lauantai 19. heinäkuuta 2008

Porno, naiset ja kärsimys

Porno ei ole helppo kysymys... Olen prostituution laillistamista vastaan. Prostituutiolaista olisi pitänyt tehdä tiukempi, seksin osto ja myynti olisi pitänyt kriminalisoida yksiselitteisesti. Mä ajattelen, että pornossa työskentelevät naiset kärsivät, ja kärsivät siitä aina. Porno ja prostituutio ovat sama asia, koska molemmissa vaihdetaan seksiä rahaan. Porno on ehkä vielä pahempi, koska siinä rahasta harrastettu seksi monistuu useampien nähtäväksi kuin prostituutiossa.

On alueita, joille en tuo feminismiä. Makuuhuoneeseen esimerkiksi.















Tulvan päätoimittaja Anne Moilanen kertoo City-lehdessä (13/08), ettei tuo feminismiä makuuhuoneeseen. On kuitenkin syytä tarkentaa, että kyse on nimenomaan Moilasen omasta makuuhuoneesta, ei esimerkiksi toisten naisten haluista tai heidän harjoittamistaan seksuaalikäytänteistä. Moilasen näkemykset eivät juurikaan poikkea tietynlaisen skandinaavisen feminismin opinkappaleista, joiden mukaan porno ja prostituutio ovat tavalla tai toisella haitallisia ja naiset kärsivät aina, tiesivätpä sen itse tai eivät. Nirhaisen oitis kättä, joka minua ruokkii: myös esimerkiksi Päivystävä feministi juhlistaa blogissaan ruotsalaisen huoltoaseman päätöstä vetää pornolehdet pois myynnistä. Itse en pidä tätä silkkana "sukupuolisensitiivisyytenä" saati sitten sukupuolikysymysten esille tuomisena, vaan liitän sen pikemminkin samaan konservatiiviseen asenneilmastoon, jossa puututaan vaikkapa virkamiesten pornon katseluun heidän työmatkoillaan. Pornoteollisuuteen liittyy toki ongelmia, mutta voidaan kysyä, onko edellä mainituissa tapauksissa kuitenkin kyse pornon mahdollisesta "likaisuudesta" tai illegitiimin seksuaalisuuden "paheksuttavuudesta" tai "loukkaavuudesta". Helsingin Sanomat kertoo, ettei huoltoaseman työntekijä "halunnut työskennellä pornolehtien seassa", mutta uutisesta ei selviä, miksi. Itse olen sitä mieltä, että hyväksikäyttöä vastaan on taisteltava, mutta sex is not the enemy. Vai onko sittenkin?

Moilasen haastattelusta ei valitettavasti käy ilmi, minkä vuoksi porno, naiset ja kärsimys muodostavat väistämättömän kolmiyhteyden, mutta voimme silti yrittää päästä näkemyksen jalanjäljille. Esineellistääkö porno naista, välineellistääkö se hänet ja seksuaalisuuden? Onko pornonäyttelijätär seksuaalisesti traumatisoitunut, onko häntä käytetty hyväksi lapsena? Eikö seksi saa olla kaupallista? Voivatko nautinto ja valuutta käydä koskaan käsi kädessä? Eikö porno vastaa Moilasen esteettisiä mieltymyksiä? Mitä mieltä hän on amatööripornosta? Implikoiko Moilanen, että piiska- ja pissaleikit olisi syytä teljetä neljän seinän sisään yksityisiin makuuhuoneisiin? Ainakaan seksistä ei saa pyytää rahaa eikä omalla ruumiilla ole suotavaa tehdä, mitä haluaa.

