Karvanpoistointo on saanut alkunsa pornovideoista ja - kuvista. Pari vuotta sitten 70 prosentilla alle 60-vuotiaista naisista karvat olivat kokonaan tai osittain poissa, ainakin Turun seudulla. Silloin sitä oikein pelästyi, että mikä eläin tuolla on, jos jollakin oli täysin luonnolliset karvat... jos kaikki karvat rehottavat, se näyttää todella vastenmieliseltä. (IS 1.12.2006 s.45)
Ei saatana. Nyt meni ärhäkältä seireeniltä persikat väärään kurkkuun. Saara kirjoittaa blogissaan ansiokkaasti nykypäivän posliinipilluvimmasta ja siteeraa Ilta-Sanomissa yläpäätään aukonutta turkulaista gynekologia, joka kommentoi kaikenkarvaisten parishiltonien pimpinpaljastelutrendiä. Onneksi paljastelijoiden pimppikarvat sentään uiskentelevat kylpyhuoneen lattiakaivossa eivätkä ole missään sopimattomissa paikoissa rehottamassa. Onhan todellakin pöyristyttävää, että gynekologi (siis gy-ne-ko-lo-gi!) joutuu sietämään työssään paitsi pimppejä, myös häpykarvoja! Sellaiset pikku majavarasiat sietäisi viedä saunan taakse sheivattaviksi, perkele!
Minun on pitänyt blogata karvahysteriasta noin sata kertaa ja nyt, kiitos Saaran, minun on viimeinkin pakko puuttua tähän verenpainettani kohottavaan aiheeseen. Tarvitseeko minun edes kuvailla, kuinka kyllästynyt olen tähän karvafasismiin, jota nyt tyrkyttävät jo gynekologitkin? Saaran siteeraaman helmen on kaiken lisäksi päästänyt suustaan naispuolinen gynekologi, jonka alapääkarvoituksen määrä lienee nyt meille lukijoillekin harmittavan selvä. Ihan vain varmuuden vuoksi totean, että karvoituksen poistaminen tai poistamattomuus on jokaisen oma asia ja minulle on ihan sama, vaikka jonkun pimppiin olisi tatuoitu kokonainen posliiniastiasto. En kuitenkaan voi sietää paskanjauhantaa, jonka mukaan kaikkien naisten olisi näytettävä terää (tai vahaa tai vaikka saatana moottorisahaa) häpykarvoitukselle, koska naapurin pikku Heikki-Marjatan mielestä häpykarvoitus on niin totaalisen iljettävää, likaista ja rumaa. Välillähän törmää lisäksi sellaisten miesten edesottamuksiin, jotka kuulemma eivät anna naisille, joiden kaikkein pyhintä koristaa karvapöheikkö: karvat pois tai ei tipu seksiä. Niinku yök, niinku! Olen maininnutkin täällä lyhyesti muuannesta nuoresta miehestä, jonka mielestä pillukarvojen ajaminen kuuluu käytöstapoihin. Samainen persikkaorhi ajeli rinta-, sääri- ja kainalokarvansa, mutta munakarvoihinsa hän ei jostakin syystä koskenut.
Eksyin joskus kesällä keskustelupalstalle, jossa nuoret naiset ja teini-ikäiset tytöt keskustelivat häpykarvojen poistamisesta. Kyseessä ei siis ollut esimerkiksi bikinirajojen siistiminen vaan niin sanotusti koko hoidon tuhoaminen. Pikku barbarat itkivät toisilleen, kuinka hankalaa pimpin pitäminen karvattomana on, kun värkkiä on sörkittävä joka toinen päivä, ettei vain sänki ala kasvaa. Ja iik, mitä poikaystäväkin sanoisi, jos pimpparikseen kasvaisi karvoja! Täytyy myöntää, että tässä vaiheessa olin jo hieman pöllämystynyt: olin joutunut keskelle maailmaa, jossa häpykarvat olivat vihollinen numero yksi. Kuten sanottua, jokaisella on toki omat mieltymyksensä, mutta rajansa kaikella! Sekin on kyseenalaista, kuinka "omista" mieltymyksistä loppujen lopuksi onkaan kyse, tuputetaanhan karvattomuutta pornon lisäksi aivan arkipäiväisissä lehdissä. Lisäksi naisten kainalo- ja säärikarvojen poistaminen on jo sellainen selviö, että siitä tuskin keskustellaankaan. Kaikin puolin karvaisena naisena minua suoraan sanottuna vituttaa tämä karvakaruselli, jossa miehet ja naiset pyörivät rinta rinnan, karvattomina tietenkin. Jos minulla olisi joskus tarpeeksi pokkaa, kirmaisin rannalle kainalo-, sääri- ja pimpurakarvat rehottaen ja näyttäisin keskisormea kaikille karvafasisteille. Mutta ehei: olen karvahysterian uhri ja aktiivinen tuottaja siinä missä muutkin. Posliinipiluilua ja jatkuvaa karvantorjuntaa kieltäydyn kuitenkin harrastamasta, ihan vain periaatteesta. Varo, sinä turkulainen gynekologi. Et voi koskaan tietää, milloin karvainen eläin hakeutuu vastaanotollesi.
