maanantai 3. joulukuuta 2007

New Movements in Fashion


















Vaikka Kiasman pohjoismaisen nykytaiteen näyttely Carnegie Art Award (26.10. - 6.1.) ei tarjoaisikaan suurta elämystä, kannattaa se käydä katsomassa ainakin Nathalie Djurbergin voittoisan New Movements in Fashion (2006) -savianimaation vuoksi. Djurbergin feministinen työ penetroituu konttaavan mallinaisen lihaan hilpeällä ja kepeällä voimalla Hans Bergin loistavan musiikin säestämänä.

Pieni maistiainen teoksesta löytyy täältä.

4 kommenttia:

Anonymous kirjoitti...

Feminismistä en tiedä mutta samalla kun siellä Kiasmassa käy niin muistakaa katsoa myös Jesper Justin elokuva "vicious undertow". Miehin työt ovat nerokkaita. Toivottavasti niitä saadaan näkyviin lisää.

Tulta syöksevä lintu kirjoitti...

Muodin uusia tuulia oli aivan jumalainen, virkeä, söpö ja graafisesti kekseliäs. Steppaan yhä sen rytmissä. Musiikki sopi teokseen niin loistavasti, että ei ole ihme, että Djurberg itse kommentoi musikantin lukevan hänen taidettaan ihmeemmin neuvottelematta.

Vicious Undertow'n koin sen sijaan itse jotenkin nolostuttavan naïviksi. Sen hieno musiikki on soinut päässäni jo jonkin aikaa ja filmin alkaessa ehdin jo odottaa sen ja värisävyjen perusteella kuuta taivaalta. Ja mitä sitten tapahtuu!? - ihmiset on pantu jotenkin hirvittävän tökerösti tarinoimaan ja kommunikoimaan keskenään viheltävää musiikkia huulet tötteröllään seuraillen. Lisäksi tarina muistutti minua liikaa sellaisesta mainstream -elokuvasta, yleensä anglo-amerikkalaisesta, jossa täysin päin vastoin kuin vaikkapa Un Coeur en Hiver'issä yliajetaan tarinan kontingentti yksilöllinen estetiikka alistamalla koko tarinan kosmos saman vanhan tarinan kertomiseen kerta toisensa jälkeen. Miksi vältänkään Finnkinon teattereita pääsääntöisesti kuin kuppaa! Koska vika ei voi olla minussa, sen täytyy olla muussa maailmassa.

Siren kirjoitti...

Anonyymi, mikä sinusta oli nerokasta Vicious Undertowissa?

Yhdyn Tulensyöksijään siinä, että pidin valtavasti elokuvan äänimaailmasta, mutta itse teos oli mielestäni varsin kömpelö ja tavanomainen.

Anonymous kirjoitti...

Niin mikä? Minulle se ei ole tavanomainen tarina. Noudattaa toki elokuvan sääntöjä sinänsä, mutta en vieläkään tajua mitä siinä tapahtuu. Eittämättä myös minulle musiikilla on suuri merkitys, ennenkaikkea sillä tanssin aikana soivalla. Erityisesti kuinka ne virvelin iskut kajahtavat, miten kameran pyöriminen, leikkaukset ja tanssijoiden eleet (eleettömyys) toimivat yhteen.

Nousu kierreportaita pitkin, leikkaukset siinä ja lopun naisen katseen harhailu ja kameran yhtäläinen harhailu.

Ehkäpä katson liian vähän elokuvia, sillä minulle teos ei ole tavanomainen. Ja fanitin myös Justin aikaisempia teoksia jotka olivat kiasmassa. Niistä paria jopa huomattavasti enemmän kuin tätä. Niissäkään ei tapahtunut mitään ja tapahtui silti.

Nerokasta... mmm.... ehkä vain siitä syystä minkä tunnelman elokuva onnistuu luomaan. Teoksena se kosketti minua huomattavasti enemmän kuin monikaan muu. Siellä on joku kadotuksen, onnen, menetyksen ja epätoivon tuntu, jota en ole kovin usein tavannut. Samoin kuin niissä parissa aiemmassa filmissä.