DTM:n punahehkuinen valaistus loi sopivan synnillistä tunnelmaa eilisessä Vinokinon keskustelutilaisuudessa, jossa Pornoakatemian tutkijat rupattelivat lesbopornosta ja provosoivat yleisön käymään keskustelua, joka ei liittynyt mitenkään aiheeseen. Tilaisuuden avasi saksalaisen Manuela Kayn lesbopornofilkka Airport (1994), joka oli lesboilta lesboille suunnatun pornon pioneeriteoksia. Olimme herättäneet ystäväni kanssa runsaasti pahennusta lähipiireissämme osallistumalla moisiin seksikekkereihin ja katsoimmekin parhaaksi ottaa pari rohkaisuryyppyä ennen kuin antautuisimme kollektiiviselle pornon katselulle. Mieliämme varjostivat ajatukset 1970-luvun hikisistä pornoteattereista, joissa vierustoverin käsi saattaisi löytyä sopimattomista paikoista heti, kun silmä välttäisi. Päätimme kuitenkin uhrautua jalosti tieteen alttarilla ja astuimme sisään.Puolituntinen Airport jätti jälkeensä mielikuvia vessoihin viehtyneistä lentoemännistä, S/M-nahkalesboista ja omituisista vaateviritelmistä. Elokuva oli tehty puolittain kieli poskessa eikä se herättänyt ainakaan minussa juurikaan kiihottuneisuutta: pikemminkin oli kiinnostavaa katsoa naiselta naiselle tehtyä pornoa, jonka naiskuvat olivat hyvin erilaisia kuin mainstream-heteropornon. Toki elokuvassa kierrätettiin tyypillisiä pornokliseitä anaalidildoista ryhmäseksiin ja purukumin jauhamiseen (!), eikä se sinänsä poikennut pornon klassisista konventioista. (Olen ilmeisesti jäänyt jostakin paitsi, koska en ole aikaisemmin tiennyt, että saksalaisten pornoelokuvien karva-Horstilla on taipumus mässyttää purkkaa aktin aikana.) Kirjoitin joskus aikaisemmin omasta suhteestani pornoon enkä ole sittemmin tullut hullua hurskaammaksi aiheen suhteen. Miksi lesbopornon on oltava poliittista? Voiko se tähdätä silkkaan nautintoon? Onko mainstream-pornosta poikkeaminen väistämättä poliittista? Manuela Kay ei käsittääkseni pyrkinyt tekemään poliittista pornoa, mutta silti lesbopornon katsominen on kuin tekisi päivän hyvän työn, niin kuin Jatulintarhan Jenny Kangasvuo totesi puheenvuorossaan.
Oli erinomaisen kiinnostavaa tutustua akateemiseen pornotutkimukseen ja -diskurssiin, vaikka Antu Soraisen johtama keskustelu jäikin hieman lyhykäiseksi ja suppeaksi. Paikalla olivat lesbotutkija Tuula Juvonen, pornotutkija Susanna Paasonen ja jo mainitsemani Kangasvuo. Erityisen harmillista oli, että yleisökeskustelulle jäi hyvin vähän aikaa ja senkin valtasivat pääosaksi äänekkäät häiriköt. Pohdimme ystäväni kanssa sitä, miksi joka paikassa on oltava taho, joka kysyy, miksi nuoret tytöt "kääntyvät" tai "joutuvat" lesboiksi. Tämänkin kysymyksen esittäjä oli saapunut paikalle ensimmäisten joukossa reilusti etuajassa ilmeisesti tirkistelemään lesbopornoa ja paheksumaan erilaisia seksuaalisuuksia. Voi hyvää päivää, sanon minä. Kun odottelimme ystäväni kanssa ratikkaa pakkasesta paukkuvalla kadulla, totesimme keskustelutilaisuuden olleen jopa jollakin tapaa terapeuttinen. Tutkijat käsittelivät pornoa monipuolisesti ja kriittisesti, mutta eivät sillä tavoin, että se olisi väistämättä jotakin likaista ja pahaa. Oli vapauttavaa seurata keskustelua, jossa porno oli suorasukaisesti esillä ilman mystistä kielletyn huntua.
Lopuksi vielä Vinokino-mainos: kaikki lesbo- ja homoelokuvista kiinnostuneet, mars mars Ateneumiin ja Andorraan! Omassa ohjelmassani ovat ainakin Naiskooste ja edellisen polkkaukseni opettajateemaa jatkava Loving Annabelle.
4 kommenttia:
Hassua, miten tätäkään viestiä ei kukaan ole käynyt kommentoimassa. Enkö ole ainoa, joka suhtautuu pornoon hysteerisesti? ;)
Kiva tietää, että paneelista oli jotain iloa. Panelistina oli todella vaikeaa arvioida yleisön fiiliksiä niitten leikkaussalitasoisten lamppujen vuoksi.
Hyvä tietää, että ne oudot yleisökysymykset voi tulkita häiriköinniksi, koska itselleni jäi niistä vähän outo olo, kun ei voinut päätellä, että oliko ne esitetty vakavissaan vai mitä ihmettä.
Harmitti kovasti, kun en itse ehtinyt tuohon tapahtumaan, enkä Vinokinostakaan nähnyt kuin yhden leffan - mitäs piti mennä lauantaitenttiin juuri sinä viikonloppuna, kun jotain tapahtuu...
Eniveis lesbopornosta: se vähä, mitä olen kyseistä genreä nähnyt, on lähinnä herättänyt vaivaantuneisuutta. Johtuneeko siitä, että naisten naisille tekemässä - feministisessä? - pornossa ei ole totuttua "miehistä katsetta", jota itsekin usein (defaulttina?) käyttää katsoessaan esim. (esineellistettyjä) naisvartaloita tai nimenomaan pornoa. Lesbopornossa kun juuri on noita erilaisia naiskuvia: ihan fyysisesti normipornostaroista eroavia naisia, eri kuvaustapoja ja tietysti naiset subjekteina. Ja tuollaiseen kun ei voi käyttää sitä miehistä katsetta niin johan sitä hämmentyy!
Tai sitten muuten vain tuntuu vaivaannuttavalta katsoa kun muut hässii :)
Aalo: Hyst, hyst! ;)
Jatulintarha: Oli varmasti hämmentävää, kun ei pystynyt seuraamaan yleisön reaktioita. "Häiriköinti" lienee aika kärjistetty ilmaisu, mutta ainakaan oman tulkintamme mukaan kysymyksiä ei esitetty vitsillä. Naispuolinen kyselijä huuteli jo Airportin aikana itsekseen jotakin eikä hänestä oikein ottanut selvää, mistä on kyse. Minua lähinnä ärsytti se äijänköriläs, jota kiinnosti "kääntyminen" lesboksi. :)
Nasse: Minua nolotti hieman katsoa Airportia, mutta se johtui epäilemättä suurimmaksi osaksi siitä, että katseli muiden hässimistä yleisön jäsenenä. Sekin on varmaan totta, että oma silmä on niin tottunut male gazeen, että siitä poikkeava pornokuvasto hämmentää! Pitäisi nähdä enemmän lesboilta lesboille suunnattua pornoa, että osaisi etsiä syitä tuntemuksiinsa. Vielä kun sitä löytyisi jostakin...
Lauantaitentit, urghs. Valtsikan tenttikäytäntö on ihan pöpi.
Lähetä kommentti