Se, mikä minua häiritsee tässä feministisessä keskustelussa on nimenomaan väite siitä, että nainen (ja aina nainen) kärsii riippumatta siitä, mitä mieltä hän itse on omasta toiminnastaan. Entä, jos nämä naiset eivät tarvitse edes Moilasen kaltaista valistunutta feministiä kertomaan heille, että he ovat hyväksikäytön uhreja ja tekevät pimpilleen ja mielenterveydelleen hallaa? Mitä, jos porno on näille naisille sama asia kuin Moilaselle hänen pyhä makuuhuoneensa, jonka ulkopuolelle jätetään feminismi ja seksuaalipolitiikka? Vaikuttaa siltä, että monen keskustelijan on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta hyväksyä sitä, että nainen voi nauttia pornon tekemisestä tai itsensä myymisestä. Minusta tällainen ihmettely on hieman kummallista ottaen huomioon ihmisen seksuaalifantasioiden ja -käytänteiden laajan kirjon. En tarkoita tällä sitä, ettei pornoon tai prostituutioon saisi suhtautua kriittisesti, pidänhän itsekin monia pornon konventioita vähintäänkin esteettisesti tympeinä ja vastustan kaikenlaista pakottamiseen perustuvaa ihmiskauppaa. En kuitenkaan hyväksy pornoteollisuudessa työskentelevien ihmisten omien näkemysten täydellistä sivuuttamista tai heidän kokemustensa väistämätöntä patologisointia.

En myöskään ole Moilasen kanssa samaa mieltä siitä, että prostituutio tulisi yksiselitteisesti kriminalisoida. Prostituutio ei ole mielestäni missään nimessä yksiselitteinen ilmiö ainakaan Moilasen viittaamalla tavalla. Mielipiteeni prostituutiosta eivät ole täysin johdonmukaisia tai loppuun asti mietittyjä, mutta kriminalisointia vastustan yksinkertaisesti sen vuoksi, että ihmisellä tulisi olla oikeus päättää omasta ruumiistaan. Silti esimerkiksi institutionalisoitunut bordellilaitos Saksan tai Hollannin malliin herättää minussa kylmiä väreitä, koska en voi olla ajattelematta, että sellaisessa yhteiskunnassa naisia pidetään lähinnä lihana ja kauppatavarana. Lisäksi laiton prostituutio ja paritus rehottavat kaupunkien laitamilla. Prostituutio ei ole minusta väistämättä esteettisesti vastenmielistä, mutta valtion väliintulo tekee siitä sellaista.

Lienee aika tarkastella omia asenteitaan ja niiden johdonmukaisuutta.

(H.R. Giger: Necronomicon)

12 kommenttia:

Tulta syöksevä lintu kirjoitti...

"Se, mikä minua häiritsee tässä feministisessä keskustelussa on nimenomaan väite siitä, että nainen (ja aina nainen) kärsii riippumatta siitä, mitä mieltä hän itse on omasta toiminnastaan."

Nähdäkseni tällaista voidaan hyvinkin pitää antifeministisenä asenteena, koska se hankaloittaa naisten voimautumista yksilöinä. Näin on, mikäli feminismin on tarkoitus voimauttaa yksilöitä, tässä tapauksessa nimenomaan 'naisia' jotka ovat muutoin sukupuolensa vuoksi tilanteessa, jossa he voivat tehdä itseään koskevia päätöksiä puutteellisesti. Puhe "jengipetturuudesta" ja itsessään epäfeministisistä teoista, kuten tietynlaisesta pukeutumisesta ei voi täten voimauttaa. Tarkoitus on, ettei ihminen tarvitsisi ryhmää identiteettinsä tueksi. En oikein ymmärrä, miten osa feminismiä päätyi liberaalista tai anarkistisesta sisällöstään kulttuurintutkimuksen rattaille. Todellinen karhunpalvelus liikkeelle. Ja jos jotakin tästä vielä ymmärränkin, niin ainakaan en alkuunkaan käsitä sitä, miten ihmeessä 'kulttuurin' 'tekstissä' mielletyistä valta-asetelmista saadaan yht'äkkiä sellaisia, että jokaisen yksilön psyyken koetaan väistämättä rakentuvan niille tavalla, jota ei osaa haastaa tai ohittaa kukaan muu kuin kulttuurikriitikko (Kipnisistä Moilaseen) itse kaunokirjallisine aisteineen. Riippumatta siitä, kuinka tietoisen ja johdonmukaisen kuuloisesti yksilö elämäntapansa ja -valintansa artikuloi. Kyse on varmaankin 'piilotajunnasta' ja koska Freudin oma biologinen determinismi on doktriinin mukaan pahasta, 'kulttuurisesta piilotajunnasta'. *mystisiä kädenliikkeitä*