34 kommenttia:
Amen!
Ja halleluja!
Heh, naurattaa tuo big brown beaver.
Tulee mieleen Eric Claptonin laulu, jossa teksti menee jotenkin näin:
Let it grow, let it grow,
let it blossom, let it flow...
Majavalaumat maailmalle mars! Sanankäänteesi naurattavat, ja olet vieläpä ihan oikeassa (siis samaa mieltä kuin minä ;)). Olen ihmetellyt, että milloin tämä muutos oikein on tapahtunut, milloin karvoista tuli rikkaruohoa? Vai olenko minä vain maalainen maalaisten seurassa, enkä ole huomannut sitä, mikä onkin ollut läsnä jo pidempään?
Oikeaa puhetta. Olen itsekin suivaantunut tuohon "pildekarvojen ajelu on välttämätöntä ja lisäksi kuuluu peruskäytöstapoihin" -asenteeseen. Sviddu! Ja enpä kyllä itse haluaisi piehtaroida itsensä kokonaan ajelleen miehen kanssa. Kokovartalosänki, hyi yök auts...
Täytyykin varmaan perustaa joku "karvat takaisin, tai muuten ei heru" -rintama. Noin niikuin vastaiskuksi. Muutenkin menee ihan liikaa aikaa kaiken maailman kauneuden hoitoon noin niikuin siisteyden ja kunnollisuutta henkivän ulkönäön nimissä (meikkamatonta naistahan pidetään jo nykyään lähes aina epäsiisistinä..) joten en kyllä tajus miten niin moni jaksaa vielä ottaa harteilelleen pimpan karvattomana pitämisen.
Amen, veisaan minäkin.
En tiedä onko miehenpuolen lainkaan sopivaa sekaantua tähän keskusteluun, kunhan nyt vain haluan kertoa ihmetelleeni samaa itsekin. Tuntuu siltä, että muutos ajoittuu vuosituhannen vaihteeseen.
Intiimin kehonkarvoituksen muotoilun pitäisi olla jokaisen oma asia. Tietysti karva-asiassakin on eri aikakausina seurattu muotia. Myös miesten parroilla tai parrattomuudella (vaikka se ei ihan suoraan verrannollinen asia olekaan) on viestitetty maailman sivu milloin mitäkin. Pimpin vilauttelu on oikeastaan alkanut jo 1960-luvun vapautuneina vuosina; silloinhan luonnollisen tuuhea malli oli hip ja pop. Antiikin Roomassa sekä miesten että naisten keskuudessa paljas, vahattu sukuelin oli ihannoitu - sen näkee yhä patsaista ja maalauksista. Keisari Augustuksesta kerrotaan, että hän ajatti partansa huolimattomasti mutta käytti paljon aikaa intiimimpien karvojen hävittämiseen mm. kuumennettujen pähkinöiden avulla. Mutta jotenkin tämä nykyinen karvainho on minusta ylittänyt jo järkevyyden rajat - sen näkee hyvin tuon gynekologin lausunnosta.
Sitäpaitsi minun mielestäni häpykarvat ovat eroottisia. Sama juttu kuin vaatteiden kanssa - täysin riisuttu nainen ei ole lainkaan niin kiinnostava kuin hyvin puettu. Posliinipimpit istuvat tässä mielessä hyvin nykyiseen itsensäpaljastelukulttuuriin, jossa kaikki halutaan näyttää heti saman tien (ajatelkaapa vaikka miten mainoskuvat tai elokuvien trailerit ovat muuttuneet).
Näyttää siltä, että majavat pitäisi julistaa uhanalaiseksi ja suojelun tarpeessa olevaksi lajiksi!
Ensinnäkin onnittelen sinua hienon pimpparis-sanan käytöstä, se on kuulunut minun sanavarastooni jo iät ja ajat, kun on niin kiva sana ja hyvin kuvaava(plokattu yksiltä 11-vuotiailta kaksostytöiltä, jotka sanoivat pimpparis ja pimpparikset=pikkuhousut:).
Nojokatapauksessa, hyvä postaus ja hyvä aihe. Minä olen ihan saatanan karvainen ja olen kokenut kauheaa huutoa ja syrjintää tyttökavereiltani, kun en vielä sheivannut alapäätäni. Jossain salin pukuhuoneessa kiljuivat ja osoittelivat...Posliiniksi en ikupäivänä rupea, mutta kyllä se tuhero on pienentynyt 50% luonnontilasta. Jostain syystä en ollut koskaan kuullut yhdeltäkään mieheltä, että häpykarvoituksessa olisi jotain rumaa, iljettävää tai likaista, ex-mieheni ei välittänyt, ajoinko koipeni, mutta rintakarvat häntä kammottivat(ei niin, että olisin niitä koskaan päästänyt kasvamaan).Lisäksi hän tykkäsi viiksistäni, jotka on ilmeisesti pöyristyttävintä, mitä naisella voi pimppariskarvoituksen lisäksi olla(muilta miehiltä kuultua).
