiahan ei mulle kuulu, mutta ainakin pikaisella läpiluennalla tuo sinulle kommentoinut anonyymi oli ihan asiallinen. Hän vihastui, mutta kyllähän jokainen saa vihastua. Ei se tee kenestäkään mitään "ammattivihaaja". Hänen pointtinsa olivat hyviä. Hän kertoi kokemuksestaan, sinä omastasi. No harm done.
Anonyymikommentit ovat kyllä hankalia keskustelijan tunnistettavuuden kannalta. Bloggerin blogeissa on yleensä myös vaihtoehto "anna joku keksitty nimi" (kuten Sepe Susi teki). Se ei vaadi kirjautumista tai blogger-tunnusta.
Kiitos Sepe, kaikkea hyvää myös sinulle!
Seksualisti: <3 <3 <3
Palasin juuri töistä, oli tällainen kevyt iltavuoro. Olen iloinen, että jaksoit lukea juttujani. Tänä lyhyenä aikana huomasin, kuinka kaukana tiede ja todellisuus ovat toisistaan. Niillä ei ole minkäänlaista kosketuspintaa. Luin eilen hiukan Laasas-sivujen keskusteluja ja jäin aika hämmentyneeksi. Ihmiset kirjoittavat ikään kuin suomeksi, mutta en ymmärrä, mitä he tarkoittavat.
Parin viikon kuluttua toteutan elämäni haaveen. Matkustan rakkaani kanssa rahtilaivalla Rioon. Jos me olemme vielä matkan jälkeen rakkaita, tiedän, että loppu elämä sujuu hyvin. Matkan jälkeen odottaa myös uusi ammatti, ehkä uusi kotimaakin.
Vahinko, että tiedän sinusta niin vähän. Sieluni sanoo, että olet etsivä, kaunis ihminen. Olisi ollut mukava tavata, juoda vaikka kahvit ja konjakit jossakin. Ikävä kyllä siitä ei tule mitään. Ehkä vaihdamme jonkun viestin ennen lähtöäni, ehkä emme. Sanot olevasi Siren, mutta minulle olet pikku susi. Pörrötän turkkiasi.l Katsoin korteista, että tulet olemaan onnellinen.
"Tänä lyhyenä aikana huomasin, kuinka kaukana tiede ja todellisuus ovat toisistaan. Niillä ei ole minkäänlaista kosketuspintaa."
Aikamoinen väite.
Olen paljolti samaa mieltä Sirenin kanssa. Mutta silti en nyt ollenkaan ymmärrä mikä tässä koko jutussa (markinna-arvoteoriassa) on se itse ongelma. Minusta koko "teoria" kuulostaa vain katkeroituneen miehen tavalta tieteellistää ja järkeistää tuskaa ja häpeää aiheuttava asia (eli se, ettei ole saanut naista).
Minua jotenkin kuvottaa tuo koko niin sanottu teoria. Se ei tasan ole naisten syy, jos osa miehistä jää ilman suhdetta/naista/pillua. Kyllä jokaisella on oikeus valita kumppaninsa, niin seksiseuransa kuin avioparinsakin. Ja sitä paitsi, jäähän myös vastaavasti osa naisista ilman miestä! Mihin nämä onnettomat naiset sijoittuvat markkina-arvoteoriassa, vai eikö heitä ole edes olemassa? Toinen asia, mikä jutussa kaihertaa, on se, että ihmiset nähdään vain kauppatavarana.
Lähetä kommentti