En pidä pornoa ja prostituutiota kysymyksinä, jotka ratkaistaan lähtökohtaisista yksilökeskeisistä ihmisoikeuksista erillisinä, paitsi niiltä osin kuin yksilön täytyy ottaa vielä sopimuksiin kirjatuista elementeistäkin eroavia lisävapauksia varmistaakseen sen, ettei kukaan puutu tarkoituksella hänen elämäänsä ilman hänen itsensä antamaa lupaa. Ihmisiä ei saa mennä orjuuttamaan ja pakottamaan, eikä kukaan ole syntyjään orja. Mikään konkreettinen teko ei myöskään ole itsessään orjamainen, vaikka marxilais-gramscilainen kulttuuriajattelu eri linjoilla onkin. Marxilaiset(han) eivät tietääkseni ajaneet nykyisiä ihmisoikeuksia (vaikka joitakin sopimusten elementtejä kylläkin). Onkin hauskaa, että/mikäli Martha Nussbaum juuri äskettäin vierailullaan tölväisi tai hänellä tölväistiin niitä suomalaisia feministejä, jotka eivät pidä asevelvollisuutta tasa-arvo- ja ihmisoikeusongelmana (omalla kohdallani tämä on kuulopuhetta). Tölväisy tosin sisältäisi jonkinlaisen spontaanin poliittisen teon elementin ja Nussbaum on näiltä osin osin ollut ajattelussaan sisällöllisesti johdonmukainen tavalla, jota toivoisi jokaiselta, joka koskaan avaa suunsa puhuakseen sosiaalisesta oikeudesta.

Seksualisti kirjoitti...

Nussbaumille kiitos myös johdonmukaisille käsityksille seksityöstä:

http://onecity.wordpress.com/2008/03/19/martha-nussbaum-on-spitzer-and-prostitution-laws/

Mitä tulee valtion ja seksityön väliseen yhteyteen, niin valtio verottaa kaikkea ansiotuloa. Olisi outoa, että seksityöstä saatava tulo olisi jotenkin erilaista.

Parhaassa tapauksessa instituutio seksityön ympärillä tarjoaa turvallisuutta ja hyviä palveluja niin työntekijälle kuin asiakkaallekin. Juuri Saksan bordellejahan on usein kehuttu hyvistä työoloista.

Suomessa keskustelua koko asiasta häiritsee jumalan sanaksi tulkittu parituslaki. Seksipalveluja saa myydä, mutta auta armias, jos joku kehtaa vuokrata huoneistoa seksipalvelujen myyjälle. Erottelu pakottamisen, välistävetämisen ja liiketoiminnan välillä jää tekemättä, kun kaikki järjestäytyminen tulkitaan paritukseksi, kuten vaikkapa Sihteeriopisto-sivusto.

Loppuhuomautus: Moilasen ongelma lienee se, että hän jättää feminismin kyllä omasta makuuhuoneestaan, mutta vastapainoksi tunkee sitä pakolla toisten makuuhuoneisiin...

Seksualisti kirjoitti...

Yllättävän monipuolinen wikiartikkeli Saksan seksityömaailmasta:

http://en.wikipedia.org/wiki/Prostitution_in_Germany

Mademoiselle Vosges kirjoitti...