Ex-aviomiehen jälkeen jokainen poikaystävä on puhunut karvattomuuden tai hyvin pienen tuuhoksen puolesta ja jokainen on suorastaan yrjönnyt, kun on käynyt ilmi, että minulla sitä karvaa kasvaa selässä ja reisissä asti.
Kainalot ajelen, ettei hiki haise ja tunnu inhottavalle, mutta säärikarvakammostakin sain tarpeekseni, kun usea karva alkoi kasvaa samanaikaisesti sisäänpäin ja aiheutti tulehduksen. Sääret olivat jatkuvasti verisillä naarmuilla ja puhuin tyttökaverini kanssa vastaiskusta: Ensin kasvattaisimme sääri- ja kainalokarvamme hillittömimpiin mittoihinsa, sitten pukeutuisimme parhaimpiin kimallemekkoihimme, korkkareihin ja verkkosukkahousuihin ja lähtisimme jollekin trendiklubille, tanssilattialle villisti joraamaan ja vilauttelemaan krvojamme. Suunnitelma epäonnistui: kaverini ei pystynyt olemaan neljää päivää pidempään sheivaamatta, koska tunsi itsensä likaiseksi, eikä hänen poikaystävänsä suostunut koskemaan häneen. Yksin en sitä sitten toteuttanut, mutta olisi pitänyt, oikeasti.
Jos tämä on tällaiseksi vahtaamiseksi ja rajoittamiseksi mennyt, niin kohta alkaa joku gorilla women-karvojenvapautusorganisaatio riehua!
-minh-
Saara, niinpä.
Susu, hih! Voisimme myös rallattaa jouluisasti "let it grow, let it grow, let it grow..."
Aalo: Voi tätä oikeassa olemisen painavaa taakkaa! Olen kyllä perin iloinen siitä, että laillamme ajattelevia on vielä olemassa. Saa nähdä, uskaltautuuko kukaan eri mieltä oleva kynäilemään tänne kommentteihin mitään. Olisi ihan mielenkiintoista kuulla erilaisiakin näkemyksiä asiaan. Olen itsekin miettinyt ihan samaa: missä vaiheessa näihin mittasuhteisiin yltänyt hysteria alkoi? Missäköhän vaiheessa posliinista on tullut pornossa trendi? (No, pornossa tietenkin elimistä saa selvemmän kuvan, jos ne ovat karvattomia. En kyllä siltikään jaksa ymmärtää sitä lähikuvahinkkausta, mikä pornossa on niin yleinen näky. Uhh.)
Orange Seeds: Täytyy myöntää, että karvansa ajellut mies ei todellakaan herätä minussa mitään kiksejä. Mielestäni esimerkiksi kainalokarvat ja rintakarvat ovat seksikkäitä. Nykyäänhän miestenkin pitäisi olla mahdollisimman karvattomia ollakseen håtteja. Minua kanssa fiduddaa tuo tietynlainen asennoituminen meikkaamattomaan naiseen! Itse kuljen ympäriinsä aika paljon ihan meikittömänä. Monet naisethan sanovat meikkaavansa "kohteliaisuudesta" ja "huomaavaisuudesta" ympäristöään kohtaan. Herranjestas, siisti voi olla muutenkin!
Hyvähyvä, meillähän on täällä jo oikea pro-karvaliike.
Lupus, totta kai miekkosetkin ovat tervetulleita keskustelemaan aiheesta varsinkin, kun karvakeskustelut koskettavat myö s kaksilahkeisia. Kuten jo aiemmin totesin, miehiltäkin vaaditaan yhä useammin karvatonta kroppaa. (Ylimääräistä krediittiä saa toki myös oikeista mielipiteistä - erimieliset lynkataan!) Karva-asioissakin on toki omat trendinsä, kuten tärkeästi toitkin esille. Silti nykyään voi mielestäni jo todellakin puhua karvahysteriasta! Olen samoilla linjoilla siinä, että paljastelu ei ole kovin eroottista.
Auh, kuumennettuja pähkinöitä!
Minh: Adoptoin pimppariksen sinulta luettuani pornovuodatuksesi ja tykästyin oitis. Mainio sana!
Kuulostaa tutulta tuo naisten taholta tuleva karva-arvostelu. Minäkin sain nuorempana osani osoittelusta ja kauhistelusta, kun sääreni ja käsivarteni olivat niin karvaiset. Olen myös saanut kuulla jonkin verran viiksistäni, jotka saattavat olla jopa pimppikarvojakin kauhistuttavampi mutaatio. Ja voi luoja, että poikaystävä ei suostu koskemaan karvaista tyttöystäväänsä! Mitä helvettiä?! Mielestäni on jo aika paksua, ettei edes läheisessä suhteessa kestetä luonnontilassa olevaa naista.
