Taannoisena iltapäivänä istuin tuomiokirkon portailla ja kirjasin ylös eloni säkeitä: kireys ruumiissani, uupumus, pelko ja hämmennys. Samaisena aamuna minut tyrmättiin valkotakkiauktoriteetilla ja kutistuin niin pieneksi, että olin kadota. Matkalla kotiin rintaani puristi raivo, epäusko ja tukahdutettu itku: one more casualty, you know we're too EASY easy easy. Olen niin ankara itselleni, että kovetan ruumiini. Joinakin iltoina ennen nukahtamista pelkään valtavasti. Olen varma, että kaadun enkä enää nouse. Ihmiset tuijottavat. Näitä pohdin ja pyörittelin portailla istuessani. Satunnainen tuuli tarttui tukkaan ja unkarilainen nainen kysyi minulta tietä paikkaan, joka kuulosti erehdyttävästi "hyminätalolta". Mitä helvettiä? Pelkäsin hulluja ampiaisia ja tunsin oloni paljaaksi ja suojattomaksi.
Tällä kertaa aion tutustua ruumiiseeni lempeästi ja hellästi. Kuinka se tapahtuu? Lempeyskin sattuu niin kovasti, että pelkään lamaantuvani. Olen hakenut hyväksyntää ihmisiltä, joilta en sitä tarvitse. Puhuin paljon pysähtymisestä ja itseni kuuntelemisesta, mutta vasta sitten, kun harhailin käytävällä avuttomana ja henkeäni haukkoen, sen tein. En ole vielä levollinen enkä edes kovin luottavainen, mutta pienin askelin alan ehkä tavoittaa itseäni. Kuinka kaipaankaan lämpöä ja raukeutta! Kaiken hämmennyksen keskellä en kuitenkaan ole yksin, mikä on kovin helpottavaa.
Olen muuten nähnyt hirvittävän visuaalisia ja vaikuttavia unia viime aikoina. Eräs yöllisistä ilotulituksistani sijoittui kummallisen kauniiseen post nuclear blast -maailmaan, jossa rämmin halki soiden ja vesien oppaanani leijonaa muistuttava mies. Hän jätti minut peseytymään ruosteisen suihkun alle. Olin alaston ja kaunis. Äänekkään ja haisevan ihmislauman karauttaessa paikalle rämisevällä autonrotiskolla tulin yhtäkkiä liian tietoiseksi valveminästäni ja heräsin, vaikka silmäni olivat yhä kiinni. Yritin takertua vimmaisesti unen tunnelmaan ja huutaa opastani avuksi, mutta en kyennyt selättämään itseäni ja avasin silmäni. Toisaalta olisin kuitenkin vain päätynyt raiskatuksi ja silvotuksi.
Tällä kertaa aion tutustua ruumiiseeni lempeästi ja hellästi. Kuinka se tapahtuu? Lempeyskin sattuu niin kovasti, että pelkään lamaantuvani. Olen hakenut hyväksyntää ihmisiltä, joilta en sitä tarvitse. Puhuin paljon pysähtymisestä ja itseni kuuntelemisesta, mutta vasta sitten, kun harhailin käytävällä avuttomana ja henkeäni haukkoen, sen tein. En ole vielä levollinen enkä edes kovin luottavainen, mutta pienin askelin alan ehkä tavoittaa itseäni. Kuinka kaipaankaan lämpöä ja raukeutta! Kaiken hämmennyksen keskellä en kuitenkaan ole yksin, mikä on kovin helpottavaa.
Olen muuten nähnyt hirvittävän visuaalisia ja vaikuttavia unia viime aikoina. Eräs yöllisistä ilotulituksistani sijoittui kummallisen kauniiseen post nuclear blast -maailmaan, jossa rämmin halki soiden ja vesien oppaanani leijonaa muistuttava mies. Hän jätti minut peseytymään ruosteisen suihkun alle. Olin alaston ja kaunis. Äänekkään ja haisevan ihmislauman karauttaessa paikalle rämisevällä autonrotiskolla tulin yhtäkkiä liian tietoiseksi valveminästäni ja heräsin, vaikka silmäni olivat yhä kiinni. Yritin takertua vimmaisesti unen tunnelmaan ja huutaa opastani avuksi, mutta en kyennyt selättämään itseäni ja avasin silmäni. Toisaalta olisin kuitenkin vain päätynyt raiskatuksi ja silvotuksi.
2 kommenttia:
Leijonaa muistuttava miesoppaasi tuo mieleeni ystäväni Jungin ja hänen ajatuksensa "sisäisestä miehestä", animuksesta, joka naisen sisällä asustelee. (Renen kirja "Nainen tiennäyttäjänä" pohjautuu samaiselle ajatukselle naisesta miehen sisällä). Saarikoski kirjoittaa puolestaan Hämärän tanssien alussa: "tyttö / kaunis kuin voikukka / otti minua kädestä ja sanoi/ Minä olen valo joka johdatan sinut pimeään..." Danten Jumalaisessa näytelmässä Beatrice toimii samankaltaisena opashahmona retkillä helvetissä. Jotenkin mieleeni tulee myös Narnian Aslan-leijona.
Kielesi on hyvin raikasta ja selkeää, miellyttävää lukea.
Voimia ja johdatusta sinulle, rakas ystäväni. - P.
Leijonamies oli lisäksi suojelijani ja hyvin seksuaalinen hahmo. Itsellenikin tuli mieleen Aslan ja hahmosta ulkoisesti Hirviö Disneyn Kaunotar ja hirviö -piirretystä (tällä tosin ei ollut päällään smokkia ;P). Verisessä kammiossa on muuten "Tiikerin morsian"-niminen versiointi samaisesta sadusta.
Lähetä kommentti