Jos nainen kärsii prostituutiosta tai pornografiasta, miten voidaan varmistaa, ettei nainen salaa nauti kärsimyksestään?

By the way, pornografiakuvasto on aika kuumottavaa myös miesten ja poikien kannalta. Aika harva mies on kävelevä omnipotentti ainahalukas alistava penis.

Lisäksi olen sitä mieltä, että nimenomaan kulttuuritutkimus tarjoaa mahdollisuuden ymmärtää ja tulkita seksuaalisuutta sen kaikissa muodoissaan - myös sitä, miksi jotkut miehet ja naiset, mutta erityisesti miehet, ostavat prostituoidun palveluksia. Seksi ja suorituskyky miehuuden mittana, ihmisenä onnistumisen mittana, palautuvat kulttuuriin. Myös ajatus siitä että seksi on tai voi olla tunnesiteestä ja parisuhteesta vapaa asia, palautuu kulttuuriin. Ja näiden oletusten ja odotusten puitteissa me sitten sosialisoimme toisiamme, naiset miehiä ja miehet naisia.

Jos porno ja prostituutio samaistetaan kysymyksiin ihmisoikeuksista, voidaan samantien miettiä hieman oman aikamme julkista ihmisoikeusretoriikkaa. Kun jopa ET-lehden kansi huutaa että "seksi on jokaisen oikeus", ollaan todellisten ihmisikeuskysymysten äärellä. Onko seksi jokaisen oikeus? Entäpä onko oikeus kuvata jalkoväliään ja laittaa kuva nettiin jokaisen oikeus?

Jos kiihotun siitä että koskettelen itseäni webbikameralle ja esittelen itsetuottamaani pornografista sisältöä netissä, onko se ok? Entä jos teen sen MacBookini kanssa sängyllä makuuhuoneessa? En ole ihan varma, miten feminismin voisi tässä tapauksessa jättää makuuhuoneen ovien ulkopuolelle. Mutta Anne Moilasella on kyllä kuvissa aina hienot saappaat.

P.s. Anteeksi mahdollisesti urpo kommentti

P.p.s. En kyllä oikeasti kuvaa itseäni webbikameralla (ainakaan vielä)

P.p.p.s. Mutta jos kuvaisinkin niin en kyllä uskaltaisi tunnustaa sitä täällä

Seksualisti kirjoitti...

"Onko seksi jokaisen oikeus? Entäpä onko oikeus kuvata jalkoväliään ja laittaa kuva nettiin jokaisen oikeus?"

Ei ole. Tällaisia oikeuksia ei ole olemassa.

Ihmisoikeudet takaavat kuitenkin perustellusti jokaiselle oikeuden päättää omista asioistaan, ja myös jokaiselle oikeuden tavoitella onnellisuutta. Seksin kohdalla nämä oikeudet tarkoittavat sitä, että kukaan ei saa estää yksilöä toteuttamasta seksuaalisuuttaan.

Oikeuksien käyttöä rajoittavat muut oikeudet. Kukaan ei voi käyttää ihmisoikeuksia perusteena teolle, joka vahingoittaa toista ihmistä.

Seksuaalioikeuksien julistus määrittelee oikeuden seksuaaliseen vapauteen. Sekään ei tarkoita oikeutta seksiin, koska oikeus tuottaa aina sitä tukevia velvollisuuksia. Oikeus seksiin velvoittaisi jonkun tarjoamaan vaatijalle seksiä. Näin ei tietenkään voi olla.

Seksualisti kirjoitti...

Seksuaalioikeuksien julistus löytyy Sexpo Säätiön sivuilta:

http://www.sexpo.fi/

Siren kirjoitti...

Haa, keskustelua! Osallistun oitis, jahka ehdin ja pääsen jotenkin järkevästi nettiin.

Seksualisti kirjoitti...

Tulta syöksevälle linnulle:

Kommenttini oikeuksista oli varsin typistetty, joten sen ongelmatisointi on perusteltua.