Ajeleminen on sitä paitsi rasittavaa! Viime talvena sääreni olivat jatkuvasti verisillä naarmuilla ajelujen jälkeen, kun on herkkä ja kuiva iho. Mitä vapautunutta iloa ja riemua! Myös bikinirajat yleensä ärtyvät, jos niihin koskee. Ai niin, unohdin että kauneuden eteen pitää kärsiä, perkele.
Loistava suunnitelma tuo karvajoraus! Jotakin "radikaalia" olisi hyvä tehdä vähän isommallakin porukalla!
Itse olen valaistunut ja nähnyt mainitun majavan:
http://www.youtube.com/watch?v=f7YhRR8uYGo
Kaipa näissä pusikkoasioissakin mennään siihen suuntaan, että optimaalinen kauneus löytyy vain keinotekoisesti. Hyvää botoxia vain sinne Turunkin suuntaan gynekyborgilogille.
Kyseinen majava on onneksi perin tuuhea ja mehukas. (Ja voi ei, videossa seikkaileekin Wynona eikä Winona! Ehkäpä ajattelin toiveikkaasti Winona Ryderin majavaa?)
Muuten tietysti paheksun syvästi sitä, että levittelet täällä majavavideoita!
On vuosisadan typeryyttä höylätä SITÄ joka päivä - iho ei kerta kaikkiaan kestä (ei nyt niin, että olisin kokeillut jokapäiväistä ajelua, mutta jos jo yhden kerran jälkeen iho kirkuu apua niin...).
Karva-asiassa on kyllä yksi asiassa, jota miesten kannalta ymmärrän: nuoleminen. Naisen klisu sijaitsee sillain, että jos naisen karvoitus on tallella, näitä karvoja joutuu yleensä väistämättä miehen suuhun. Ei se varmaan kaikkia haittaa, mutta ymmärrän kyllä niitä, jotka eivät tykkää - en minä itsekään pidä karvoista suussani.
Naisen puolelta suihinotto on sikäli eri asia, että miehen terskassa ja peeniksen varressa harvemmin kasvaa karvoitusta.
Itse en ole omalla kohdalla juurikaan törmännyt karvojen paheksuntaan - silloin, kun en vielä ajellut, kukaan ei huomautellut. Olen ollut myös yhteissaunoissa ja naissaunoissa, joissa naisilla on ollut suht täysiä tuheroita (ehkä bikinirajat ajeltuna - en ole niin tarkkaan katsellut) eikä kukaan ole kommentoinut. Kerran ainejärjestön saunaillassa eräs nainen kommentoi: ai säkin ajelet.
*menkkajuttuja varoitus*
Silloin, kun vielä käytti kuukautissuojina siteitä, sen tietyn kohdan ajelusta oli hyötyä - minusta oli aina epämiellyttävää ja kivuliastakin, kun veri hyytyi kiinni. Nyt se ei tosin kuukupin kanssa enää vaikuta sillain, mutta tapa on jäänyt päälle.
*menkkajutut loppu*
Hassua on se, että musta on ehkä jotenkin noloa myöntää, että ajelen. :P En tosin posliiniksi, mutta enemmän kuin bikinirajat.
Joo, karvattomuus voi kyllä olla miellyttävämpää suuseksissä, enkä nyt siis tarkoita välttämättä posliinia vaan siistittyä tuheroa. Kaikki eivät edes suostu antamaan suuseksiä karvaiselle naiselle ja mikäs siinä sit, jos karvat todella yököttävät suuhun tunkeutuessaan. Mutta kuten sanottua, kaikkia karvat eivät erityisemmin häiritse. Itse olen törmännyt niin naisiin kuin miehiinkin, jotka vannovat posliinin nimeen ja vaativat karvattomuutta myös seksikumppaneiltaan. Kerran treffailin erästä miestä (juuri kirjoituksessani mainitsema persikkaorhi), jonka mielestä naisen häpykarvat ovat inhokki numero yksi. Jostakin syystä tapailu loppui aika lyhyeen, kun tyyppi oli muutenkin rasittava. ;)
Karvattomuus on mielestäni aika rasittava kauneusihanne. Oma mielikin on ohjelmoitu siihen, että naisella ei voi kerta kaikkiaan olla kainalo- tai säärikarvoja. Nyt kun hysterisoidaan yhä enenevissä määrin vielä pimppikarvoistakin, niin koko karvattomuusbuumi alkaa pikku hiljaa tulla korvistani ulos. Ärsyttää, että kaikkien pitäisi olla samasta muotista veistettyjä!
Niin että mikäs ääni se kuuluukaan, kun pimppikarva maahan putoaa. Pthyi.
