tag:blogger.com,1999:blog-8098301065988151499.post7264777877074784780..comments2023-03-27T06:06:22.726+03:00Comments on Sudet tulevat: Nautinnosta, ihosta, hajustaSirenhttp://www.blogger.com/profile/11539265887869366298noreply@blogger.comBlogger9125tag:blogger.com,1999:blog-8098301065988151499.post-36429637738487714682010-05-21T11:26:46.969+03:002010-05-21T11:26:46.969+03:00Hillitöntä, että olet ollut Akateemisen Lukulampus...Hillitöntä, että olet ollut Akateemisen Lukulampussa kuuntelemassa – ja jopa sen vuoksi kiinnostunut Ilmestyksestä. Muistan, miten ontto olo jäi, kun kirjakauppa kumisi tyhjyyttään, eivätkä näkyvillä kirjariveille kumartuneet ihmiset juuri päätään nostaneet. Toisaalta ymmärrän sen suomalaisena ylikohteliaisuutena: lukeminen oli yllättävän intiimiä, ja vaikka en varsinaista eroottista kohtausta valinnutkaan, oli hyvä, että aivan korokkeen edessä ei ollut kaarevaa ihmismuuria. <br /><br />Olen sanomattoman iloinen, että oma ääneen lukemiseni sai sut tarttumaan kirjaan. No, ainakin suunnittelemaan siihen tarttumista. Lukijapalautteen mukaan täytyy kuitenkin sanoa, että Ilmestys tuntuu ihan aluksi paljon vaikeammalta kuin onkaan. Ei kannata luottaa kritiikkien mainostukseen vaikeudesta, jos pitää runsaasta kielestä, eikä pelästy ruumiillisuutta.<br /><br />Eräs lukemisessaan lapsirajoitteinen kirjailijakollega (humoristiksikin ylistetty) kommentoi kirjaa näin: ”Miksi kukaan ei ole sanonut, että tämä on näin seksikäs kirja! Olisin lukenut vielä suuremmalla innolla ja aiemmin, jos olisin tiennyt.” <br /><br />Olen sitä miettinyt, että olisiko seksistä puhumattomuudessa kyse samasta ylivarovaisuudesta kuin Akateemisen lukutilaisuudessa. Kun kirjassa kuvataan lesborakkautta, tuntuiko toimittajista sopimattomalta mainita, että se on myös täynnä seksiä? Sain monilta (heteronaisilta) palautetta, että he ovat kokeneet ”juuri noin” ja että nimenomaan aistillisuuden ja arkisuuden kuvaus oli koskettanut heitä. He tunnistivat itsensä ja kokemusmaailmansa kirjasta. Aistillisuus ehkä on jotakin, joka ylittää sukupuolirajan? Niin minäkin kirjoittaessani ajattelin.<br /><br />Yllättäen olen saanut jonkin verran palautetta myös melko nuorilta tytöiltä, jotka ovat pitäneet kirjaa koskettavana ja vetävänä (heh, monellakin tapaa). Mietin sitäkin, miksi monissa kritiikeissä kieltä pidettiin kovin haastavana, mutta nuoret (ja kokemattomammat?) lukijani kuitenkin samastuivat siihen ongelmitta. <br /><br />Toki kelpo osa varsinaisesta kritiikistä piti Ilmestyksen aistivoimaisuutta ylimitoitettuna, ja hyväksyn sen sillä ajatuksella, että he eivät ole minun lukijoitani. He ovat Seppälän lukijoita. Kaikkien ei tarvitse pitää kaikesta, enkä minä voi olla yrittämättä tavoitella juuri sitä minulle merkityksellistä kielessä, kuvailussa sekä henkilöissäni. Seksuaalisuus on niin olennainen osa ihmisyyttä, sen juonteet kulkevat niin monen asian pohjalla, tässä arkisessa aamukahvipöydässäkin, että en vain voi jättää tökkimättä sinne. Niin se vaan menee. Tuli tunkkaista tai ei. <br /><br />Tietyssä mielessä olen onnekas, että kritiikit jättivät seksuaalisuudet rauhaan, koska – kuten aiemmassa viestissäni sanoin – yleinen asenne tuntuu olevan se, että seksuaalisuudessa on halpuuden leima. Kioskikirjallisuutta. Tarpeita ei saa tyydyttää, pitää vain tarjota älyllistä pureskeltavaa. Mutta minun tavoitteeni on tarjota molempia samaan aikaan.<br /><br />Yritin menestyksettä löytää kritiikkiä, jossa Ilmestyksestä sanottiin, että "siinä riittää kerroksia ja pureskeltavaa kuin Straussin oopperassa", mutta en löytänyt. Se on vain jäänyt mieleeni, koska Salomehan on Straussin ooppera ja olennainen avain Ilmestyksen ymmärtämiseen.<br /><br />**<br /><br />Itse tein viime kesänä Oliviaan esittelyn Houellebecqin esikoisesta Halujen taistelukenttä, ja siitä minulle jäi kyllä varsin tyydyttämätön olo. Mutta siinä ei ollutkaan rakkautta. Eikä rakkautta voi mielestäni kuvata kuvaamatta seksiä. Seksiä voi tietenkin kuvata muutenkin kuin vain kuvailemalla aktia. Itse asiassa, voisi olla parasta, jos ei kuvailisi. En ole vielä kehittynyt kirjoittajana niin pitkälle, että osaisin, myönnettäköön.