Sanoin, ettei ole olemassa oikeutta seksiin tai oikeutta laittaa jalkovälikuviaan nettiin. Tarkentaminen lienee tarpeen. Jos oikeus seksiin ymmärretään kahden ihmisen väliseksi toiminnaksi, niin sen toteutuminen hyväksyttävästi edellyttää aina molempien osapuolten suostumusta.

Oikeudet ovat yksilöille kuuluvia, joten on mahdotonta, että oikeus koskisi myös jotakuta toista yksilöä. Tämän vuoksi Seksuaalioikeuksissa esitetään oikeus seksuaaliseen vapauteen, ei oikeutta seksiin.

Toinen tapaus, oikeus laittaa jalkovälikuvia nettin, on turhan triviaali. Tällainen oikeus voidaan toki johtaa yksilön itsemääräämisoikeudesta, mutta kaikkien ihmisten pikku puuhien luokittelu omien oikeuksiensa alle on absurdia.

Eli ei ole olemassa oikeutta laittaa jalkovälikuvia nettiin. Pikemminkin on oikeus siihen, että kukaan ei ilman perusteltua syytä estä yksilöä käyttämästä vapauttaan.

Ja sitten oikeuskäsityksestäni. Pidän oikeuksia, kuten etiikkaa ylipäänsä konstruoituna järjestelmänä, joka tähtää jonkinlaiseen järjestykseen ihmisten välisissä suhteissa.

Yksilön oikeudet ylipäätään ovat johdettavissa yksilönvapauden ja vahingoittamiskiellon kaltaisista universaaleista ideoista, jotka perustuvat eräänlaiseen kauhun tasapainoon: toisen ihmisen vapautta tai koskemattomuutta rikkova henkilö ei voi johdonmukaisesti vaatia myöskään omaa vapauttaan tai koskemattomuuttaan kunnioitettavan.

Ihmisoikeudet ja seksuaalioikeudet on johdettu tällaisista periaatteista, ja niissä listataan lähinnä tyypillisimpiä erityistapauksia, joissa ongelmia ilmenee. Ja mitä tulee oikeuksien rikkojiin, niin ei kai juuri kukaan pidä oikeuksia absoluuttisina.

Olen kyllä idealisti ihmisoikeuksien kohdalla siinä mielessä, että katson niiden edustavan perusteltua lähestymistapaa ihmisten välisten suhteiden järjestämiseen mielekkäästi.

Vaikka maailman seksologijärjestöllä onkin vain vähän vaikutusvaltaa, niin seksuaalioikeuksien julkistus on kuitenkin käyttökelpoinen apuväline viranomaistyöhön vaikuttamisessa ja seksuaalikasvatuksessa. Eihän liberaalien vaikuttajien kannata luovuttaa joidenkin hallintoelimien hysterian edessä, vaan pikemminkin osoittaa hyvin perustein näiden hallintoelimien tekevän vääriä päätöksiä.

Luet kyllä seksuaalioikeuksia kuin piru Raamattua, jos olet sitä mieltä, että sitä voidaan käyttää esim. kinkyilyn kieltämiseen. Julistus sulkee seksuaalisesta vapaudesta pois "seksuaalisen väkivallan, hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston." S/M tai edes rajut raiskausleikit eivät sisälly näihin osallistujien suostumuksen johdosta.

Kertoisitko, mikä sinua seksuaalioikeuksien julistuksessa oikein risoo? Nythän lähinnä ilmoitat, että oikeudet ovat laimeita, koska niiden yli kävellään siellä täällä. Tuolla asenteella orjuuttakaan ei olisi koskaan lakkautettu...

Seksualisti kirjoitti...

Vielä Tulta syöksevälle linnulle:

Kommenttisi lopussa rinnastit oikeuden terveydenhuoltoon ja oikeuden seksiin. Rinnastus on aika kutkuttava ja pohdin sitä tovin.