Helpomminhan niistä pimppakarvoista pääsee sylkemällä eroon kuin kivuliaalla sheivaamisella. Kyllä pitää olla aikamoinen marjanpoimija siellä lipomispuuhissa, jos pari kiharaa saa lerpahtamaan.
Ja en kyllä ihan ymmärrrä, että minkälaista lipomista silloin harrastetaan jos saadaan niitä karvoja oikein tarttumaan hampaiden väliin, niin kuin usein kuulee valitettavan. Ei sen nyt niin vaikeaa pitäisi olla.
Niin. Kyllä minuakin vituttaisi, jos joku hienostelija alkaisi lipsutellessaan vauhkota muutamasta karvasta. Kenenkään ei toki tarvitse tehdä mitään, mitä ei itse halua, mutta silti. Oma pääni ei tosin ole koskaan ollut pusikossa, joten en ole ehkä paras henkilö kuvaamaan cunnilinguksen hirmuisia iljettävyyksiä. Minusta kuitenkin pimpuran sheivailu tuntuu niin epämukavalta, etten viitsi juurikaan moista harrastaa, enkä varsinkaan karvoja kammoavien ihmisten vuoksi.
Onkohan tämä suurenmoinen posliinipimpin himo muuten enemmän nuorten miesten heiniä? Entä osaako joku kertoa, onko posliini suosiossa esimerkiksi lesbopiireissä?
Ketään ei tokin voida velvoittaa ajelemaan itseään - jos mies/nainen tätä vaatii, minusta se on väärin. Toisaalta minusta olisi väärin myös vaatia toista nuolemaan ajelematonta, jos tätä karvojen joutuminen suuhun ällöttää.
Ainoa oikea ratkaisu lienee se, että ei-ajeleva mutta nuolemista kaipaava ja karvojen suuhun joutumista inhoava eivät harrasta keskenään seksiä.
Itse ymmärrän kyllä hyvin, jos ja kun karvojen suuhun joutuminen ällöttää. Itsekin inhoan sitä suuresti enkä varmaan siksi odottaisi kenenkään harrastavan kanssani suuseksiä, jos en olisi ajeltu. En myöskään koe epilointia erityisen rasittavaksi, joten minulle ei ole mikään ongelma pitää itseäni suht karvattomana. Ajelin jo sinkkuna, joten seurustelu ei ole edes se varsinainen syy.
Vähän tuntuu taas, että pitäisi puolustella karvattomuuttaan. Että sitä on ihan aivopesty eikä kelpaa feministikastiin, kun kerran ajelee. :P Sinänsä se on minulle tosin henk. koht. yksi lysti, kuka ajelee ja kuka ei, mutta itse aion pitäytyä tässä tavassa - vaikka sitten menettäisin femakon statukseni.
Tosin, menetin sen jo myönnettyäni katsovani James Bondeja...
Epilointi on kyllä muuten mukavaa ja kätevää, mutta eikai nyt sentään alapäätä posliiniksi niillä keinoin?? Luulen että en ikinä pystyisi siihen. AU! Joku vahaus sentään kivusta huolimatta voisi mennä, kun sen kivun tuottamisen tekee joku muu. En kyllä kykenisi pakottamaan itseäni sitä tekemään... Au, au, au!
Ehkä karvojen ajeleminen tai ajelemattomuus ei kuitenkaan ole se tärkein asia parisuhteessa? Totta kai parisuhteessa on tehtävä kompromisseja! En minäkään ole sentään niin puusilmäinen, etten voisi kuunnella jonkun sellaisen karvatoivomuksia, josta oikeasti välitän. Sen sijaan myönnän, että minulla on suuria ennakkoluuloja karvattomuutta seksikumppaniltaan vaativia henkilöitä kohtaan. Ennakkoluuloni nousevat varmaankin omista kokemuksistani ja joistakin kohtaamistani miehistä, jotka ovat omaksuneet pornosta tutut ihanteet ja mielikuvat seksikkyydestä ja seksistä. Lisäksi olen tosiaan niin karvainen, että saisin varmaan hermoromahduksen, jos pitäisi olla koko ajan ajelemassa säärikarvoja, kainaloita ja häpykarvoja, ettei toiselle tule huono olo.
Onko joku täällä syyttänyt karvojaan ajelevia naisia jotenkin ei-feministisiksi? Minäkin ajelen karvojani, kuten olen jo täällä tuonutkin esiin. Silti olen sitä mieltä, että jättäisin mieluusti vaikka kaikki karvat ajelematta, jos siihen ei olisi sosiaalista painostusta, jonka olemassaoloa kulttuurissamme on minun mielestäni aika vaikea kieltää. Karvojen määrä ei varmaankaan tee kenestäkään feministiä, mutta ei liene silti pahitteeksi pohtia toisinaan kauneusihanteita ja syitä siihen, miksi tekee jotakin. Karvasyntieni lisäksi meikkaan ja käytän toisinaan jopa korkokenkiä - ja seurustelen miehen kanssa! (Lisäksi pidin uudesta Bondista, hyi minua.)
