tag:blogger.com,1999:blog-8098301065988151499.post7922569543950815549..comments2023-03-27T06:06:22.726+03:00Comments on Sudet tulevat: There's more to life than books you know, but not much moreSirenhttp://www.blogger.com/profile/11539265887869366298noreply@blogger.comBlogger7125tag:blogger.com,1999:blog-8098301065988151499.post-36083372016356573952009-06-16T21:04:57.523+03:002009-06-16T21:04:57.523+03:00"Sitten oli jokin kirja, jonka nimeä en kuoll..."Sitten oli jokin kirja, jonka nimeä en kuollaksenikaan muista. Sen kansi oli tummansininen, keskellä nainen jonka huulet oli maalattu neonoransseiksi tai -pinkeiksi. Kirjassa varmaankin käytettiin huumeita ja sekstailtiin enemmän tai vähemmän ahdistavasti."<br /><br />Olisiko tuo kirja voinut olla Deborah Spungenin kirja "Nancy", joka kertoo Sid Viciousin tyttöystävästä? Itse ainakin muistan sen olleen jollain tavalla vaikuttava, ehkä siksi, että se perustui tositapahtumiin.jekhttp://jatulintarha.blogsome.comnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8098301065988151499.post-21768502578402283242009-06-16T07:13:39.480+03:002009-06-16T07:13:39.480+03:00Jack-setä on aika miestyyppinen mieskirjailija ja ...Jack-setä on aika miestyyppinen mieskirjailija ja kaikkien hyvin tuotteliaiden kirjailijoiden tapaan erinomaisen epätasainen. Jos mä ihan lonkalta heitän, niin toisesta päästä lue Ihmissyöjäin saarilla (seikkailua, romantiikkaa, sosiaalidarwinismia)ja toisesta päästä Kadotuksen kuilu (Ganz Unten Lontoon East Endissä), mutta koska et kuitenkaan saa jälkimmäistä käsiisi, ota novellikokoelma Debbsin uni, vallankumous- ja kansanmurhahaaveilua.<br /><br />Tämä nimenomainen instanssi ritarillisuutta, josta puhun, menee niin, että miehen pitää mahdollisimman tarkkaan olla lainkaan näyttämättä kiinnostustaan, niin siitä, juuri siitä, neito siihen rakastuu. Huono idea.Junakohtaushttps://www.blogger.com/profile/03755311188616416024noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8098301065988151499.post-52010888845048905562009-06-15T22:14:08.922+03:002009-06-15T22:14:08.922+03:00Tulta syöksevä, sanallistit kommentissasi aika onn...Tulta syöksevä, sanallistit kommentissasi aika onnistuneesti omatkin kokemukseni (sekä kirjallisuudesta että roolipeleistä). Oikein oivallisesti kirjoitettuja haja-aatoksia, jotka ansaitsisivat oman bloggauksensa (vink, vink).<br /><br />Junis: <i>Jos on tarpeeksi vanha kaipaamaan runkkumateriaalia, on tarpeeksi vanha sitä lukemaan.</i><br /><br />Tästä en voisi olla enemmän samaa mieltä. <br /><br />Sen sijaan ritarillisuudesta olen kyllä eri mieltä: minuun ovat vedonneet sekä pahat pojat että ritarit (ja tietysti joukko miehiä siltä väliltä). Tämä tietysti vähän riippuu siitä, mihin viittaat ritarillisuudella. Kerro toki.<br /><br />Yritin lukea lapsena Londonia, mutta tylsistyin nopeasti. Ehkä minun pitäisi antaa Jack-ukkelille uusi mahdollisuus, ken tietää.Sirenhttps://www.blogger.com/profile/11539265887869366298noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8098301065988151499.post-88072521351011021282009-06-15T21:20:27.679+03:002009-06-15T21:20:27.679+03:00Onkos sitä tullut Londonia luettua?
