Pieni, valkoinen koira nuuskii bussissa varpaitani. Tuoksuukohan niissäkin kuukautisveri ja kohtuuttomasti valuva hiki? Haistaako koira minusta paniikkikohtauksen jäljet? Jään pois Hakaniemessä, jossa mies karjuu kadulla eläimentuskaansa: "Mun äiti on kuollu! Tekee pahaa!" Samaan aikaan toisaalla mies sulkee silmänsä lasisessa kopissa, antaa pehmeän ihmiskudoksen taipua kiskojen alle. Veri ja sisäelimet muuttuvat pumpuliksi. Yhdeksän lempeää hymyä, yhdeksän kauhistunutta henkäisyä.Night and day I dream of making love to you now baby.
Flow-festivaaleilla CocoRosie ja yötaivas. K-Hole, Beautiful Boyz ja Werewolf; liekehtivä rytmi ja savupiippujen okra tähtiä vasten. Vieressä himoittava keho laulaa suloista tanssiinkutsua.
(Dave McKean: Moon)
2 kommenttia:
Kyllä, kyllä haukut haistavat sinusta kaiken, mielialan, terveyden, ym. Olen sen haukuistani havainnut, ne jopa empatiasta sairastuvat samaan aikaan itseni kanssani, se on pelottavaa, mutta olen oppinut myös hieman hämäämään haukkujani, annan niille ylenmäärin hellyyttä, kun on itsellä oikein paha olla. Freud piti vastaanottohuoneessa aina choweja ja saman olen huomannut että chowini osaavat aivan virheettömästi arvioida omaani kuten myös lähimmäisten tunne- ja terveystilaa, vaikkei chowien autististisesta olemuksesta sitä koskaan arvaisi.
Voi haukkuja! Osaatko suositella lukemistoa aiheesta?
(Huh, vastakommenttini on hitusen myöhässä...)
Lähetä kommentti