Karvattomuuden paheksumisesta tuli muuten mieleeni äitini, joka järkyttyi nähdessään minut saunassa, kun olin siistinyt tuheroani. Käy se siis niinkin päin, toden totta!
Ai niin epilointi! En ole koskaan käyttänyt epilaattoria. Minulle on jäänyt sellainen mielikuva, että epilointi on silkkaa kidutusta ja kipua. Ehkä epilaattoritkin ovat jo nykyään hieman hellempiä? Harrastan yleensä höyläilyä ja karvanpoistorasvoja, mutta höyläily ärsyttää ihoa ja sänki kasvaa nopeasti. Vahaa en ole uskaltautunut käyttämään sisäänpäin kasvavien karvojen pelossa.
Onpa vinhaa ja kuvaavan ristiriitaista, että siirryn sulavasti karvakritiikistä karvanpoistoneuvontaan. Huoh...
(word verification on härskillä tuulella: nuolq)
Epilointi on kivuliasta, mutta se vaihtelee eri ihmisillä. Minulla esim. kipuaisti turtuu alun jälkeen, jolloin se tuntuu lähinnä ikävänä nipistelynä - erästä tiettyä kohtaa lukuun ottamatta, jota en nyt aio tässä tarkemmin määritellä. :) Itselläni epilointi on myös vähentänyt karvan kasvua aika lailla, mitä en pane pahakseni. Jos nyt olisin pitkään ajelematta, tilanne varmaan palautuisi pikkuhiljaa entisenlaiseksi, mutta toistaiseksi näin.
Orange: En pidä posliinia, mutta, kuten sanottua, myönnän ajelevani ja epilaattorilla. ;)
Siren: Kuvittelisin, että sääri- ja kainalokarvat eivät haittaa ihmistä, jonka mielestä on ikävää saada karvoja suuhunsa. Harva kai nuolee antaumuksella sääriä/kainaloita? ;)
Ja vaatiminen on tietysti väärin. Ikävää, että olet törmännyt sellaisiin törttöilijöihin. :P Jos joku vielä esittää karvavaateita, täytyy ehkä alkaa vaatia miehiltä isoa ja paksua peenistä. "Kuule kulta, menisitkö leikkaukseen, kun toi sun on niin piäni..." ;)
Arawn, muistan lukeneeni jostakin naistenlehdestä sellaisesta uutuustuotteesta kuin nuoltava, hyvänmakuinen (makuna oli muistaakseni mansikka!) deodorantti. Tuotteen potentiaalista ostajaryhmää saatan vain ja ainoastaan arvailla...
Ja Siren, olen kyllä törmännyt pariin tyystin karvattomaan tai vähäkarvaiseen lesboksi itsensä määrittelevään naiseen, mutta tämän rajatun kokemuksen perusteella en taida voida sanoa, onko posliini lepakkopiireissä in taikka out. Väistämättä minunkin mieleeni tulee ajatus posliinin viehättävyydestä nimenomaan miehille: mikäs sen riemukkaampaa kuin seurata (oman) peniksen työntymistä sisään alttiin oloiseen majavaiseen! Toisaalta näin joskus jossakin hienossa viihdeohjelmassa myöskin sellaisen kapistuksen kuin alapääperuukki. Niitä oli monenmoisia, mutta omaan mieleeni jäi välkkymään se tähtilippukuvioitu. Peruukki reisien väliin ja vilauttelemaan vaan - jos siis karvojen nypintä ei innosta mutta on kuitenkin siinä määrin ymmärrystä, että tietää, ettei luonnollinen tuhero missään tapauksessa voi olla esiintymiskelpoinen. Vaan eipä sillä että varsinaisesti haluaisin nähdä katukuvassa niitä vilkkuvia luomupehkojakaan, heh. ;)
Jostain syystä muakin nolotti hiukan kertoa, että se tuhero on 50%pienempi kuin ennenvanhaan. Että kuitenkin sitten ajelen ja välitän asiasta...
Mulla varmaan nousis uhma, jos kumppani vaatisi karvattomuutta ja/tai sängettömyyttä seksin edellytyksenä. Vaikka olisi kuinka håtti könsikäs, niin luultavasti ihan vittuillakseni kasvattaisin megapöheikön.
Onneksi jossain Yrjönkadun uimahallissa tai tavallisissa naisten saunoissa ei kukaan tarkkaile tai kommentoi, mutta sitten sellaiset kuntosalit ja vastaavat, joissa käy enimmäkseen nuoria naisia, on ihme vahtaamisen tyyssijoja.