<br /><br />Tähän hymiö. :)Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8098301065988151499.post-34971994066801721642010-05-16T22:49:11.561+03:002010-05-16T22:49:11.561+03:00Nuo leimat ovat kyllä tympeitä ja höperöitä! ...Nuo leimat ovat kyllä tympeitä ja höperöitä! Mä olen sitten varmaan jonkinlainen seksihullu. ;)Sirenhttps://www.blogger.com/profile/11539265887869366298noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8098301065988151499.post-247594326943614852010-05-16T19:40:10.375+03:002010-05-16T19:40:10.375+03:00Mua taas ei yhtään kiinnosta lukea seksikuvauksia ...Mua taas ei yhtään kiinnosta lukea seksikuvauksia tai jotkut kliseet, jotka jättävät tilaa omalle mielikuvitukselle, riittävät. <br /><br />Olen 3- kymppinen ja sain jo 10 vuotta sitten yliannostuksen seksin katsomisesta/seksistä lukemisesta. Tällaista ei nykyään voi kai edes sanoa ääneen ellei halua tulla leimatuksi estyneeksi, seksikielteiseksi jne. Kyllä mä seksistä tykkään, mutte mieluiten kokijan roolissa. ;)Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8098301065988151499.post-56552620355583139292010-05-16T12:01:10.644+03:002010-05-16T12:01:10.644+03:00Essi, tunnistan tuon eroottisen kielen ongelman. S...Essi, tunnistan tuon eroottisen kielen ongelman. Seksistä on vaikea kirjoittaa lankeamatta kuluneisuuksiin, unohtamatta konnotaatioita johonkin kevyeen, naurettavaan, epäuskottavaan. Seppälää en ole lukenut, mutta en oikeastaan lue Houellebecqin halukuvauksia ironiana. Minulle hänen seksikohtauksensa eivät ole etäännyttäviä, päinvastoin. Pikemminkin tunnistan niissä kouriintuntuvasti halun ja tarpeen. Lisäksi pidän tavasta, jolla teoksen protagonisti herkistyy rakastuessaan. Se vaikuttaa myös teoksen kieleen. <br /><br />En silti suhtaudu maalailevampaan erotiikkaan tunkkaisena. <br /><br />Ilmestys odottelee muuten kirjahyllyssäni itseensä tarttumista. Kirjan kieli jäi mieleeni, kun kuulin sinun joskus lukevan teosta ääneen Akateemisessa. Millaista palautetta olet saanut teoksen erotiikasta?<br /><br />Myytinmurtaja, romaani on monella tavoin varsin kevyt ja hauska. Puhumme ehkä erilaisesta antautumisesta, mutta kyllä, lopulta tämä harmaa, tylsä virkamies myös antautuu. Hän rakastuu, ihmettelee hyvää onneaan ja sitä, miksi tuo ihastuttava, älykäs ja menestynyt nainen haluaa olla hänen kanssaan. Pidän teoksen ilkeästä huumorista (erästä miestä kuvataan mm. "vammaiseksi delfiiniksi"), itseironiasta ja kuivasta, tarkasta havainnoinnista. Se antaa mielestäni myös varsin uskottavan kuvan yhdenlaisesta länsimaisesta seksituristista, jopa seksiturismin dynamiikasta. Teos ei ole missään nimessä epäeroottinen: päinvastoin, sen erotiikka on vapauttavaa ja lihallista, se kertoo täydellisestä himosta ja antautumisesta vuoteessa. Seksikohtaukset eivät olleet (minulle) runkkausmateriaalia vaan pikemminkin samaistumisen kohteita, kaipuuta yksinkertaiseen ihokontaktiin, tainnuttavaan kiihkoon. Jollakin tavoin luovuttanut mies, tämä kaikin tavoin tylsä ja ikävä tyyppi, kokee elämässään onnenhetkiä, todella kohtaa toisen ihmisen - edes hetken aikaa. <br /><br />Teos lienee osunut vuoden 2001 Ranskassa moniin poliittisiin kipupisteisiin. Minussa se ei kyllä herätä mitään moraalista närkästystä, sen sijaan pidän teosta nautinnollisena luettavana.Sirenhttps://www.blogger.com/profile/11539265887869366298noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8098301065988151499.post-2708248431341377812010-05-13T16:33:40.789+03:002010-05-13T16:33:40.789+03:00Täytyy kyllä sanoa, että tämän kirjoituksen mulle ...Täytyy kyllä sanoa, että tämän kirjoituksen mulle palautui taas mieleen se, miksi en viime vuosina juuri ole lukenut (mies)kaunokirjallisuutta. <br /><br />(En itse ole lukenut tätä Houellebecqin teosta, mind you, joten saatan toki haukkua väärää puuta.) <br /><br />Mutta kuvauksesi perusteella, Siren, mulle tuli se kuva, että tässä kirjassa taitaa olla siistissä paketissa kaikki se hienostelu ja teennäinen rankkuuden tavoittelu, epäeroottisuus ja harmaa masennus ja ikävyys joka minusta leimaa suurta osaa modernista kirjallisuudesta. (Ei toki kaikkea!)