Rinnastuksen ongelmaksi saattaa koitua se, että seksuaalista mielihyvää on mahdollista saada monilla eri tavoilla. Oikeus seksiin voi siis tarkoittaa sitä, että kaikilla on oikeus runkata ja käyttää seksileluja.

Olisikin vaikea perustella sitä, miksi juuri kahdenvälinen seksi olisi tämän positiivisen oikeuden kohteena. Nimittäin yhdynnästä kieltäytyminen on perusteltua ruumiillisen koskemattomuuden nojalla - se on kuitenkin perustavan tason oikeus.

Parempi rinnastus olisi ehkä kysymys siitä, millä perusteella hieroja tai runkkauspalvelun tarjoaja saa valikoida asiakkaansa.

Toisesta näkökulmasta asiaa voidaan tarkastella siten, että valtio ryhtyisi korvaamaan joissakin tapauksissa seksipalvelujen ostamista (kuten Tanskassa taitaa tapahtua nykyään). Tämän perustaksi ei mielestäni kuitenkaan tarvita erillistä oikeutta seksiin, vaan käsitys siitä, että joidenkin hyvinvointi tai terveys on merkittävällä tavalla heikentynyt seksin puutteen takia.

Seksualisti kirjoitti...

Tulta syöksevälle linnulle:

Keskustelu on niin monipolvinen, että vastaan paloissa. Minua haluttaisi siirtää tämä keskustelu suulliseen muotoon, jotta erinäisiä väärinkäsityksiä ja -luentoja voisi purkaa tehokkaasti. Eli jos sinua kiinnostaa keskustella, niin minut tavoittaa profiilini kautta.

***

Horisontaaliset ja vertikaaliset oikeushenkilösi koostuvat myös yksilöistä. Juridisia oikeuksia voidaan myöntää vaikkapa kiville, mutta oikeusfilosofiassa tarkastellaan yksilöitä. Oikeuksilta katoaa perusta, jos sulkeistetaan pois yksilö, joka voi kärsiä vahinkoa tai jonka vapautta voidaan loukata. Etiikka sukujen tai yhtiöiden välisenä toimintaohjeistona on aika absurdi ajatusleikki.

Juuri tällainen tasojen sekoittuminen tekee tästä keskustelusta kovin tahmeaa. Ymmärrän hyvin huolesi siitä, että julistuksia voi käyttää poliittisina pelivälineinä, mutta itse näen silti parempana toimia vapauden ja hyvinvoinnin puolesta vaikka epätäydellisin välinein. Täydellisiä ja ongelmattomia keinoja ei ole olemassakaan.

Orjuus laillisena instituutiona on lakkautettu juuri liberaalin poliittisen aktiivisuuden ansioista. On aivan eri asia, jatkavatko jotkut orjuuttamista laittomasti.

***

Seksistä: Essentiaa en kaipaa minäkään, mutta riittävät ehdot "seksi" -sanan käytettävyydelle on mahdollista löytää kiihottumisen ja nautinnon käsitteiden avulla. Seksin eri muotoja sitoo toisiinsa pikemminkin perheyhtäläisyys kuin essentia.

Seksi on sinällään eettisesti neutraalia, joten sen erilaisten lajien hyväksyttävyys ei ole kiinni mielihyvästä, vaan yleisen etiikan asettamista ehdoista. Tässä palaamme jälleen oikeuksiin ja erityisesti suostumuksen käsitteeseen.

***

Lääkäri-esimerkissäsi kyse on ammatillisesta instituutiosta, johon on sisällytetty vaatimukset auttamisesta, tasapuolisuudesta ja syrjimättömyydestä. Näitä ei voi olettaa kaikkien ammattien ominaispiirteiksi tai arvoiksi. Ja vielä vähemmän ne kuuluvat muun sosiaalisen elämän oletusarvoihin.