Joskus kännissä keskusteltiin tämän ystäväni, joka suorastaan pakotti minut höyläämään ja yhden miespuolisen kaverin kanssa sheivauksesta ja karvoista ja mies sanoi ajelevansa pari kertaa viikossa vaimonsa karvoituksen saunassa, koska hänestä se vallantunne on niin eroottista! Se oli musta jo hieman pöyristyttävää!
Sairaimpia juttuja minusta on nämä, joissa joku hollywood-julkkishoratsu vilauttelee pimpparistaan bailuissa ja sitten nuorten tyttöjen palstoilla otetaan mallia; kesällä kommandona ja tietyllä tavalla ajeltuna, huh huh! Että näyttelijät ja laulajat ja turhat julkkikset määräävät nyt sitten pillukarvatrendinkin!
-minh-
tosi hyvä, siren! :)
tästä tulee mielen se kun luennolla joku sanoi, että emme itse asiassa tosiaan elä ruumiillisessa kulttuurissa, vaikka moni niin väittääkin. itse asiassa menemme mieluusti niin kauas luontaisesta vartalostamme kuin mahdollista. vartalonkuvat ovat niin täydellisiä, että ne ovat suorastaan epätodellisia, jossain sfääreissä.
entä kipu? hiki?
ja jos nyt miettii seksiä, niin sehän on mitä eritteisintä puuhaa! saako nainen erittää hikeä petipuuhissa?
Taas kerran aivan briljantti kirjoitus, pimppaan tatuoituine posliiniastiastoineen :D
Naisten ulkonäönmuokkauksen välttämättömyyden perusteleminen "toisten huomoonottamisella" saa nykyään absurdeja piirteitä. Olen lukenut ihan tosissaan esitettyjä näkemyksiä siitä, että naisen pitäisi miellyttämisen nimissä (lue: kovettaakseen ohikulkijoiden peniksiä) hankkia silikonirinnat, jos luonto ei ole suonut kurveja tarpeeksi.
Joskus netissä törmäsin sattumalta ns vintageporno-kuviin. Kuvat olivat 70-luvulta, ja mielestäni niitä harvoja oikeasti kiihottavia seksikuvia. Kiihottavuus johtui siitä, että niin miehillä kuin naisillakin oli kunnon karvoitus, eikä silikoneja ollenkaan. Tämäkin on tietty mieltymysjuttu, mutta nyky(mainstream)pornossa ihmiset eivät edes näytä oikeilta, vaan joltain omalta, pornoon designatulta humanoidilajilta.
Oh, mikä lukuelämys! Ja asiaa tämä kyllä onkin. Pidemmän aikaa olen itsekin (miesnäkökulmasta kaiken lisäksi) ihmetellyt pakkomielteistä karvakammoa päälaesta alaspäin. Ihmisiä joita yököttää milloin mikäkin karvoitus, oli kyse rinnasta, selästä, haarovälistä, sääristä, käsivarsista, parrasta... Itse olen sangen karvainen, ja tunnen oloni epämukavaksi jos joudun minkään ihmisryhmän silmien eteen ilman paitaa. Hyvänen aika, entä jos joku ei pidä karvoituksestani? Sanovatko kohta minua apinaksi?! Voi elämä mikä angst!
Karvoituksesta voi pitää, ja siitä voi olla pitämättäkin. Mutta heti kun joku yrittää pakkosyöttää omaa mielipidettään asiasta toiselle, vieläpä kiristämällä (ei seksiä ennenkuin tuo on ajeltu!), kärsivällisyys loppuu heti. Vai et tykkää karvoistani? No mites jos pelattaisiin vaikka erä tammea tässä sängyn ruudullisella päiväpeitteellä, kun ei tälle sängyllä näytä muuta käyttöä tänään tulevan?
Olisiko yhtään reilumpaa karvaisemman puoliskon vaatia itsensä paljaaksi ajellutta teippaamaan peruukin tai pari strategisiin kohtiin ennen sänkypuuhiin suostumista? Ei tietenkään.
Suhteessa molempien täytyy joustaa. Varma tapa lopettaa suhde heti alkuunsa on vaatia kumppania täyttämään omat henkilökohtaiset kauneusstandardinsa, antamatta hänen olla oma enemmän tai vähemmän karvainen itsensä... Ja pidemmän päälle se voi olla ihan hyvä palvelus, koska kuka viitsii elää tuskastuttavan nipottajan kanssa paria päivää kauempaa?
Siren: Olen kuullut, että pornossa miesten karvattomuuden syy on se, että muna näyttää siten isommalta, kun karvat eivät peitä munan tyviosaa :)
Tuokin on tavallaan piirre siitä, että turhamainen "esteettisyys" on nostettu korokkeelle samoin kuin sisällyksettömien elokuvien erikoisefektit. Kunhan jytisee ja on erilaisia valoja, niin sehän riittää (?).