En mä oikeast...Onkos sitä tullut Londonia luettua?<br /><br />En mä oikeasti tarkoita juuri sen enempää kuin että varsinkin poikalapsille pitää erikseen kertoa, että olemalla mahdollisimman ritari ei voita neitoa omakseen vaan rupia perseeseensä, niin epämiellyttävää kuin sinänsä onkin olla P. Spöklundin kanssa samaa mieltä.<br /><br />Jotain Angelica-sarjaa mä antaisin lukea ihan tosta vaan, ei siinä mitään. Jos on tarpeeksi vanha kaipaamaan runkkumateriaalia, on tarpeeksi vanha sitä lukemaan.Junakohtaushttps://www.blogger.com/profile/03755311188616416024noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8098301065988151499.post-23324372468406190342009-06-14T16:39:00.770+03:002009-06-14T16:39:00.770+03:00Vaarallista kirjallisuutta. ;D
Haja-aatoksia. Lap...Vaarallista kirjallisuutta. ;D<br /><br />Haja-aatoksia. Lapsena ja teini-ikäisenä oli selvää, että vanhempien huoli kirjojen ja roolipelien vaaroista oli jotenkin tavattoman naivia ja epäreilua. Vanhempien turhauttava tietämättömyys tietenkin myös minimoi keskustelun mahdollisuuden. Kirjojen ulkopuolisen todellisuuden ja mielikuvituksellisten tarinoiden raja oli monenlaista kirjallisuutta suurkuluttavalle lapselle täysin ongelmaton ja käytännöllinen. Siis juuri toisin kuin Junakohtaus veistelee. Joka tapauksessa en ole myöskään löytänyt tapaamieni ihmisten joukosta lainkaan tukea väitteelle, jonka mukaan 1800-luvun englantilaisen kirjallisuuden harrastaminen lapsuudessa kasvattaisi epäkriittisiä ja seksuaalisesti estyneitä ihmisiä. En tiedä, millaisena Junakohtaus muistaa oman lapsuutensa. Upposiko viktoriaaninen seksuaalimoraali kuin puukko mahaan?<br /><br />Joidenkin (mielestäni pelottavan lukuisien) vähemmän lukevien aikuisten järkkymätön usko kirjojen turmelevaan ja vieraannuttavaan vaikutukseen on rumaa katsottavaa. En tiedä olenko oikeassa, mutta ei ole vaikea kuvitella, että kirjallisuudesta tietämätön on ensimmäisenä erilaisten lukemisharrastuksessaan epäonnistuneiden populistien suggestiosta kokoamassa turmelevan kirjallisuuden rovioita. Kun nyt jo tyypittelen, niin samojen oman elämän induktivistien suista luulen kuultavan "kirjaviisautta", lukemisen tuloksena seuraavaa "ulkoa oppimista" ja muuta faktojen metsästyskeräilyä koskevia, lukuhalukkuuden arvoa vähätteleviä kommentteja. Kuvittelen, että viimeistään 1900-luku on painanut liian moneen täysi-ikäisyytensä tunnistavaan kalloon jotenkin uskonnollisen ja kritiikittömän luottamuksen lineaariseen kehityspsykologiaan, jonka mukaan kaikkien lapsia vähänkään koskevien alojen tuomitsemiseen riittävän kypsä tietämys lankeaa ihmiselle vuosien ja materialististen kehitystehtävien karttuessa kuin Isä Mitrolle illallinen. Hyvä hallinto on yksinkertaista ja vähän yksinkertaisempi hallitsija pääsee aina muita nopeammin asiaan. Kirjallisuudesta lastaan vähemmän tietävällä ja tarinoihin vähemmän sujuvasti uppoutuvalla aikuisella on koskematon lupa olla lastensa (ja kaiken, minkä alueelle lasten näpit harhailevat) ylin asiantuntija ilman muttia ja tunnustelevaa dialogia. Mikäli pikkutomppeli ei omaehtoisesti keksi tuntea häpeää seksuaalisuudestaan tai ylipäätään ole ehtinyt jäsentää itselleen sellaista seksuaalisuutta, jonka päälle voisi häpeän rakentaa, hyvä vanhempi on onneksi sitoutunut häpeän opettamiseen. Mikäli lapsi ei itse keksi, että hobitit ja velhot ovat yliluonnollisia, demonisia olentoja, joita kokevan erityiskirjallisuuden tutkiminen johtaa saatananpalvontaan, asiaa on syytä teroittaa. Tietenkin liioittelen ja laventelen asiaa.