Suurempi kysymys koskee ylipäänsä ammatinharjoittajan oikeutta valikoida asiakkaitaan, ja sitä millä perusteella valikointi tapahtuu. Laillinen valikointi tapahtunee nykyään pitkälti kohderyhmärajauksin ja erikoistumalla, mutta myös hygienia-, terveys- ja turvallisuusperusteilla.

Seksin myymisen voidaan ehkä todeta olevan palveluna niin henkilökohtaista, että alalle sopii hyvin laajaperustainen oikeus valikoida asiakkaita.

Kuitenkaan toistaiseksi lääkärinkään ei ole pakko jatkaa ammattinsa harjoittamista, mikäli hänelle tuottaa ylitsepääsemättömiä vaikeuksia hoitaa joitakuita potilaitaan.

Rotta kirjoitti...

Nimimerkki Mummo muu sanoi Rauno Rasasen blogissa minusta parhaimman määritelmän pornosta:

Porno on reilun kaupan hyödyke. Se ei koskaan yllätä, ei petä, ei anna luvattua enempää eikä vähempää.

Eipä tuo muuta tarvihe.

Anitta kirjoitti...

Olen miettinyt paljon juuri näitä samoja kysymyksiä kuin Siren, eivätkä minunkaan kantani ole aivan yksiselitteisen selvät. Kuitenkin olen juuri samoilla linjoilla kuin Siren tässä tekstissään.

Voiko nainen edes itse esineellistää itsensä?

Porno on ymmärrettävästi väärin silloin, kun oletetaan, että pornossa esiintyvät ihmiset eivät tee sitä täysin vapaaehtoisesti. Minusta tuntuu kuitenkin oudolta olettaa, että kukaan nainen tai ihminen ei voisi haluta esiintyä pornossa täysin vapaaehtoisesti, jopa tästä työstä nauttien. Prostituution suhteen on samoin.

Ongelmallisinta pornossa (ja prostituutiossa) onkin mielestäni, miten voidaan varmistaa, ovatko siihen osallistuneet henkilöt toimineet vapaaehtoisesti.

Minusta on häiritsevää, että monet feministit tuomitsevat sekä pornon että prostituution ja jopa alusvaatemainoksissa esiintymisen pohjalta "koska itse en haluaisi tulla esitetyksi/nähdyksi niin". Tällainen argumentaatio on yhtä loogista, kuin että homoseksuaalisuus olisi väärin, jos itse ei halua olla homo...

Hieman aiheen vierestä: elokuva-alaa opiskellessani olen jossain vaiheessa oivaltanut, että näyttelijät saattavat kokea traumaattisiksi ja ahdistaviksi myös esimerkiksi väkivaltaelokuvissa esiintymisen. En silti muista koskaan kuulleeni kenenkään sanovan, että väkivaltaelokuvat pitäisi kieltää, koska on vaikeaa varmistaa, että niiden kuvauksissa ei ole painostettu näyttelijöitä tekemään ahdistavia asioita. Väkivallan kontekstissa puhutaan aina vain siitä, miten tällaisen materiaalin katsominen vaikuttaa yleisöön.

Periaatteessa olen sitä mieltä että aikuisen ihmisen, naisen ja feministin on otettava itse vastuu omista valinnoistaan ja olla arvostelematta muiden valintoja omista lähtökodistaan - jos siis joku haluaa näytellä porno tai väkivaltaelokuvissa, hänen mielenterveytensä on hänen omalla vastuullaan, ei muiden.

Oma lukunsa on tietysti se, että niin pornoteollisuuden kuin prostituutionkin piirissä on paljon ihmiskauppaa ja epävapaata työtä. En kuitenkaan tiedä, onko tämä riittävä peruste koko ilmiöiden kriminalisoimiseen. Liittyyhän ihmiskauppa ja epävapaatyö myös elintarviketeollisuuteen, eikä sitäkään voida sillä perusteella teollisuuden haarana kriminalisoida.