Minusta on surullista jos jollakin elämä menee siihen malliin, että sisältöä joudutaan hakemaan karvattoman pimpin vilauttelemisesta. Ja se gyne vois mennä tutkituttamaan päänsä - voihan sitä lääkärilläkin nuppi lahota. Siltä tuo ainakin vaikuttaa.
Olisi kiva tietää onko karvoitus tämän gynen mielestä jokin biologinen virhe, vähän kuin siitä ei olisi mitään hyötyä - ainoastaan esteettistä haittaa???
Kaveriporukalla kun ollaan saunottu, niin tästä karvattomuus villityksestä on heitetty enemmänkin herjaa. Viimeksi piti ihan kysyä tytöiltä: "Voinko tulla saunaan, vaikka en ole sheivannut?" :o)
Winona Ryderin majava, mmh.. :)
Matkalla: sama ajatus tuli mullekin, eli jos esim. piparin nuolemisessa pari karvaa kauhistuttaa, niin entäs sitten ne eritteet!! Hyh!
Sitä paitsi a) harvemmin ne karvat limakalvoilla kasvaa, ja b) jos joku suuhun joutuisikin, sen saa sieltä pois. Kuinkahan moni mies ongelmitta laukeaa naisensa suuhun, mutta kammoksuu ajatusta karvasta kielensä päällä!
Mielleyhtymiä posliinista: esipuberteettinen lapsi, ärtynyt iho, raapiva sänki, sisäänkasvaneet karvat, kivulias vahaaminen/sokerointi/whatever. Mitkään näistä eivät henk.koht. ole kovinkaan turn on.
Tääkin mukava asia on menty jollain kummallisella tavalla pilaamaan.
Aina on kivaa, kun tytöt koristautuu, laittautuu, nyppii, sheivaa, meikkaa, keimailee, koreilee, push-uppaa, keikuttaa ja nostaa sääriään korkojen päälle, mutta homma menee ihan kiville, kun siitä tehdään jokin kummallinen pakko eikä anneta friidujen rauhassa toimia oman fiiliksen mukaan.
Omasta puolestani vakuutan joka ainoa kerta keskipitkän elämäni varrella tehneeni asiaan ja kumppaniin liittyvät päätökseni jo kauan ennen kuin pyhistä pyhin on paljastunut ja mitä ikinä pitsien alta onkaan löytynyt, olen sitä ilolla tervehtinyt.
------
Renki kolkuttaa piian aitanoveen.
- tullaan tullaan jahka keritään
- kelpaa se kerihtemättäkin!
Mun on pitänyt tätä kirjoitusta kommentoida jo iät ja ajat, mutta en ole saanut aikaiseksi. Aivan mahtavan hyvä kirjoitus. Tekisi mieleni tästä asiasta tehdä jonkinmoinen banderolli pornon saastuttamille miehille (ja naisille) luettavaksi. :) No leikki leikkinä, kyllä mua ihan oikeasti todella pahasti välillä risoo koko karvavillitys. Mikä ihmisiin oikein on mennyt?
Kaikki on kirjoituksessa ja kommenteissa niin hyvin sanottu, että päätän pajatukseni tähän tällä erää.
Karvoista induktiivisesti ylöspäin kohti seksiä.
Oi miksi on ihmisten puhe niin täynnä seksiä.
Monika Fagerholm sanoi, että miksi oletetaan, että jokaisen täytyy olla seksuaalisesti tyydyttynyt. Miksi on normi, että elämässä pitää olla tyydyttävä määrä seksiä?
Tiedän että sieltä tulee pitkä litania perusteluita. Se ei ole pointti. Pointti on se, että on tarpeen kyseenalaistaa näennäiset itsestäänselvyydet, joiden vangeiksi halukkaasti antaudumme.
Näkisin mielelläni niin tiedotusvälineiden kuin meidän elämäämme elävien käyttävän ajatusenergiaamme muihin asioihin kuin iänikuiseen seksituubaan.
Muistuupa karvaisista majavista mieleeni tapaus, jossa nuoren jumalan pärstävärkillä ja upealla leijonanharjatukalla varustettu ankaraa kuolaamista naisissa (myös meikäläisessä) aiheuttanut nuori mies loihe lausumaan ääneen, että hän ei kyllä kattelis hetkeäkään naista joka ei oo ajellu SÄÄRIkarvojaan.
Mielenkiintoni lerpahti saman tien kuin kylmään järveen joutunut heppi.
Pakko kysyä, mistä tuon "majavan" etymologia ja onko laajemminkin käytössä vai onko tänne keskusteluun vain vaivihkaa livahtanut?
Tietämättömät Timbuktussa
"Beaver" on englannin kielessä käsittääkseni aika yleinen eufemismi (tai hellittelynimi, köh) naisen sukuelimestä. Suomessakin on toki omat eläineufemisminsa (kuten mirri), mutta majava ei tosiaan taida kuulua omaan slangiimme, paitsi tietenkin täällä blogissani.
Kiitos valistuksesta
Lähetä kommentti