<br /><br />Harmaa, tylsä bimbomies katsoo asiakseen dissata ja huoritella kaikkia muita, mutta ei itse antaudu, alistu kenenkään huoraksi. <br /><br />Kuinka monta tuhatta kertaa tämä kirja on jo kirjoitettu? Vielä parempi kysymkys: miksi se ylipäänsä piti kirjoittaa? Mitä uutta tai hyvää se tuo mailmaan?myytinmurtajahttps://www.blogger.com/profile/14467163018049150182noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8098301065988151499.post-27489618325979555342010-05-12T15:36:46.483+03:002010-05-12T15:36:46.483+03:00Olen itse paljon miettinyt sitä, kuinka kirjallisu...Olen itse paljon miettinyt sitä, kuinka kirjallisuudessa eroottinen kieli on niin kulutettu ja leimattu, että se helposti leimaa koko tekstin. Jos kirjoittaa "eroottisesti" eli jollain tapaa aistillisuutta metaforien ja muistuttavuuksien avulla tavoitellen sekä ruumiillisia tuntoja metsästäen menee helposti rajan yli harlekiini-tekstin puolelle. Kuitenkin juuri Houellebecqin lakoninen tyyli on kotimaisessa kirjallisuudessammekin tuttua mieskirjallisuuden puolelta - esimerkkinä vaikkapa Juha Seppälän Hyppynaru. Se siis sopii korkealaatuiseen korkeakirjallisuuteen, ilmeisesti ironian ja etäännyttämisen varjolla. Juha Seppälänkin seksikohtausten toteavuutta muistaakseni juuri raikkauden attribuutilla kiitettiin. Metaforinen, tunteellinen ja maalailevampi - onko se sitten tunkkaista tai pateettista? (Mietin.)<br /><br />Sitä myöskin mietin, että miksi tunteellisuuden ja konkreettisen ruumiillisten tapahtumien kuvaaminen heti tuntuu ylittävän rajan tyylittömän, kevyen ja hömppägenren puolelle - siis minun omassakin mielessäni? Kuitenkin monetkin klassikot ovat täynnä ihan suorasanaista seksiä.<br /><br />T. Seksikohtausten kanssa takkuileva kirjailijaTMAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8098301065988151499.post-50901144730579015092010-05-11T22:08:40.742+03:002010-05-11T22:08:40.742+03:00En tarkoittanut sitä: musta oli nimenomaan hirveän...En tarkoittanut sitä: musta oli nimenomaan hirveän hauskaa, etteivät ne kuvaukseet olleet vietteleviä tai kiihottavia. Viettelystähän päähenkilö myös kirjoittaa jotenkin tympeänä aktina. Suorat naimiskuvaukset ovat raikkaita, joskin ne alkavat vähän toistaa itseään.Sirenhttps://www.blogger.com/profile/11539265887869366298noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8098301065988151499.post-38405152452771762062010-05-11T21:45:10.614+03:002010-05-11T21:45:10.614+03:00hah lakonenin! lakoninen! typot pyh aina!hah lakonenin! lakoninen! typot pyh aina!Teahttps://www.blogger.com/profile/15992810631297674923noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8098301065988151499.post-15470907920677427832010-05-11T21:44:23.040+03:002010-05-11T21:44:23.040+03:00Houellebecqin seksikuvauksissa ei ole mitään kiiho...<i>Houellebecqin seksikuvauksissa ei ole mitään kiihottavaa tai viettelevää. Ne ovat suoria ja vaivattomia kuvauksia naimisesta, yksinkertaisia välähdyksiä "rajusta, lähes tainnuttavasta kiihkosta".</i><br /><br />Mutta miksi kuvauksen <i>pitäisi</i> olla kiihottavaa tai viettelevää? Jos halu (ja haluaminen, antaminen, saaminen, vastaanottaminen, vuorovaikutus ja koko se muu superegon suppressoima vyyhti) on itsestäänselvyys, niin sitä ei erikseen tarvitse luoda tai yllyttää. Riittää, että havannoi tai toteaa. Lakonenin tyyli tukee siinä mielessä hyvin tuota lainaamaasi pätkään sisältynyttä statementia länsimaalaisten vieraantuneisuudesta omista haluistaan.Teahttps://www.blogger.com/profile/15992810631297674923noreply@blogger.com