keskiviikko 31. joulukuuta 2008

I'm gonna marry agent Cooper, he'd be good as a wife!

Olen kevytkenkäinen ja kova ihastumaan, joten aion nyt luetella heitukkamaisesti fiktiivisiä henkilöitä, jotka ottaisin rakastajikseni koska tahansa. Koska olen myös utelias ja ahne, panen alulle meemin: tee lista valkokankaan (myös tv-sarjat lasketaan) hahmoista, joihin olet ollut tavalla tai toisella ihastunut. Haastan meemiin kaikki kiinnostuneet sekä Alcinoen, Tulta syöksevän linnun, Arawnin ja Pinkin Baretin. Aion jatkaa meemiä mahdollisesti jossakin vaiheessa myös kirjallisilla hahmoilla. Listani todistaa aukottomasti, että kaikki naiset rakastavat väkivaltaisia, vaarallisia miehiä. (Huom! Lista ei ole paremmuusjärjestyksessä.)


1. Dale Cooper (Twin Peaks)


















Yliluonnollisen intuitiivinen, älykäs ja vastustamattoman hörhö Cooper on niin vetovoimainen, etten ole pysyä pöksyissäni.


2. Sawyer (Lost)






















Niin vaarallinen. Niin seksikäs. Sawyer saisi huijata vähät roposeni minulta koska tahansa, jos vain saisin hänet hetkeksi omakseni.


3. Heathcliff (Humiseva harju)













Ralph Fiennesin
ruumiillistama Heathcliff on julma ja kaunis ja täynnä pidäteltyä intohimoa.


4. Al Swearengen (Deadwood)





















En ole vielä varma, mihin suhteeni Swearengenin kanssa on kehittymässä, mutta hänen karismaattisuuttaan, päämäärätietoisuuttaan ja älykkyyttään on mahdotonta olla ihailematta. Toisaalta Al on myös huoratalon omistaja ja väkivaltainen paskiainen, mutta ehdottomasti eräs tv-historian mehevimmistä hahmoista. Cocksuckers!


5. Ricky Fitts (American Beauty)






















Ehkä huumediileriyttä lukuun ottamatta tosi hot, tai oikeastaan aika viileä. Mahtavat kulmakarvat, lumoava poika.


6. Céline (Rakkautta ennen aamua)
















Hurmaava, älykäs ja henkeäsalpaavan kaunis.


7. Wolverine (X-Men)






















Läpeensä esineellistettävä karvaturri, jota olisi harvinaisen kiva kynsiä ja kutitella.


8. Miles (Sideways)






















Ei-depressiivisinä hetkinään erittäin charming.


9. Rick Deckard & Rachel (Blade Runner)


















Blade Runner
on ollut eräs vaikuttavimmista elokuvaelämyksistäni koskaan, ja sitä ovat myös Rick ja Rachel. Ooh, mikä pariskunta!


10. Harold Smith (Twin Peaks)












Ihmisiä kammoava, ahdistunut Harold on hivenen creepy, mutta varsin suloinen. Donnana olisin jättänyt tomppeli-Jamesin niille sijoilleen ja ottanut Haroldin omakseni.


11. Severus Snape (Harry Potter)






















On se vaan, on se vaan niin ihana ja edelleen too sexy. Ja niin on kyllä Alan Rickmankin.

10 kommenttia:

lupiini kirjoitti...

Samaa mieltä Haroldista! Jos venytän tätä esieroottisiin tyttökirjoihin, en koskaan tajunnut, miksi Uudenkuun Emilia otti itserakkaan ja limaisenkomean Teddyn kun hänellä oli hyppysissään vihreäsilmäinen, kokenut maailmanmatkaaja-Dean, joka taisi olla kaiken lisäksi vielä ateistikin. Lääh, Dean!

Agentti Cooper on myös kuuma. Kirjoitin kerran Koululaisen Kynäjengi-palstalle mielipidekirjoituksen, joka käsitteli Twin Peaksin hyvyyttä ja Cooperin ihanuutta. Nimimerkkini oli Diane sen Coopin sanelukoneen mukaan. Tsihi!

Alcinoe kirjoitti...

Mikä ihana haaste, jonka otan hekumoiden vastaan. =)

myytinmurtaja kirjoitti...

Lupiini: Niin totta! Teddy oli aivan turha jätkä. Sehän oli semmoinen geneerinen Ken-nukke. Deanilla tai Perryllä olisi ollut Emilialle jotain oikeaa annettavaa.

Noin muuten mä ottaisin (jos saisin) Gilmoren tyttöjen Luken <3 ja Buffyn Spiken. Vaikka samanaikaisesti...

Snape nyt on ilman muuta ihana. Tarzan on ihana. Teininä olin hyvin ihastunut Syyshämärän lohikäärmeet -taidekirjasarjan Raistlin-velhoon. Hän oli niin eroottinen.

Mulla on yleisesti ottaen hyvin huono maku miesten suhteen. Mitä lihaksekkaampi, sen parempi. Yhteen aikaan lovetin jopa (sanan tuhmassa merkityksessä) WWE:n testoisimpia vapaapainijoita. Mutta siitä en sentään kehtaa kertoa enempää.

Tulta syöksevä lintu kirjoitti...

Kiitos, otan haasteen vastaan - mutta kuinka hyvä maku teillä onkaan miesten suhteen! Ainakin koskien Seireenin listan viittä ensimmäistä ja listan viimeisintä. Harold saa minut näkemään punaista, mutta saatan olla jäävi sanomaan. En myöskän usko, että tosielämän Darcyihin (unohtui Seireenin listasta?) ja Raistlineihin uskalletaan ihastua aivan yhtä kerkeästi kuin turvallisen etäisyyden päästä kaunokirjallisuudessa esitettyihin vastaaviin. Ihmiset unelmoivat unelmoivansa, kuitenkaan tohtimatta paljoakaan.

Myytinmurtaja, mitä tarkoitat "taidekirjasarjalla" viitatessasi Weisin ja Hickmanin fantasiaan?

Arawn kirjoitti...

Dean ei kyllä koskaan vedonnut minuun. Pikemminkin minusta Deanin kiinnostuksessa Emiliaan oli melkeinpä jotain... pedofiilista. Yäk.

Perry olisi kyllä ollut ihan ok.

myytinmurtaja kirjoitti...

Tultasyöksevä lintu: Tarkoitin, että ne ovat hirveää roskaa.

Yritin lukea punakantista uudestaan vuonna muutamana - hohto oli kadonnut, kumma kyllä. (Mutta ajattelin yrittää vielä uudestaan. Ne olivat mulle hyvin tärkeitä kirjoja.)

Tosielämässähän Raistlin olisi juuri sellainen jätkä, joka kannattaa kiertää kaukaa. Ilkeä, kaikille vittuileva, sairaalloinen, pahuuteen taipuvainen. Mutta ainakin mulle Raistlin oli paitsi haluni kohde, myös samaistumiseni esine. Halusin sekä olla sen kanssa, että olla se. (Koska kukaan yläasteella ei ymmärtänyt mua, sillä olin niin herkkä ja älykäs ja *kyyninen*. Vaikka mulla ei sattumalta ollutkaan tiimalasisilmiä, joilla olisin nähnyt ajan kulun ja kaiken rappion.)

Mr. Darcy! Oih. Lisäksi ihastuin Daniel Craigin blondi-Bondiin Casino Royalesta. Siinäpä toinen tervehenkinen kaukorakkaus. En ole vielä uskaltanut mennä katsomaan jatko-osaa.

Tulta syöksevä lintu kirjoitti...

"Yritin lukea punakantista uudestaan vuonna muutamana - hohto oli kadonnut, kumma kyllä. (Mutta ajattelin yrittää vielä uudestaan. Ne olivat mulle hyvin tärkeitä kirjoja.)"

Precís samat sanat. Suomenkielinen käännös ei ainakaan auta asiaa. Roskaksi kieltäydyn kuitenkin kirjoja kutsumasta - sykähdyttivät muinoin liikaa ja sykähdyttävät yhä, kunhan en ota ja lue.

En ole sitä mieltä, että tosielämän Raistlineita tarvitsee kiertää. Raistlinit pitävät itse huolen kiertämisestä.

Värkkäsin nopeasti katalogin mieleen juolahtavista ihquista ja niitä kertyi puolen kolmatta kymmentä, joten edessä on shortlistaus.

Siren kirjoitti...

Oih ja voih, kuinka kiihdyttävä keskustelu! Ihastuminen on kivaa! Uudenkuun Emilia -jutskasta tosin putosin oitis kärryiltä. En muista edes koskaan kuulleeni moisesta.

Lubbe, ihastuttavaa, että kirjoitit Cooperista Koululaiseen! :D

Myytinmurtaja & TSL, Raistlin oli minunkin suuri rakkauteni ja uuh, niin eroottinen. Mitä vittumaisempi jätkä, sitä kosteammat pöksyt. Dragonlancet ovat jättäneet minuun lähtemättömän jäljen enkä pidä kirjoja roskana, vaikka en varmaankaan nauttisi nykyään niistä samalla tavoin. Olen pohtinut, tohtisinko lukea niitä uudelleen. Pelkään ehkä kuitenkin liiaksi lumouksen särkymistä.

Ja ooooh, Mr. Darcy! Ja Casino Royalen Bond!

Eufemia kirjoitti...

Hee, tästä olen kirjoittanut ennenkin. Minun ihastuksenkohteeni ovat kyllä useammin kirjoista kuin elokuvista, vaikka myönnänkin, että Hugh Jackmanin Wolverine on sykähdyttävä. Samoin Viggo Mortensen Aragornina (kirjojen Aragorn kuitenkin vielä enemmän) sekä Adrien Brody Jack Driscollina King Kong -uudelleenfilmatisoinnissa.

Mutta siis kirjoihin: Sherlock Holmes ja kapteeni Nemo, voiko heitä vaikuttavampia miehiä olla? Ja toisaalta kuinka voisi olla mahdollista vastustaa Corto Maltesea tai Nuuskamuikkusta?

myytinmurtaja kirjoitti...

Uudenkuun Emilia = Pieni runotyttö, L.M. Montgomeryn luoma hahmo. Sama tekijä kirjoitti Vihervaaran Annat.

Pahiksiin ihastuminen: Minulle itselleni rakastuminen kirjojen, sarjisten ja leffojen pahiksiin oli myöhäislapsuudessani osaksi yritystä tulla toimeen oman vihani kanssa. Olen hyvin empaattinen ihminen, ja siksi on helpottavaa etsiä myös sellaisia roolimalleja, jotka ovat avoimen kovia, kylmiä ja itsekkäitä. Ei Darth Vadereita voi sellaisinaan käyttää oman elämänsä rakentamisessa (tai ei kannata, hui!), mutta niiltä voi oppia paljon.

Ehkä tuo on tytöllä psykologinen kasvuvaihekin tai jotain? Nuori nainen tahtoo lähteä kotoaan ulkomailmaan, irroittautua perheestä, siirtää tunteensa isästä uuteen mieheen. Kuka muka voisi olla kovempi kuin isä? Yksin pimeyden ruhtinas.

t: viiden pennin Freud