<br /><br />Saatana esiintyy sitä paitsi niin vanhassa fantasiakirjallisuudessa, että genrediggari ehtii luultavasti varttuneempaan ikään ennen kuin edes pääsee lukuharrastuksessaan vaiheeseen, jossa Saatanasta tulee millään tapaa merkityksellinen hahmo.<br /><br />***<br /><br />En joka tapauksessa usko hetkeäkään, että lapsi on pieni ja vähempiälyinen ihminen, joka omaksuu kritiikittömästi kaiken tarjotun. Päinvastoin, epäilen, että vanhemmat joutuvat näkemään melkoisesti vaivaa tehdäkseen lapsistaan hieman yksinkertaisempia ja esteettisesti yksiulotteisempia kuin mihin heillä on taipumus.<br /><br />***<br /><br />Kirjallisuuden etuna elokuviin nähden on se, että niiden toteaminen vaarallisiksi vaatii enemmän keskittymiskykyä. Tietokonepelien ja netin kulta-aika alkaa sekin olla helpommin pureskeltavien graafisten käyttöliittymien myötä olla mennyttä. Kirjallisuuden kannalta merkittävän sarjakuvan vapautta suojee Aku Ankan ja sanomalehtistrippien määrittelemä käsitys siitä, mistä sarjakuvissa on kyse. Graafisissa romskuissa anarkia ja vastahanka yhä kukoistavat. Vaihtoehtomusiikkia suojelee visuaalisen primaarisuus moraalikysymyksissä. On helpompaa harrastaa yhteiskunta- ja kasvatusmoralistista melskaamista sellaisista tietomuodoista, joihin voi kuvitella saavansa kontaktin keskittymättäkin.Scribe of Salmacishttps://www.blogger.com/profile/17032158602548865159noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8098301065988151499.post-78415438976963326762009-06-13T23:45:45.129+03:002009-06-13T23:45:45.129+03:00Mutta Yunac0htaus, juuri tuollaista ajattelutapaa ...Mutta Yunac0htaus, juuri tuollaista ajattelutapaa vastaan mä oikeastaan yritin tässä kirjoituksessa rimpuilla! En tietekään vastusta keskustelua tollojen kakaroiden kanssa, mutta mielestäni niille ei tarvitse pitää etukäteisbriiffejä. En usko, että lapset omaksuisivat lukemansa niin kuin niitä "puukotettaisiin mahaan" - päinvastoin, lapset voivat olla hyvinkin kriittistä yleisöä (tavalla tai toisella).<br /><br />En koe vahingoittuneeni esimerkiksi Viimeisen mohikaanin, Pessin ja Illusian tai Angelica-sarjan ansiosta lapsena, vaikka niissä voisi olla vaikka mitä (poliittisesti) epäilyttävää materiaalia. Katson lisäksi, että esimerkiksi feministinen tietoisuuteni muodostui hyvinkin varhain. Muistan myös argumentoineeni ala-asteen uskonnon tunnilla, että "mielestäni tämä materiaali halveksuu ateisteja". ;)<br /><br />Toisaalta ajattelen kyllä, että toistolla on vaikutuksensa ja että kritiikkiä tulee harrastaa. Tollon sedän tai tädin ei tarvitse kuitenkaan luennoida lapselle vaan keskustella sen kanssa.Sirenhttps://www.blogger.com/profile/11539265887869366298noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8098301065988151499.post-22225486380239494832009-06-12T07:09:08.499+03:002009-06-12T07:09:08.499+03:00Hieman sivusta ja vinoon, mutta itsehän tykkään ko...Hieman sivusta ja vinoon, mutta itsehän tykkään kovastikin kaikenlaisista höpöttävistä ja jaarittelevista äijäkirjailijoista tyyppiä Volter Kilpi, Hemingway parhaimmillaan (yksi kirja), le Carré ja myöskin Jack London.<br /><br />En välttämättä suorastaan kieltäisikään herkkäää kehitysikäistä lukemasta Londonia, mutta sillä ukolla on kyllä *niin* viktoriaaninen sukupuolijärjestelmä, että uppoaa kuin puukko mahaan jollekin ujostelevalle 13-vuotiaalle, ja todellakin joutuisin pitämään pienen briefauksen ensin ettei tollo ipana liikaa uskoisi lukemaansa.<br /><br />Plus sitten tietysti vielä koko viehättävän sosiaalidarwinistinen ja rodullistava humppa erikseen.Junakohtaushttps://www.blogger.com/profile/03755311188616416024noreply@blogger.com