Aavistuksenmurunen syyskuisella maantiellä
toinen paniikkikohtaus vai kolmasko, en muista
kohta syystuuli riepottaa taas ikkunaani
ja minä olen voinut pahoin pian vuoden verran
käsitättekö! vuoden
Viekää serotoniininne pois kotigalaksistani! karjun
Välittäjäaineet
mitä minä siitä tiedän, aivokemiasta
on kuitenkin kyse lapsuudesta
äiti ja isä epäonnistuneet
perinnöllistäkin, ehkä
Oletteko te niin herkkiä? kysyy naapurin setä
pakenee isän silmiä sydän pamppaillen
entäpä sitten kun ei löydy sydänvikaa ei kasvainta
vain F41.9
Se oli lapsenakin outo, tässä se nyt nähdään
aina nenä kiinni kirjassa silmätkin meni pilalle
olisi harrastanut enemmän urheilua ollut niin kuin muutkin
pääsi sisään kahteen yliopistoon on niin olevinaan
kulutti itsensä loppuun sehän se on
niin tunnollinen tyttö, siitä olisi tullut hyvä anorektikko
mutta valitsi toisin, valitsi tursuavan paniikin
voisi siis olla hoikempikin
rinnat tosin voisivat jäädä ennalleen
tunnollisen tytön rinnat
tytöt ovat heikkoja tytöt pitää kasvattaa eri tavoin, sanoo setä
puhuu minulle yhä kuin lapselle
Istun Rytmin vessassa kirjoitan tajunnanvirtaa
koska peilistä katsoo vastaan 14-vuotias tyttö punaisessa paidassaan
olinko silloin rohkeampi kuin nyt
kilisevissä kolikoissani
onneksi Kaishaku istuu pöydässä ja odottaa
sanoo, että ajatukseni on selkeä ja kirkas ja navakka
Haluan olla puhuri
puhaltaa hämähäkinseitit pois
Tahdon nousta lavalle ja laulaa
13 kommenttia:
Laula:)
Kiitos, Susu. Lauloinkin pitkästä aikaa ystäväni kanssa: hän soitti nurmella kitaraa ja minä lauloin, vaikka ohitse kulki ihmisiä. Riemukasta! Yritämme päästä keikkailemaan. Se tuntuu pitkästä aikaa tosi hyvältä. Vielä viime syksynä en voinut edes kuvitella kykeneväni esiintymään. :)
Aivan loistava teksti, hieno ja koskettava. Kiitos!
Kiitos, Tui!
tulee mieleen joku ranskalainen leffa, jossa tyttö lopussa meni ja lauloi. alussa sen äiti kuoli ja testamenttasi sormuksen tytön siskolle. tyttö joutui kauheisiin vaikeuksiin koska ajatteli että äiti ei eläissään rakastaunut häntä. lopussa selvisi, että oikeastaan hän oli testamentannut sormuksen tytölle eikä siskolle.
ja sitpä tyttö menikin lavalle ja lauloi.
Ehkä tääkin sit uskaltaa. :)
kuka sua vois pidätellä? sinä? :)
On niin kamalaa, kun omassa päässä on kaikenlaisia esteitä! Mutta vielä täältä möyritään sinne lavalle, hemmetti. Olen ollut siellä ennenkin ja tykännyt kovasti, vaikka se on myös aika pelottavaa. Aina ennen esiintymistä olen ajatellut olevani hirveä masokisti, kun jännittää kamalasti ja silti on vain mentävä ja tehtävä. Jännitys kuitenkin hellittää jossakin vaiheessa ja sitten voi oikeasti nauttia siitä, mitä tekee.
niin eikä se niin oma valinta oo, että anoreksia vai paniikki vai joku muu saman kehitysvaiheen häiriö ))
itseironisoida voi ))
Niin, ei tietenkään ole.
Yksi hammaslääkäri tosin kysyi minulta "et kai vain ole hankkinut itsellesi jotain syömishäiriötä", kun hampaissa oli jotain vikaa. Hankkimisestahan kaiken maailman sairauksissa on juuri kyse. Argh...
hankkimista...ja omaa valintaa, kestoärsytysajatuksia.
ja tekstinä hieno Siren tämä!
olen vähän ujo kommentoimaan satunnaisesti, mutta pistipä ajattelemaan tämä. hienoja sanoja, rivejä ja ajatuksia.
Kiitos kehuista! Kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita, vaikka sitten ihan satunnaisestikin. :)
Lähetä kommentti