Ensimmäiseksi R&A-tuttavuudekseni päätyi tänä vuonna elokuva, jonka tiesin etukäteen sisältävän japanilaista pehmopornoa ja sangen erikoisia juonenkäänteitä. Elokuvaa ennen tissuteltujen mansikkamargaritojen ja sietämättömän vessahädän ohella Meike Mitsurun The Glamorous Life of Sachiko Hanai (2003) paljastui ihan mainioksi perjantai-illan ratoksi, joskin olisin odottanut elokuvalta jopa hieman vinksahtaneempia ja hauskempia edesottamuksia. Jo alusta alkaen on selvää, että leffan pääosassa ovat Sachiko Hanain terhakat rinnat ja pyöreä takamus. Kyltymätön Sachiko viettelee niin isän kuin pojankin, onnettoman runkkarin ja pohjois-korealaisen palkkatappajan. Elokuvan miehet ovat lähinnä kiimaisia kaneja, jotka eivät saa tarpeekseen Sachikon ihanista kummuista ja mättäistä. Osansa tästä riemusta saa myös George W. Bushin kloonattu sormi (!).
On sanomattakin selvää, että elokuva on silkkaa sexploitaatiota ja naisen vartalon esineellistämistä. Toisaalta elokuvassa on myös paljon absurdia huumoria ja itseironiaa: siinä naureskellaan perinteisille pornokliseille eikä edes yritetä esimerkiksi piilottaa vaijereita, jotka kannattelevat Bushin tähtilippuun verhottua sormea. Sachikon erikoisilla seksikokemuksilla ratsastetaan uuvuttavuuksiin asti, tämä kun ei kykene tuntemaan seksuaalista nautintoa itse aktin aikana vaan vasta myöhemmin, yleensä kiemurrellen tällöin orgasmin kourissa eri miesten edessä. Koomisten seksiaktien lisäksi elokuvassa on myös yksi raiskauskohtaus, joka tuntuu perin irralliselta ja hämmentävältä. Irrallisuuden tuntu on kyllä läsnä koko elokuvassa, vaikka siinä jonkinlainen juoni onkin. Pehmopornon lisäksi se tarjoaa jonkinlaista Bush-parodiaa ja -kritiikkiä, järjetöntä länsimaista tiedejargonia ("Ooh! Sano vielä 'Noam Chomsky'!") ja - pehmopornoa. Elokuvassa ei näytetä, kuinka juttu menee toiseen juttuun, mutta alaston naisvartalo on siinä kieltämättä kattavasti edustettuna, vaikka haarojen väliin ei mennäkään. Siveettömimmillään kiihottunut (mies)professori remuaa portaissa pelkät kireät alushousut jalassaan.
Myönnettäköön, että elokuva sai tällaisen ärtyneen feministinkin nauramaan, vaikka välillä oli toki vähän irvisteltävä ja pyöriteltävä silmiä. Absurdin huumorin ja surrealismin ystävälle elokuva voi tarjota ihan hupaisan kokemuksen. Imdb:n katsoja-arvostelussa nimimerkki Dick Steel kuitenkin toteaa: "If you're feeling horny, then this movie might just be your cup of tea." Ehkä, ehkä ei.
On sanomattakin selvää, että elokuva on silkkaa sexploitaatiota ja naisen vartalon esineellistämistä. Toisaalta elokuvassa on myös paljon absurdia huumoria ja itseironiaa: siinä naureskellaan perinteisille pornokliseille eikä edes yritetä esimerkiksi piilottaa vaijereita, jotka kannattelevat Bushin tähtilippuun verhottua sormea. Sachikon erikoisilla seksikokemuksilla ratsastetaan uuvuttavuuksiin asti, tämä kun ei kykene tuntemaan seksuaalista nautintoa itse aktin aikana vaan vasta myöhemmin, yleensä kiemurrellen tällöin orgasmin kourissa eri miesten edessä. Koomisten seksiaktien lisäksi elokuvassa on myös yksi raiskauskohtaus, joka tuntuu perin irralliselta ja hämmentävältä. Irrallisuuden tuntu on kyllä läsnä koko elokuvassa, vaikka siinä jonkinlainen juoni onkin. Pehmopornon lisäksi se tarjoaa jonkinlaista Bush-parodiaa ja -kritiikkiä, järjetöntä länsimaista tiedejargonia ("Ooh! Sano vielä 'Noam Chomsky'!") ja - pehmopornoa. Elokuvassa ei näytetä, kuinka juttu menee toiseen juttuun, mutta alaston naisvartalo on siinä kieltämättä kattavasti edustettuna, vaikka haarojen väliin ei mennäkään. Siveettömimmillään kiihottunut (mies)professori remuaa portaissa pelkät kireät alushousut jalassaan.
Myönnettäköön, että elokuva sai tällaisen ärtyneen feministinkin nauramaan, vaikka välillä oli toki vähän irvisteltävä ja pyöriteltävä silmiä. Absurdin huumorin ja surrealismin ystävälle elokuva voi tarjota ihan hupaisan kokemuksen. Imdb:n katsoja-arvostelussa nimimerkki Dick Steel kuitenkin toteaa: "If you're feeling horny, then this movie might just be your cup of tea." Ehkä, ehkä ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti